Mitä mieltä olette? Vihannesten syömisen tarpeellisuudesta

Kyllä aina pitäis maistaa. Ei oo tossa vaiheessa kovin vakavaa, mut aikuisena kyllä pitäisi osata syödä kaikkea (joo, tiedän kyllä ettei kaikki osaa).

Joskus 2- vuotiaana olisi pitänyt ruveta systemaattisesti maistattamaan lapsella niitä vihanneksia, joita aterialla tarjotaan. Vaikka kuinka mikroskooppisen pieni pala, kunhan maistaa. Siitä sitten lisäämään määriä pikku hiljaa.



Silloin ei oltaisi tilanteessa, jossa koululainen "ei syö" vihanneksia.



Miten päivähoidossa ja eskarissa meni syömisten suhteen? Tuskin siellä vain nikottelematta todetaan, että ai niin kun sähän et tykkää vihanneksista niin ei sun tarvi niitä ottaa?

5 vuotiaana lopetti vihannesten syönnin. Sitä ennen oli mm. parsakaali suurta herkkua. Meni hoitoon päiväkotiin tuolloin ja jostain syystä alkoi nirsoilemaan ja vihaamaan kaikkea vihreää. Päiväkodissa oli pakko syödä. Lopetti kalankin syönnin, sitä suostuu nykyään onneksi taas syömään.

Eli ei se aina auta että taaperona niitä vihanneksia syö.

Ensin soseena ja sit salaattina.... 2v ja alle 4v syövät molemmat salaati akun sitä on ollut niiden koko elämä niiden lautasella.

olisi tosi hyvä juttu saada lapsesi syömään vihanneksia. Kyllä ne kuuluvat ihmisen kuin ihmisen terveelliseen ruokavalioon, niitä vältellen on pian ylipainoinen elämä edessä.

Miten menevät esimerkiksi porkkanatikut? Porkkana olisi helpom makuinen vihannes aloittaa totuttelu!

Pakottamalla ja vaatimalla pääsee helposti tilanteeseen, jossa lapsi ei ainakaan syö. Minä tekisin yksinkertaisesti niin, että laittaisin salaattia, vihanneksia ja muuta tarjolle, mutta jos ei syö niin sitten ei. Mieheni on oiva esimerkki, että myöhemminkin voi muuttaa ruokailutottumuksia. Hän ei käytännössä syönyt ollenkaan salaattia tai hedelmiä ennen kuin löimme hynttyyt yhteen. Kummasti hän on niitä tottunut syömään nykyisin ihan ilman motkotusta ja vaatimista.

Esim. tyttö 7v söi aikaisemmin parsakaalia, kukkakaalia, tomaattia, kurkkua... Nykyään ei mene juuri mikään!!! Sipulin piilotan ettei noukkisi sitäkin pois...

minusta on naurettavaa, että näihin ketjuihin tullaan aina pätemään sillä, että "minun 1 v vauvani syö ihan mitä annetaan kun se on aina tottunut syömään". Odottakaa kuulkaa sitä kun lapsi menee kouluun ja kavereiden tuoma sosiaalinen paine kasvaa. Joku lapsuuden herkkuruoka onkin äkkiä "yök! En mä tätä ainakaan syö" jos kaveripiirissä tämä ruoka julistetaan pannaan. Toisaalta homma toimii myös toisinpäin, kuten ap:n tapauksessa: kaveripiirin paineesta lapsi ei kehtaa koulussa jättää salaattia syömättä.

kyllä minäkin olen totuttanut, mut silti nuo riiviöt ajoittain lakkaa syömästä, myöhemmin saattaa taas kelvata. Eivätkä tietenkään samoista vihanneksista tykkää. Toinen syö kukka-, ja toinen parsakaalit. Yhdessä vaiheessa parivuotiaana toinen ei juuri muuta syönyt koko kesänä, kuin keitettyjä babyporkkanoita, taannoin ne eivät kelvanneet kummallekaan.. Nyt kai toisesta taas herkkua..

Pitää kai vain itsepintaisesti yrittää tarjota aina jotain, että edes jollekin kelpaisi. Meidän 2,5 v syö joskus tosi paljon tomaatteja, joskus ne on yök! Poika 7v syö vielä aika hyvin kaikkea, on kai tullut äitiinsä eikä nirsoile:).



Mutta tuo on totta että ei se aina ole mistään totuttelusta kyse! Lapsissa on eroja ja eri ikäkaudet tuovat erilaisia ongelmia. Mutta aivan varmasti kodin mallilla ON merkitystä!

jos ei syö mitään vihreää. Sitä pitäisi varmaan sitten antaa pillereinä jos ei suostu syömään kasviksia, sehän on tärkeätä kasvulle. Koululaisikäinen jo ymmärtää jos selittää että vaikkei salaatista tykkääkään sitä pitää syödä jotta saa kaiken kasvuun tarvittavan. Tai sitten popsittava pillereitä - kumpi kivempää.

ja juu ei mullekaan maistuisi raa'at tai keitetyt kasvikset pelkästään. Kasviksistakin voi tehdä maistuvaa ruokaa maustamalla. :)

kumpi kivempää.

vaikka en siis tuota kivaviestiä kirjoittanutkaan..

Liian kirpeitä ja happamia. Kasviksia sen sijaan syön ja paljon. Kysyin asiasta kerran lääkärilä käydessäni ja hän totesi, että riittää, kun syö jompia kumpia.