Miltä tuntuu käynnistetty synnytys?
La ohi, ei tunnu vauva kiinnostuneelta tulemaan vielä ulos... Pelkään, että synnytys käynnistetään lääkkeillä, olen kuullut että se on hankalampi ja kivuliaampi kuin itsestään käynnistynyt synnytys. Miten kuvailisit omaa käynnistettyä synnytystäsi?
Kommentit (25)
En osaa sanoa onko käynnistäminen hurjempaa touhua kuin spontaanisti käynnistynyt synnytys, koska sellaista en ole kokenut ;) Kaikki synnytykset siis käynnistetty, ensimmäinen geelit+kalvojen puhkaisu+oksitosiinitippa, toinen oksitosiinitipalla, kolmas kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla. Neljännellä kerralla vaadittiin jo enemmin toimenpiteitä eli 7 kertaa Cytotec kohdun suulle, oksitosiinitippa, kalvojen puhkaisu ja lisää oksitosiinia. Kaikki on ulos tulleet kuitenkin ihan alakautta. Luulen, että käynnistetty on spontaaniin verrattuna rajumpi, mutta esikoisen olen synnyttänyt kuitenkin ilman mitään kivunlievitystä eli sekin on mahdollista. Jos jotain negatiivista käynnistämisestä pitäisi etsiä, niin odottaminen sairaalassa eli ensin odotellaan Cytotecin vaikutusta päivätolkulla, sitten jo odotellaankin salin vapautumista ja sitten kuitenkin vielä oksitosiinin vaikutusta jne jne. Olisi hauskaa kokea synnytys kaikessa yllätyksellisyydessäänkin ;) Saas nähdä miten viidennen kanssa käy jos sellainen vielä tulee... Luulen, että tuttu ja turvallinen käynnistys on taas edessä.
laittoivat tippaan ja saivat supistuksia lisättyä siten ja sitä ennen kalvot puhkastiin ja se ei sattunut (ei tuntunut miltään). Siitä se sitten eteni kuten synnytys joka tapauksessa etenee; supistelee tiheemmin koko ajan.
Esikoinen käynnistettiin kalvojen puhkaisulla, jota tehostettiin hetken päästä oksitosiinilla, paikat olivat jo ennalta auki 3cm. Mielestäni oksitosiinin tekemät supistukset ovat melko rajuja heti alusta alkaen ja pari tuntia kamppailin supistuskipuja vastaan enkä auennut kuin sentin. Sitten sain epiduraalin, jota ilman en olisi varmasti kestänyt, ja parissa tunnissa kohdunsuu aukesi loppuun asti kun sain rentoutua. Ponnistusvaiheessa epiduraalin vaikutus oli jo lakannut ja oksitosiinia lisättiin " nopeuttamaan" , mutta ponnistusvaiheen supistukset olivat jälleen todella rajuja ja tulivat taukoamatta, joten ponnistin 1h 48min ilokaasulla.
Toinen lapsi syntyi spontaanisti ja vaikka synnytys oli nopea, vajaa 4h, pelkkää ilokaasua viimeisen sentin avautumiseen vajaan tunnin verran sairaalassa, oli se aivan erilainen supistuskivuiltaan, siedettävämpi ja tuntui, että supistukset hallitsi jotenkin paremmin, vaikka ne tulivatkin nopeasti ja voimakkaasti.
ensimmäinen käynnistetty cytotecillä ,kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla viimein ulos tuli kun ei annettu enää vaihtoehtoja...
cytotec päivät 3kpl kivuttomia ei edes vihlonut mistään.. vasta oksitosiini laittoim vauhtia ja se sattui... homma oli jo kestänyt nii kauan että sain epiduraalin ja ponnistus ei tuntunut missään-...
39+1 sokerivauva 3690g
pikkukakkonen käynnistetty cytoteceuillä kolmannesta murusesta joilotuksia, koveni siirto saliin... en ehtinyt saamaan kuin kohdun kaulanpuudutteen joka kesti noin 1h ponnistus sattui paljon... puudutus suihke kunniaan :-) ponnistus 11min
42+1 yliaikaisvauva 4450g
Esikoinen oli 4kg390g (ennakkoarvio heitti tuolloin lähes kilon alakanttiin!), tästä vauvasta sanottiin viikolla 38 kun viimeksi kävin lääkärissä, että silloin oli n. 3kg800g. Eli jos on kasvanut keskimäärin 200g /viikko, on nyt ehkä samoissa mitoissa kuin esikoinen syntyessään. Itseä pelottaa just tuo liian nopea synnytys, paikkojen repeäminen ja niihin liittyvät jälkivaivat joista voi " hyvässä" lykyssä joutua kärsimään vuosikausia. Itsellä oli oireita kohdunlaskeumasta puolisen vuotta synnytyksen jälkeen, onneksi ne paranivat, liekö sitten lantionpohjajumpat auttaneet? Mutta kaiken maailman virtsaus- ja ulostusongelmat vuosikausia synnytyksestä ei kyllä kuulosta mitenkään mukavilta jos niitä vois nyt jotenkin välttää esim. vaikka rauhallisesti etenevällä synnytyksellä! Tänään yritin taas avustaa käynnistymistä tekemällä pihalla vähän raskaampia syyssiivoushommia...