Miltä tuntuu käynnistetty synnytys?

Mulla esikoinen syntyi omaan tahtiinsa ja koko synnytyksen kesto oli 20h...kuopus käynnistettiin ja sitä kesti 45 min.No todellisuudessa hiukan kauemmin, mutta vasta viimeiset 45 min voin sanoa synnyttäneeni. Eli alku oli lämmittelyä.Siinä oli 44 minuuttia järkyttävää rytinää ja minuutin ponnistus.Siitä huolimatta valitsisin jälkimmäisen tavan eli rytinä-vaihtoehdon.Kauhua ei siis jäänyt, vaikka epiduraalikin meni kyllä jonnekin ihan muualle kuin sen piti mennä eli siitä ei ollut apua.

Eka käynnistyi itsekseen, kesti 15 tuntia ja oli varmaan tavallinen ensisynnyttäjän synnytys. Toista käynnisteltiin Cytotecillä ja sillä lähti käyntiin. Kesti 4 tuntia. Tipassa en ollut. Että ei kannata etukäteen ottaa paniikkia, kaikki voi mennä hienosti.

Omien kokemuksieni pohjalta.

2 käynnistystä takana, saas nähdä syntyykö tämä kolmonenkin vasta käynnistyksellä. Eka lapsi rv 40+2 päätettiin käynnistää puolikkailla tableteilla suun kautta otettuna, 2 puolikasta ehdin saada ja sitten rupesi tuntumaan. Heti tosi rajuina ja melkeenpä ilman taukoa( ehkä n.30sek.-1minuutti) ja kätilöt prenatalla (siellä siis olin jo valmiiksi ) hokivat vaan että juu nyt se pikkuhiljaa rupeaa synnytys käynnistyyn, mene vaan rauhassa suihkuun, koska tätä voi hyvinkin kestää 10 tuntia, ei tässä kiire ole mihinkään, me mennään nyt raportille.

Ja mä mietin että 10 tuntia, ei herrajumala ja muka ilman lääkitystä kun tämä on vasta alkua niin ei tässä mitään epiduraalia anneta. Suihkussa istuin ja seisoin ja vikisin..ehkä n. puolituntia kun en vaan enään pystynyt, tuli iski persesstä. Jotenkin sykkyrällä lattialla sain edes sen koltun päälle ja soitin kätilön. Se lähti hakemaan konetta että ajetaan nyt sitten käyrää ja katotaan onko nyt tosi kyseessä ja mä vaan vikisin (huonetoverit jo ihan pelokkaina,kaikki ensimmäistä odottavia ;( )..sitten kuulu poksahdus ja meni vedet ja kätilö ei meinannut sitäkään uskoa kun tuli laitteen kanssa. Katto märkää sänkyä ja sit kai jo usko että tosi kyseessä. Eikun suolen tyhjennykseen ja karvojen ajeluun, eikä siitäkään meinannut tulla mitään kun vetäydyin vain sellaiselle sykkyrälle ja uikutin. Saatika pytyllä istua paikallaan, seisoin ja istuin ja tuli lapsivettä ja ulostetta. Miehen olin soittanu töistä tulemaan ja se oli häpeissään ja pelokkaana kuunnellut käytävällä kun kätilö sanoi rouvan olevan vessassa ja mä siellä ulisin kuin susi.

Sit joutuin saliin ja sisätutkimus osoitti että 6cm auki,tilasin epiduraalin, ja rutistin ilokaasuletkun kasaan ja puristin vain silmiä kiinni,mutta kun lääkäri tuli ja tarkisti paikat, sanoi että nyt 9cm auki ja pikkasen reunoja, yritetään kohdunkaulanpuudutetta kun muuta ei ehdi. Ei se auttanut, se oli yhtä supistelua siitä kun supparit alkoi ja lapsi oli ulkona, siihen meni siis 2 tuntia 15 minuuttia.



Tokan kohdalla tultiin sentään suunnitellusti aamulla saliin, toivoin leppoisampaa aloitusta. laitettiin oksitosiinia tipan kautta suoneen, ja pikkuhiljaa lisättiin. Ja taas ekasta supistuksesta käynnistyi sellanen koko synnytyksen kestävä supistus, ilman hengähdystaukoa, ja nyt meni 3 tuntia, taaskaan ei keritty kun yrittää kohdunkaulan puudutetta.

