Haluaisin toisen lapsen, mutta pelkään

jos luet ketjun, niin huomaat, ettei ongelma ole kotiin jämähtäminen.

Voi voi.

Tylsistyminen ja aikuiskontaktien puute? No niistä ongelmistahan pääset, kun liikut. Ja leikki-ikäisen kanssa sinun on pakko liikkua, vaikka kuinka tökkisi.

Äh, turhaa kysyin täältä mitään. Antakaa olla, hyvää yötä.

Tylsyys on mielentila korviesi välissä. Rautalankaversio; jos elämäsi on tylsää, sinä olet tylsä.

siitä et ekan kanssa ei sopeutunut oikein kotona olemiseen ja kaahasinkin töihin kun lapsi oli 1 1/2v, mut tokan kanssa on jotenkin ihmeesti tottunut tähän kotiäiti-olotilaan. Kahden kanssa on kyllä jo tekemistäkin vähän erilailla kun yhen kanssa. Toisaalta toisen kanssa osaa jo vähän nauttiakkin tästä pikkulapsiajasta, kun ekan kanssa otti ihan turhia paineita lastenhoidosta ja muusta olemisestaan.

On vähän eri asia kun vauva on sairas. Siinä todella jää normaalien äitijuttujen ulkopuolelle helposti.

kun on se leikki-ikäinen. Mulla on moniallerginen astmalapsi. Ja on se itsestäkin kiinni.



29

vaikka kehitysvamma, sydänsairaus tai elinsiirron odottelu. Sekin on hyvä ymmärtää, että itsestä on kiinni vain osa, lähtökohdat ovat kaikilla erilaiset.

moniallergisesta astmalapsesta?

että olen laskeutunut planeetalle, jossa ei ole juurikaan älyllistä eloa puhumattakaan omasta ajattelusta.



Joten voisiko joku kiltti selittää minulle mitä ovat ne " normaalit äitijutut" ? Onko siis äidit tällä planeetalla yhtä lammasmassaa, jotka köpöttelevät toinen toisensa perässä?

edes se esikoinen juttukaverina. Kyllä pari-kolmevuotiaasta on yllättävän paljon seuraa, kun itse vaan asennoituu oikein eikä mpidä sitä lasta " häiriötekijänä" joka ei anna äidin surffata rauhassa :)

Muistan myös yksinäisyyden esikoisen vauva-aikana. Olin ystäväpiirissäni ensimmäinen joka sai lapsen ja kesti jonkin aikaa ennenkuin tapasin muita äitejä. Olin pitkään päivisin yksin vauvan kanssa joka halusi koko ajan toimintaa ja seurustelua.



Esikoinen oli 2 v 4 kk kun vauva syntyi ja kiirettä piti kun oli kaksi lasta kotona mutta minulla oli myös juttuseuraa (esikoinen on hyvin puhelias). Esikoisesta on ollut apua ja ennen kaikkea arjen voi jakaa hänen kanssaan. Olen iloinen että olen pitänyt esikoisen kotihoidossa ja sisaruksilla on todella hyvä suhde toisiinsa. Välillä näiden kanssa (nyt 3 v 7 kk ja 1 v 2 kk) on tukka pystyssä mutta yleensä meillä on tosi hauskaa.