Tuloerot lapsiperheissä
Kuinka hyvin teidän koululaisenne ovat tietoisia perheiden välisistä tuloeroista, ja miten ne vaikuttavat ihan arkipäivän valintoihin?
Itse otin tämän asian puheeksi kolmasluokkalaisteni kanssa, kun rupesi ärsyttämään pojan valitus uuden takin väärästä väristä. Hän on muulloinkin ollut vähän " kiittämätön" eikä mielestäni osaa arvostaa sitä, että ollaan sentään paljon keskituloisia paremppalkkaisia.
Otin siis asian puheeksi, ja kerroin, miten erilaisilla palkoilla eri perheiden täytyy tulla toimeen. Juteltiin myös joistakin heidän kavereistaan, joista toiset ovat todella rikkaista perheistä ja toiset taas tosi köyhistä. Keskustelu oli selvästi tarpeen ja vetihediät mietteliäiksi. Eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että siihen on jokin selitys, että toiset kaverit matkustaa joka lomalla ulkomaille, ja toiset ei taas mummolaa pidemmälle.
Kommentit (6)
Ihan siitä syystä, että me olemme niitä köyhiä. ;o) Eli olen ehkä vähän jäävi tähän sinällään vastaamaan... Kyllä olen paitsi joutunut myös luonnostaan on tullut sanottua, tosin ehkä liiankin usein, miten kallis joku tavara on, tai ettei meillä todellakaan ole varaa siihen tai tähän. Joskus vähän harmittaakin, paitsi varattomuus, myös se, että poikani ovat ehkä jopa liiankin tietoisia asiasta... Mutta toisaalta: en ole koskaan oikein ymmärtänyt sitäkän, ettei lapsille voisi sanoa, että johonkin ei ole varaa. Miksi ihmeessä ei??! Nyt en siis viittaa ap:hen tahi muihin - kysyn yleisellä tasolla... Kodin raha-asiat, etenkäänn jos ne ovat todella hankalalla tolalla, eivät tietenkän kuulu lapsille eikä niitä edes pidä missään tapauksessa heille sälyttääkään. Mutta on hurjaa kuulla/lukea tarinoita, joissa vanhemmat ostavat tavaroita ja vaatteita jopa velaksi, jottei vain tarvitse lapsille sanoa, että ollaan köyhiä. :-o Niinpäniin, sillähän tavalla lapset varmaan oppivat huolehtimaan omasta taloudestaankin...
Omat poikani eivät onneksi esim. vaatteiden suhteen ole kovin ronkeleita - ainakaan vielä, ehkä sekin sitten iän karttuessa vähän muuttuu? Mutta kyllä joskus on saattanut tulla jotain kommentin tapaista, mihin olen kyllä sanonut aivan rehellisesti, että juu, olishan sen ja sen merkkinen siellä kaupassa ollut kiva, mutta onko aavistustakaan, mitä se maksoi? Ja kun olen yh ja lapsia on kolme, niin kaikki esim. vaatemenot tietenkin kerrotaan kolmella ja kyllä he aika pienestä jo ovat ymmärtäneet, ettei raha kasva puussa... Ja senkin, että sen eteen pitää tehdä työtä! ;-)
Mutta kysykääpäs joskus jälkikasvultanne, tietävätkö he esim., paljonko maksatte asumisesta, sähköstä ym./kk. Esikoiselleni hiljattain vasta valkeni, että laajakaistakin MAKSAA! ;-D Eipä paljon, mutta kumminkin. Ja silmiin osui koulutehtäviä netistä etsiessämme oppikirjojen verkkomyynti, jolloin esikoiseni meinasi tuolilta pudota, kun näki, mitä vähittäismyynnissä koulukirjat maksavat. Hän itse silloin tuumi, että eipä ihme, että meidän pitäs niistä pitää hyvää huolta! ;-)
Kuten sanottu, ei lasten niskaan tarvitse eikä pidä kaikkea elämän raadollisuutta kaataakaan, mutta kyllä minusta ainakin viimeistään esiteinin on varsin terveellistäkin tietää edes suurinpiirtein, mitä ihan eläminen maksaa - saati sitten ne " oikeanväriset" takit... Ja tietty voi aina ehdottaa ostaa sen " paremmanvärisen" , mutta erotuksen voi laskea sitten vaikkapa mp3-biisien hinnan avulla - niin ja niin monesta kipaleesta jää paitsi, jos ottaa sen toisen takin. ;-)
Meillä varsinkin esikoinen, nyt 11v, on aina ollut hintatietoinen. Välillä puhuu kotona, kun koulussa jollakin on aina uusia kalliita merkkijuttuja ja vastaavasti miten joku ei saa koskaan mitään uutta.