Eimitään apua, kun reunat heti hävisi. Ponnistusvaihe oli tuskallisempi, koska poika oli 4kg ja syntyi käsi poskella, reppana jumittui reiälle, enkä saanut ponnistettua sitä eteenpäin. Lopulta toinen kätilö painoi mahan päältä ja toinen ujutteli poikaa päästä ja kädestä eteenpäin.



Aivan liian hurjia mun makuun nuo käynnistykset. Ystävälläni 2 edellistä on myös käynnistetty ja kolmaskin aiottiin mutta vauva rupesi syntymään edeltävänä yönä itekseen..Ystävä ei ollut tunnistanut niitä supistuksiksi ku ne ei ollut rajuja eikä tulleet sellaisessa jatkuvassa aallossa. Ajatteli vain että suoni vetää jalasta kun reittä repi ja vaihto kylkeä. Aamuyöllä sitten manaili että mikä se nyt niin nipistelee vatsan seutua ja lähti vessassa käymään (oli siis jo valmiina sairaalassa kun heti aamusta piti aloittaa käynnistys) Vessassa tunsi että vatsahan kovettuu säännöllisesti ja hiukan juilasee.Kätilö teki varalta tarkastuksen ja eikun saliin, 8 cm auki. 10 minuuttia ja lapsi syntynyt. Ystävä kun oli tottunut vain käynnistyssupistuksiin, ei ollut ymmärtänyt että ne nipistelyt oli suppareita. Onneksi oli sitten jo valmiiksi sairaalassa.

Kunpa minäkin.....

Takana kolme käynnistettyä synnytystä, joista kaksi ilman kipulääkitystä ja viimeisin epiduraalin voimin. " Luomuna" synnytetyt ovat edenneet sen verran nopeasti ettei puudutuksia ole enää ehditty antaa. Viimeisessä ehdittiin ja synnytys olikin täysin kivuton.

Mitään kolmesta synnytyksestä ei ole hampaankolossa huonoa sanottavaa. En olisi tainnut kotoa edes osata lähteä jos synnytys olisi normaalisti alkanut:-)

... ja vaikea aina sanoa, millainen juuri se synnytys olisi ollut ilman käynnistystä - helpompi vai kamalampi. Itsellä ensimmäinen käynnistettiin - näytti siltä ettei mitään tapahdu sen tabletin laiton jälkeen, passitin miehen kotiin ja parinkymmenen minuutin päästä soitin että tulekin takaisin... supistukset oli tauottomia ja tosi kipeitä, epiduraali tehosi tosi hyvin, koko synnytyksen kesto 7 h. Seuraavat kaksi alkaneet ihan itsestään, ihan yhtä kamala kipu ja yhtä tauotonta, ja kestäneet vähän yli ja vähän alle ensimmäisesti supistuksesta. Ei siis kivulla tai muulla ollut mitään eroa ja kaikkiin epiduraali tehosi kuin unelma - ilman en olisi halunnut kokea. Mielummin ottaisin käynnistetyn, niin ei tarvitse autossa kärvistellä ja miettiä ehtiikö sairaalaan asti ennen kuin syntyy...

siis jälkimmäiset oli vähän yli ja alle kolme tuntia ensimmäisestä minkäänlaisesta supistuksesta - jotka hyvin nopeasti muuttuivat tauottomiksi.

(eikö, eikös eka viesti ole lokakuulta vai luinko väärin)mutta vastaan silti.



Mulla eka raskaus oksitosiinikännistys, rv 41+1, kesto n. 12 h, supistuksia rutistaen alusta asti samaa tahtia samaa kivuliaisuutta, kivunesto viis hönkäystä ilokaasua, ponnistusvaihe 1 h 40 min, vauva 4,5 kg



Toka spontaani synnytyksen kännistyminen, rv 41+1, kesto kaikkineen n. 10 h, supistuksia samalla tiheydellä alusta loppuun mutta kivuliaisuuden lisääntyen loppua kohden, kivunesto n 1 h. ilokaasua, ponnistus 10 min, vauva 4,5 kg



Kolmas käynnistys cytotecillä 2 pvää, rv 38+3,kesto 2h 45 min, supistuksia harvakseltaan eikä edes hurjan kipeitä, kipuun 1 h ilokaasua, ponnistus lyhyt, neljä ponnistusta ja niistäkin kolmea pidätellen, vauva 4,0 kg.



Eli ainakin se että ilman epiduraalia ei voi olla, on kukkua, riippuu varmasti ihmisestä.



