Lapsi lähikouluun vai hyvään kouluun kauemmaksi?

Jos lapsi on erityislahjakas, vaihtaisin koulua. Jos muuten vaan fiksu, pätekööt ja olkoon paras luokallaan, se tuntuu varmaan mannalta..

Kyllä valveutunut vanhempi, joka lapsensa haluaa kunnialla lapsensa kouluttaa tietää ko. lyhenteen.



5

Itse olin luokkani parhaita tavallisessa koulussa ja se teki hyvää itsetunnolleni (johon en kotoani saanut mitään eväitä). Jos olisin ollut jossain erityiskoulussa olisin varmaan ollut luokkani huonoimpia, ja mitäs siitä olisi seurannut? Nyt tajusin totaalisen keskinkertaisuuteni vasta yliopistossa.

Kuskataan varmaan reilusti yli 10-vuotiaiksi. Sitten voivat kulkea bussilla.



Lyhyt koulumatka on typerin mahdollinen valintaperuste koulun valinnassa. Jos se matka on joku kynnys, muuttakaa siihen hyvän koulun viereen!

Eliittikoulu tai ei, voin kertoa, että olisin itse miljoona kertaa mieluummin käynyt SYKin kuin lähikouluni. Lähi(ö)koulussa jouduin kiusatuksi koska olen sosiaalisesti melkein vammainen, ja tunneilla en taas oppinut juuri mitään, vaikken edes ole poikkeuksellisen älykäs vaan vain hieman keskivertoa " teoriafiksumpi" ja lukeneempi. SYKin käynyt mieheni on vielä enemmän sosiaalisesti vammainen kuin minä ja yhtä hassunkurisen näköinen ;) eikä häntä kiusattu - ei siellä ketään kiusattu, koska jos joku sorsimisliike alkoi, niin opettaja puuttui siihen heti. Luokalla ja koko koululla oli tosi hyvä ja terve ryhmähenki jossa erilaisuus oli ominaisuus eikä määrittävä piirre, ja mieheni perusluonteeseen kuuluu tänä päivänäkin asenne, jonka mukaan " minä olen tällaisenaan OK, ja niin ovat kaikki muutkin omanlaisinaan" . Mieheni vanhoista koulukavereista tuli heti ystäviäni kun tapasimme, sillä he ovat samalla tavalla kivoja ihmisiä; omiin koulukavereihini en pidä enää yhteyttä, ei voisi vähempää kiinnostaa.



Kuten ap, mietin itsekin, josko esikoisen laittaisi SYKiin jonne on meiltäkin pitkähkö muttei mahdoton matka (missä ap asut? Me Leppävaaran seudulla); meidän esikoinen vain taitaa olla sitä mallia, että omat kaverit tulevat aina olemaan elämän tärkein juttu eikä tule haluamaan vieraaseen kouluun.

Kävivät pari luokkaa koulua ja huomasin että lahjakkaat lapseni tarvitsevat jotain muuta.



Muutimme ja nyt ovat hyvissä kouluissa, kumpikin oman erityislahjansa vuoksi koulussa joissa on painotus tietyille alueille muukin opetus on korkeaa laatua.



Alueen jossa aiemmin olimme yläkoulu on huonossa maineessa joten muuttaminen olisi kuitenkin tullut ajankohtaiseksi muutaman vuoden kuluttua joten miksi pitkittää koska haluamme lapsille parasta.

juuri tästä on kyse, erilaisuuden hyväksymisestä ja sellaisesta ... emme siis mieti hyvää koulua siksi, että lapsemme saisi parhaan mahdollisen kilpailuasetelman tulevaisuutta ajatellen, vaan turvallisen koulun.



Pelottaa tämä nykykoulun meno ja meininki. Pelkäämme, että lapsi joutuu koulukiusatuksi tai ainakin jää syrjään. Toisaalta mietityttää, kasvatetaanko näissä parhaissa kouluissa kovin kilpailuhenkisiksi ja suorituskeskeisiksi, sitäkään emme haluaisi. Tai, että jäisi yksinäiseksi kun ei tunne lähiseudun lapsia.



Asian miettimistä helpottaa kyllä se tieto, että ko kouluun haettaisiin vasta toisen luokan keväällä!? silloinhan olisi jo paljon viisaampi kuin ennen ensimmäistä luokkaa.



ap (Kilosta :)

on enemmän kiinni niissä kavereissaan kuin esim. ennen eskaria - ja jos ne kaksi ekaa luokkaa käy kehnossa koulussa, ei välttämättä pääse enää ikinä sinne Sykkiin.

Minusta tuntuu, että tuo kilpailuhenkisyys on lähinnä Ressun (?) heiniä; ainakaan SYKissä sitä ei kuulemma ollut. Tai no, sanotaan näin, että ne jotka halusivat loistaa, saivat siihen kannustusta ja työkaluja, mutta paremminkin oman parhaan tasonsa saavuttamisen nimissä kuin kilpailun.



Olemme miehen kanssa puhuneet näistä koulujutuista paljon, hän kun ei näe mitään lisäarvoa käymällään koululla (ihan on tavallinen keskiluokkainen tallaaja kuten minäkin, ja usein olen jopa ansainnut enemmän kuin hän), kun taas minusta hänen koulujuttunsa ja asenteensa ovat jossain ihan sfääreissä ja ihmettelen, miten varhaiskypsää porukka on ollut yläasteaikanakin. Kun pyysin listaamaan negatiivisia puolia koulustaan, ei mies ensin löytänyt sellaisia...