Itse olemme hyvin toimeentulevia, mutta myös säästäväisiä. Vertailemme hintoja ja yritämme löytää kohtuuhintaista, mutta laadukasta. Mottona ehkä se, että köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Ihan täysin realistista käsitystä lapsella ei aina tunnu olevan perheemme raha-asioista. Välillä puhuu, kun olemme niin köyhiä, mutta varsinkin viime aikoina on huomannut, että voimme kyllä aina ostaa kaupasta mitä haluamme, jos jotain puuttuu.
ja viime kesänä aloimme puhumaan perheiden tuloeroista. Juttu syntyi siitä kun yks luokkakaveri tuli ekaa kylään ja TAIVASTELI lelujen määrää ja sitä että meillä on pleikkari, nintendo, tietokone, taulutv jne. Poikamme ihmetteli kovasti että mitä se kaveri nyt noin keuhkoaa, eihän meillä ole mitään erityistä..... Ja usein kun pyytää jotain lelua, vastaus on EI!
Rahan arvoa poika ei vielä tajua, mutta vertauksena ymmärsi sen että kaverin perheessä on 5 lasta, kotiäiti ja duunari-isä. Meillä kaksi lasta ja molemmat vanhemmat töissä.
Vaatteiden hinnoista tai merkeistä pojalla ei ole aavistustakaan, onneksi. Kaipa sekin aika tulee vielä. Tietysti hän haluaa mielummin jonkun (tv-sarja)kuvallisen paidan kuin halpahallin yksivärisen, mutta ajatus ei liity hintaan.
Ja usein totean, että johonkin ei ole rahaa. Tyyliin " Älä riko sitä koska se on kallis eikä meillä ole niin paljon rahaa että voisimme ostaa uuden" . Tyttö on tajunnut että jotkut asiat maksavat paljon ja yritän myös opettaa, miten hölmöä on ostaa kalliita tuotteita jos vastaavan esim vähänkäytetyn saa 10% siitä hinnasta.
Mielestäni vain todella rikkailla perheillä on " varaa" kasvattaa lapsista täysin hinnasta piittaamattomia (kunhan antavat heille perintönä miljoona euroa), eikä se silloinkaan kyllä viisasta ole!
Tarkoitan, että jos duunariperheessä on sellainen periaate että lapsen pitää saada ihan kaikki (mitä vanhemmat ehkä ovat joutuneet olemaan ilman omassa lapsuudessaan) niin lapselle tulee aivan karseita ongelmia kun hän täysi-ikäistyy ja joutuu pärjäämään omillaan eikä saakaan enää kaikkea mitä haluaa. Sitten otetaan näitä kulutusluottoja eikä nähdä seurauksia, ja ehkä myös hankitaan rahaa rikollisia reittejä. Ei tietoakaan SÄÄSTÄMISESTÄ!
Haluan omista lapsistani tiedostavia enkä mitään kerskakuluttajia! Elämän sisältö kun yksinkertaisesti ei ole OSTAMINEN...
Meillä vanhin lapsista ekaluokkalainen ja ainakaan sen ikäisen ei vielä mielestäni edes kuulu tietää eri perheiden välisiä tuloeroja.
Ja itseasiassa mielestäni muutenkin vähän kyseenalaiselta kuulosti mun korvaan ap:n juttelu lapsen kanssa kavereiden perheiden tulotasosta. Siinä jos jossain asetetaan perheet eriarvoiseen asemaan jo vanhempien toimesta ja tietyllä tavalla annetaan leima rikkaasta tai köyhästä perheestä. näin mun mielestä.
Ihan oikein on kyllä opettaa rahan käsitettä lapselle jo pienestä pitäen ja opettaa, että kaikki maksaa ja vähän suhteuttaa hintoja muihin hintoihin. Itse käytän joskus esim. sitä, että jos joku lelu maksaa 10 euroa niin kerron, mitä muuta sillä voisi tehdä.
Ei lapsen vielä kuulukaan ottaa " vastuuta" perheensä tulotasosta ja sillä lailla asettaa itseään suhteessa kavereiden perheisiin.
Tästä hyvä esimerkki on se, että kuulin pihalla 7vuotiaan naapurinpoikamme huutavan yhdelle naapurin tytölle, että te ootte köyhiä kun teillä ei oo edes autoa.. että sillä tavalla niitä asenteita siirretään lapsiin.
En todellakaan väheksy rahan arvon, kulutustottumusten jne. opettamista lapselle jo ihan pienestä, mutta vertailut kaveriperheiden tulotasoon ei kuulu lapselle. Kyllä se pitää opettaa toisella tavoin.
t.kolmen äippä
Johtuu pitkälti varmaan siitä että asuinalueellamme, josta kaikki luokkakaverit tulevat ei ole räikeitä tuloeroja. Suurin piirtein samalla lailla kaikki kaverit matkustelevat ja tekevät, vaikka siinä pieniä eroja onkin. Mutta kun alueelta puuttuvat ne rikkaat, että köyhät, niin väliin jää ne keskituloiset (tosin onhan siinäkin paljon hajontaa). Vaatetuksessakaan ei ole suuria eroja, ainakaan lasten. Eli ei ole tullut eteen lapsen kanssa siis keskusteluja tuloeroista: Eri asia on sitten se että perustelemme jotain ettei meillä ole rahaa (lapsi kun ehdotti että ostetaan vene, vielä silloin kun olin hoitovapaalla:) ja kun mietimme mitä teemme, niin pohdimme laitammeko jonkun rahan esim. matkaan vain johonkin hankintaan).