Toisekseen musta tässä ei ole vaikuttanut se, että mikä on ollut käynnistetty tai mikä ei, vaan se kuinka mones synnytys. Koska kolmas oli ehdottomasti mukavin ja helpoin subjektiivisesti arvioiden, vaikka olikin varmasti epäkypsimmässä tilanteessa käynnistetty (lapsen koon vuoksi).

Esikoinen käynnistettiin rv 40+2.

Supistukset kamalia, makasin sängyllä, itkin ja uikutin. Sain spinaali puudutuksen n. 1h ennen syntymää, siihen saakka vedin ilokaasua, olin sekaisin ja oksensin.

Aiemmin en saanut muuta kivunlievitystä, koska supistukset olivat kuulemma epäsäännöllisiä. Itse en tiedä olivatko vai eivät.

Tehtiin episiotomia ja 3605g lapsi syntyi 10min ponnistuksen jälkeen.

Synn. kesto yht. 9h 50min, ponnistusvaihe helpoin ja kivuttomin.



Keskimmäinen lähti itsestään käyntiin rv 40+6.

Supistukset helppo kestää hengittämällä ja keskittymällä. Kivunlievityksenä allas ja ilokaasu. 4070g painava lapsi syntyi 7min ponnistuksen jälkeen, 1. asteen repeämä ja 2-3 ommelta.

Synn. kesto yht. 4h 40min, ponnitusvaihe kivuliain.



Kuopusta käynnistettiin 5pv, syntyi rv 40+4.

Supistuksia kesti 2h, kovia ja tiheitä.

Kivunlievityksenä ilokaasu, muuta en ehtinyt saada vaikka spinaalia pyysin.

Minuutin ponnistusvaiheen jälkeen syntyi 4630g painava lapsi, ilman naarmuja!

Synn. kesto 2h 1min, supistukset kipein vaihe.

Mua käynnisteltiin 6pv niillä cytotekeillä, sellasin tuloksin että neljäntenä päivänä sellaset supistukset että varmasti kaikki äitiysosastolla kuuli, mutta eipä ne supistukset alapäälle mitään muuta tehnytkään. Sitten sain supistuksia lopettavaa lääkettä ja ne loppui. Nyt voin sanoa jo synnytyksestä toipuneena että ne supistukset oli aivan kamalia, ei läheskään niin kovia kun itse synnytyksessä. Kuudentena päivänä sitten saliin, lapsivettä ruokalusikallinen koko kohdussa, napanuora kaulan ympärillä, imukuppiavustus, vauvalla happivaje. Ja viittä vaille etteivät sitten loppupeleissä vielä avanneet mun mahaa auki. Poika päätti tulla ulos käsi edellä....

Nyt aikaa synnytyksestä puoli vuotta. Mutta joku sanonut että aika kultaa muistot, ei se ainakaan mulla niin mene.

Ja anestesialääkärilätä puuttui vaan musta kaapu ja viikate! Niin pirtsakka neitonen oli. Mustat silmäpussit, ja kiukkunen akka kun mikä!! Kaamee muija. Olin ensimmäinen synnyttäjä jolle anneettiin epiduraali selkärangan sivusta....

Mitään varsinaisia ongelmia ei ilmennyt (paitsi vauvan sydänäänien heikentyminen loppumetreillä jonka takia piti auttaa ulos imukupilla). Synnytys oli intensiivinen, " lepotaukoja" supistusten välillä ei juuri ollut. En voi verrata mihinkään, koska synnytys oli ensimmäiseni. Mutta kätilön sanoman perusteella supistukset tulivat tiuhaan. Supistukset olivat todella kipeitä (mutta niin kai aina). Synnytys oli nopea, mutta se taas johtuu kätilön mukaan pikemminkin synnyttäjästä kuin käynnistyksestä; toiset ovat nopeita synnyttäjiä, toiset hitaampia.

Ensimmäinen käynnistettiin oksitosiini tipalla ja myöhemmin puhkaistiin kalvot, toinen käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja vauhditettiin tipalla. Molemmat synnytykset nopeita ja kivuliaita (ennen kivun lievitystä) ja melko helppoja. Ensimmäisessä tosin sydänäänten laskuja, mutta johtuivat muista syistä kuin käynnistyksestä. Itsestään alkanutta synnytystä en ole kokenut, mutta eiköhän synnyttäminen ole aina kivuliasta. Minulle ainakin käynnistykset olleet hyviä kokemuksia ja molemmilla kerroilla synnytys lähtenyt heti käyntiin.

