meidän tarina

Tapasimme viisi vuotta sitten. Tälläisenä lokakuisena iltana kaverini synttäreitä viettäessä. Minä olin aika huppelissa sinä iltana ja sinä jaksoit kuunnella niitä juttuja koko illan...

Yöllä laittelit minulle tekstiviestejä...

Sitten tapasimme. Olit mukava , huumorintajuinen ja kiva poika...

Heiluin kahden vaiheilla pitkään... Olin eronnut aiemmin sinä vuonna pitkästä suhteessa jota vielä haikailin ja kävin läpi.

Kerroin sen sinulle. Sinä kuitenkin halusit yrittää ja voitit sydämeni.

Entiseni kanssa olit vastakohta. Sinä halusit perheen niin kuin minäkin ja lapsia.

Entiseni oli enemmän uraan suuntautunut.

Esikoinen ilmoitti tulostaa aika pian koska halusimme niin molemmat. Tämä ikäänkuin pakotti meidätkin yhteen ja muutimme saman katon alle aloittelemaan yhteiselämään. En tiedä jäikö sinulle alkuajoista huoli siitä että jättäisin sinut, jonkinlainen epävarmuus. Tietysti lapsemme syntymä vei huomion alkutaipaleella olevasta parisuhteesta.

Keskityimme molemmat niin vauvaan, vaihdoit vaippoja jo sairaalassa ja öisin heräsit ja nostit vauvan viereeni syömään ja sitten takaisin.

Olin ollut oikeassa, olit juuri sellainen isä mitä vaistoni sanoi kun tavattiin. Siksi sinut valitsin.

Oma isäni on myös tavallaan maailman paras isä, hän tekee miehisiä töitä. Sinä olet nykyisin usein leipomassa lastemme kanssa kun tulen kotiin. Tänä iltana kun kirjoitan tätä paistoit lapsillemme lettuja saunan jälkeen.

Olet kuitenkin ihanan miehinen mies. Lähdit sitten urheilemaan. Makuuhuoneessa sinusta tulee esiin se puoli mitä minä myös rakastan, olet poikamainen veijari ja ihana rakastaja.

Se yhdistelmä minut varmaan lumosikin ja lumoaa edelleenkin:) Sinun hellyys ja hoivaviettisi lapsii ja minuun ja läheisiisi ja sitten kuitenkin sinussa on särmää:)

Pitkään kipuilin suhteessamme, en osannut arvostaa sinua. Kaipasin rinnalleni isäni kaltaista remonttireiskaa ja ihailin heitä. Ja entistäni joka oli isäni kaltainen ja en tajunnut että juuri siihen suhteemme kaatui ja että juuri sinä olit minulle parhain. Saat minun parhaat puoleni esiin. Ennen jäin aina jotenkin varjoon ja olin vain se tyhmä nainen.

Sinun kanssasi saan olla nainen ja silti tunnen itseni tärkeäkis myös ihmisenä, en ole mikään koriste-esine.

Lapsien myötä meillekin hiipi kriisi. Parisuhteestamme emme huolehtineet. Ajattelimme sen pyörivän siinä sivussa.

Sinä aloit etsiä muita kumppaneita... Keskusteluun ja saadaksesi huomiota. Kaikki voivat huonosti. Sinä aloit muuttua kotona kärttyiseksi, jouduithan elämään jatkuvassa paineessa ja salaamaan asioita. Ilmapiiri oli kylmä. Minä haukuin sinua ja kiukutelin, halusin huomiotasi mutta en sitä osannut muuten ilmaista.

Vihdoin jotain selvisi ja sinä muutit pois. Aloimme molemmat pohtia asioita: mikä johti mihinkin? Minä tietysti syytin sinua. Lopulta kykenin miettimään: Menikö meillä huonosti koska sinulla oli muita säätämisiä käynnissä vai oliko sinulla niitä muita koska meillä meni huonosti. Asia tuntui vaikealta käsittää.

Olimme kulkeneet toistemme ohi.

Lopulta aloimme puhua ja purkaa koko suhdettamme.

Olisimme varmasti selvinneet erostakin. Ja säilyneet ystävinä... surkuttelimmekin sitä että jos joudumme eroamaan kun olemme aina viihtyneet toistemme seurassa:)

Lähipiiri myös kannusti eroon, sanoivat että juuri lasten takia kannattaa erota että he eivät ole onnellisia jos vanhemmat eivät ole. Tämä on täysin totta ja me jos ketkä ajattelimme lastemme parasta.

Me kuitenkin päätimme toisin. Päätimme että juuri lasten takia me emme luovuta. Me olisimme aikaa myöden kuitenkin löytäneet uudet kumppanit. Vanha olisi jäänyt taa ja olisimme varmasti tulleet onnellisiksi niinkin.

Mutta Päätimme tulla onnellisiksi toistemme kanssa. Tiesimme rakkauden olevat siellä jossain piilossa.

Tuntuuki oudolta tällä hetkellä olla palavasti rakastunut vanhaan kumppaniinsa. Sanot sen melkein päivittäin että olet uudelleen rakastunut minuun. Se tuntuu ihanalta ja oudolta.

Muistissa on kuitenkin nekin ajat kun puhuminen on tiuskimista ja eri aikaan mennään nukkumaan. Menot suunnitellaan erikseen.

Nykyisin odotamme niitä iltoja kun saamme olla kahden lasten mentyä nukkumaan. Ja halailemma pitkin päivää.

Viihteelle menoa on suunniteltu ensikuuksi mutta nykyisin niin että molemmat päsevät ja lastenvahti kysytään ajoissa:)

Kovaa työtä se on vaatinut ja kummatkin ovat joutuneet todella menemään itseensä.Mutta se on kannattanut. Se tuntuu niin helpolta. Selvisimme erostamme. Saimme uuden ihanan suhteen. Molemmat halusimme lähteä vanhasta, väärille raiteille ajautuneesta suhteestamme.

Kasvoimme ihmisinä. Kaiken tämän teimme yhdessä. Vaikka välillä mietti matkan varrella että olisi varmasti ollut helpompi jakaa tavarat ja kokea uusi onni ja ammentaa uuteen suhteeseen kaikki tämä oppi. Mutta nyt se on meillä kotonamme ja saamme rakastaa ja olla rakastuneet siihen ihanaan ihmiseen jonka tapasimme viis vuotta sitten. Tänään puhuimme myös että onhan meillä rakkautta tullut lisääkin aivan huimasti kun lapsemme kiipesivät syliin kun halattiin.

Mikä voisi olla parempi tapa juhlia tapaamispäiväämme:)

Huomenna sitten kahdenkeskistä juhlimista tiedossa :)

Hyvää yötä rakas mieheni. Kiitos näistä vuosista ja matkasta jonka olemme jakaneet ja jonka soisin jatkuvan välillä tasaisena kulkuna ja välillä raskaampana mutta toisistamme kiinni pitäen.