Yksi negatiivinen juttu kyllä oli (tai riippuu tietty oppilaasta): kaikkien oletettiin jatkavan nimenomaan lukioon. Lukiota kutsuttiinkin luokiksi 10, 11 ja 12. Eli jos oppilaan mieli palaa muunlaisiin jatko-opintoihin, voi tuo lukio- ja korkeakoulukeskeisyys olla ahdistavaa.

käyneet olisivat jotenkin eliittiä, jotakin ihmeellistä. Mieheni kurssilla (yliopisto mutta ei HY) oli yksi pimu Helsingistä joka oli kirjoittanut ylioppilaaksi yhdestä näistä... oli tosi olevinaan ja muka parempi kuin muuta. Seurauksella, että mieheni veteli kolmosia tenteistä (hän oli pienestä lukiosta maaseudulta) ja tämä naisopiskelija reppasi monta tärkeää tenttiä....

pannuun yhden äidin viesti, joka meuhkasi, kun muu Suomi ei tiedä sykkiä....Ihan kuin se olisi joku yleissivistyksen mittari.

Mutta muuten täällä on vain todettu, että ns. " eliittikouluihin" ei niinkään hakeuduta koulumenestyksen yms. takia, vaan esimerkiksi sen takia, että niissä on parempi työrauha ja lapsia kunnioitetaan enemmän.



Sitäpaitsi olen satavarma, että sillä miehesi Sykin käyneellä opiskelukaverilla on koulunsa jälkeen ihan erilaiset kontaktit työelämään kuin maalaislukion käyneellä miehelläsi.



37

vain FM, mieheni on FT ja ihan hyvin menestynyt erikoistutkija. Juu ja ei se ollut Sykin käynyt vaan Norssin, mutta esimerkkinä vaan halusin nostaa - ja eipä mainita nyt tarkempia aloja, ettei mene liian " henkilökohtaiseksi" ...

Minusta lapselle on hyväksi käydä koulua omassa kotiympäristössä ja tutustua sen ihmisiin, muodostaa sosiaalisen verkoston siinä. Silloin myös koulupäivän jälkeen lapsella on ystävät lähellä ja spontaani mahdollisuus yhdessäoloon. Usein lapset kuitenkin viettävät aikaansa luokkatoveriensa kanssa, sieltä löytyy parhaat ystävät. Jos välimatkat ovat pitkät, yhteydenpito vaikeutuu ainakin silloin, kun lapset ovat alaluokkalaisia.



Jos lähikoulu on surkea, silloin kyllä valitsisin jonkun muun koulun.



Sykistä vielä sen verran, että tutkimuksen mukaan (siitä oli muutama vuosi sitten yle1:ssä) siellä osa lapsista voi hyvin, mutta keskimäärin lapset ja nuoret olivat stressaantuneempia kuin muualla, sillä paineet hyviin arvosanoihin, myös opettajan suunnalta, olivat kovat. Monille nuo vaateet olivat siis kuormittava tekijä hyvinvoinnille. SUuri osa varmaan voi kuitenkin ihan hyvin? No, tämäkin on hyvä huomioida,

kuinka paljon painetta oma lapsi kestää.

ja todennäköisesti saa hyvän työpaikan heti kun haluaa. Joku erikoistutkija ei taida hirveitä tienata?

ihan hyvin, lähes 3800 euroa /kk ja upj . t vielä käymättä, ja minun tietääkseni tämä stadilaispimatsu ei juuri ole töitä tehnyt valmistumisen jälkeen että se siitä Norssi-taustasta...

Olen siis se, jonka mies kävi SYKin, ja voin vain todeta että miten se mies olisi huomannut painostusta asiaan joka hoituu muutenkin luonnostaan, mies on nimittäin ihan oikeasti tosi älykäs (toisin kuin minä). Sanon vain tämän, ettei luulla minun tyhjiä kehuneen. :)



Toisaalta itse kyllä ahdistuin koulussa, jossa kukaan ei välittänyt arvosanoista eikä siis auttanut kroonista alisuoriutujaa.



t. 30

harrastuksilla jne. Meidän alueelta käy lapsia ainakin kahdeksassa koulussa. Ei täällä ole edes mitään " lähikoulua käyviä" ja sitten " niitä, jotka on muualla" .

Mitä helvetin väliä sillä on?

Ja yksi esimerkkitapaus ei vielä anna mahdollisuutta tehdä minkäänlaisia päätelmiä siitä, miten ko kouluista työllistyy ja mihin palkkaluokkaan.

Itse olen filosofian tohtori ja erikoistutkija valtion virassa. Palkka n. 3300 euroa bruttona.



Mitä taas tuohon lähikouluasiaan tulee, niin itse laittaisin ap:n tilanteessa lapsen parempaan kouluun, jos se estää lapsen joutumisen koulukiusatuksi. Omat lapseni menevät aikanaan kohtuullisen matkan päähän parempaan kouluun ihan sen takia, että lähikoulu ei ole kovinkaan tasokas.