Olen kuullut, että käynnistetty synnytys on aina niin paljon kivuliaampi kuin itsekseen alkanut, ettei sitä kestä kukaan ilman epiduraalia. Oliko teillä näin?

mutta eipä ollut tarkoituskaan synnyttää ilman epiduraalia. En olisi ilman tuota puudutusta selvinnyt.

Minulla molemmat käynnistettyjä synnytyksiä. Eka venähti todella pitkäksi (käyntiin saanti kesti ja kesti) ja ajallaan sitten sain epiduraalin, huh helpotusta. Toinen synnytys lähti paremmin - käynnistyslääkkeet saivat kalvot puhkeamaan itse ja veden tulemaan. Kipeä olin, mutta ilokaasulla mentiin. Tosin loppuvaiheessa vedin kaasua ihan tauotta ja kätilö pyysikin sitten lääkärin paikalle. Päätyivät antamaan epiduraalin, kun näytti ettei etenisi mihinkään. Olin silloin 4 cm auki. Puolen tunnin päästä olikin sitten 10 cm auki ja tuli tarve ponnistaa. Olin saanut puudutuksen, mutta ei ollut ehtinyt vielä vaikuttaa. Anestesialääkäri ei ehtinyt edes salista ulos, kun ilmoitin kätilölle, että vauva tulee nyt. Ja tulikin samantien...

Mulla käynnistettiin rv 40+2 suuren painoarvion takia. 12 tuntia käynnisteltiin ja supistukset meinas viedä tajun. Lopputuloksena hätäsektio. En taida käynnistykseen enää suostua.

Ensimmäinen lapsi tuli käynnistyksellä ulos.. Synnytys oli kipuineen ja ongelmineen kauhea. Tässä odottelen josko toinen tulisi ulos ennen kun joudutaan käynnistämään. Käynnistystä en toivo, koska siitä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Epiduraalin otin ensimmäisessä synnytyksessä, mutta siitä ei ollut mitään apua.. Ilokaasukin auttoi paremmin..! :/

kokemukset helpottavat pelkoa... Itsellä ensimmäinen syntyi ilman käynnistyksiä vk 38+6 epiduraalilla, suht nopeasti ensimmäiseksi, kokonaisuudessaan 7 h. Lapsi oli iso ja repesin pahasti. Tämäkin lapsi on arvioiden mukaan iso ja tietysti kasvaa joka päivä jonka viettää vielä mahassa! Meillä synnytys kuitenkin luvattiin käynnistää korkeintaan rv 41+5, tuntuu että pitkäksi venyy odotusaika kun tuo lapsen koko vielä huolettaa! Mietiskelen tässä jo kaikenlaisia kotikonsteja käynnistämiseksi, mitä en ole vielä kokeillut. Kolme ässää kokeiltu, samoin jostain luin että nännien hierominen ja nipistely voisi mahd. auttaa, mutta ei minkäänlaista tulosta vielä. Jostain kuulin homeopaattisista hoidoista (pilleristä?) jotka ehkä auttaisivat?

Minkäkokoista vauvaa sulle on povattu? Mulla on nyt rv 40+1 ja eilen painoarvio oli jo 4,2 kg. Ensimmäinen oli syntyessään 4,4kg (rv 42+1). Nyt pelottaa toi tuleva synnytys aika paljon.. Vielä kun toi arvio voi olla alakantissa.. :(

Mulle lääkäri lupas käynnistyksen jo viikon päähän, mutta eiköhän joku toinen lääkäri peru sen lupauksen ensi viikolla... Niin se meidän sairaalassa menee!

Esikoiseni syntyi suunnitellulla sektiolla. Toinen meni yliaikaiseksi ja sain sitten itse päättää lähdetäänkö käynnistelemään vai meneekö sektioksi sekin. Valitsin käynnistyksen, koska lääkäri tähdensi, että synnytystäni seurataan tarkasti edellisen sektion takia ja herkästi lähdetään leikkukseen jos mitään poikkeavaa ilmenee. Lisäksi, vaikka toivuinkin sektiosta hyvin, se ei ollut minulle henkilökohtaisesti mieluinen tapa synnyttää ja lisäksi nostelukielto olisi ollut hankala kun kotona oli pieni esikoinen.



