Lue keskustelun säännöt.
Kuusivuotiaan pojan IMPULSIIVISUUS suhteissa toisiin
28.10.2008 |
Ongelmana on kuusivuotiaan pojan impulsiivisuus. Hänen on vaikea tulla naapuruston lasten kanssa toimeen, koska alkaa helposti sanallisesti pilkkaamaan kaveria tai leikit muuten vain muuttuvat rajuiksi, jolloin kaveri säikähtää. Esim. pallohipassa paiskaa tahallaan toista liian kovaa pallolla tai rapakossa leikkiessä räiskyttää yhtäkkiä kaverin päälle rapaa. Poika katuu heti jälkeenpäin ja pyytää anteeksi ja on usein valmis esim. antamaan jonkin lelunsa korvaukseksi teostaan, mutta kyllä kaverisuhteet ovat kärsineet. Toisten on vaikea ennakoida hänen käyttäytymistään ja muutenkin poika haluaa koko ajan sanella mitä milloinkin leikitään ja jakaa leikin roolit. Kun muut leikkivät porukalla, poika ei halua osallistua vaan leikkisi mieluiten kahdestaan jonkun kanssa. Joukkuepeleistä ei useimmiten jaksa innostua.
Hänellä on myös valtava tarve esittää kovista ja hän käyttää rumaa kieltä ja välillä myös uhmaa päiväkodissa eskariopea. Jos muita lapsia ei ole paikalla, poika on hyvin rauhallinen ja mukava kaveri. Eskarissa hän keskittyy hyvin tehtäviinsä ja selviää ryhmässä aivan hyvin, mutta kuulema hakee usein toisten huomiota isottelemalla. Onko neuvoja miten tukea poikaa itsensä hillitsemisessä ja toisten huomioon ottamisessa?
Kommentit (2)
6-v pojan käytökseltä. Samanlaiselta kuin meidän 6 v eskarilaisella ja mitä olen muiden eskarilaisten vanhempien kanssa jutellut niin ihan samanlaista on muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusivuotiaat ovat joskus kuin pienikokoisia murrosikäisiä. Mielialat ailahtelevat, tahtoa on kovasti, mutta mikään ei oikein mene mieltä myöten. Meneillään on siirtyminen leikin ja satujen maailmasta kohti koululaisen asiallisempaa elämää.
Osa poikasi käytöksestä voi selittyä tuolla ylimenovaiheella. Tarkasta ja osuvasta kuvauksestasi päätellen tämä pikkumies kamppailee itsetunto-ongelmien kanssa. Pitäisi olla aina pomo; häviäminen on tosi hankalaa, ja aikuisten komentoon on vaikea alistua. Toisaalta pojalla on kyky tuntea empatiaa ja syyllisyyttä kun on tehnyt väärin. Se on luonnollisesti erittäin hyvä merkki tulevaisuuden kannalta.
Hänen käytöksensä on vaikuttanut jo haitallisesti kaverisuhteisiin ja eskarissa olemiseen. Siksi suosittelen kääntymistä kasvatus- ja perheneuvolan puoleen asian jatkoselvittelyjen järjestämiseksi.