Synntystä lähdettiin käynnistämään kohtuullisen epäkypsästä tilanteesta ja kätilöt varoittelivat, että ei välttämättä lähde helposti käyntiin, mutta niin vain supistuksen aloivat toisen 1/4 Cytotec -pillerin jälkeen heti säännöllisinä ja aika kipeinä, mutta siedettävinä. Synnytys eteni aika nopeasti, vaikka olinkin tavallaan ensisynnyttäjä kun esikoisesta ei ehtinyt tulla supistuksen supistusta. Supistukset vaan tihenivät ja kovenivat ja pyysin saada epiduraalin kun tuntui, että en enää pysty rentoutumaan ollenkaan kun supisteli lähes jatkuvasti, vain pieniä taukoja oli välissä. Epiduraali auttoi aivan ihanasti ja pystyin taas rentoutumaan. Se nopeutti loppuvaihetta huomattavasti ja viimeset sentit kouhdunsuulta aukenivat nopsaan. Koko synnytyksen kesto oli ekoista supistuksista 6 tuntia. Tosi hyvät muistot jäivät synnytyksestä.



Kolmoseni käynnistyi itsekseen ja oli kyllä paljon helpompi synnytys kuin kakkosen. Silloinhan minulla ei ollut vertailukohdetta supistuskivulle, mutta nyt se oli ihan erilaista; supistusten välillä oli selkeitä taukoja ja kipu oli aaltoilevampaa ja " tylppää" . Meni ihan luomutouhuksi kun synnytys eteni niin nopeasti, että sairaalassa ehdin olla vajaan tunnin ennen kuin vauva oli maailmassa.

Minulla käynnistettiin kolmas synnytys raskausmyrkytyksen takia. Synnytys lähti käyntiin kolmannen cytotecin jälkeen, ja koko synnytys kesti 1h 35min. Se oli niin tehdyn oloista se supistuskipu -ja niin hävytöntä! Synnytys oli siis todella kivulias, mutta kestin sen koska se kesti niin lyhyen aikaa -ja oli vähän pakko ;o)



Supistuksissa ei ollut yhtään taukoa koko aikana, tai siis oli lyhyitä taukoja, mies kellotti parhaimmillaan 20s tauon. Kaikki sisätutkimukset tehtiin siis supistuksen ollessa päällä. Auts. Mulla oli vielä kohdunkaulaakin jäljellä 2h ennen syntymää, että kaikki avaavat supistukset tulivat alle kahteen tuntiin. Kipu oli jotain aivan järkyttävää,aivan erilaista kuin kahdella edellisellä kerralla. Olisin itkenyt jos olisin voinut, mutta kipu lamaannutti mut niin täysin. Multa lähti myös näkö pari kertaa, ja olin aivan paniikissa. En voi kuvitella millaista olisi ollut ilman miehen tukea. Mies se oli se joka sai loppuviimeksi kätilöihin vauhtia, kun sanoi, että kohta se syntyy, lähdettäiskö jo saliin. ÄKKIÄ!



Ekaa kertaa ajattelin, että mä kuolen tähän, siis ihan varmasti kuolen. Kätilöt tajusivat aika myöhään (siis miehen painostuksesta), että mä oikeasti synnytän kun lääkäri jo meinasi, että seuraavana päivänä jatketaan käynnistystä, että eihän se tänään näytä syntyvän. Sain epiduraalinkin, mikä vaikutti vasta kun ommeltiin. Vauva syntyi heti kun anestesialääkäri lähti.



Joka tapauksessa, tämä synnytys oli kaikista herkistävin, ja jopa mieheni pyyhki kyyneleitä kun meille vihdoin syntyi ihana pieni tyttömme. Kaksi aikaisempaa lasta ovat syntyneet niin luomusti, pikkuhiljaa voimistuvilla supistuksilla, että ne synnytykset ovat olleet tosi " lempeitä" meille kaikille. Tämän käynnistetyn synnytyksen ponnistus kesti puoli minuuttia, eli siinä mielessä helppo. Ja arvaa olinko hyväkuntoinen synnytyksen jälkeen! Kävelin synnytyssalista itse pois. Ihan kuin en olisi synnyttänytkään! Eli oli siinä hyvätkin puolensa käynnistyksellä =)



En mä voi kauheasti käynnistettyä synnytystä valitellakaan, kun mun käynnistykseen oli vahvat lääketieteelliset syyt, ja kaikki meni hyvin!