Lue keskustelun säännöt.
Kadutko että teit lapsen/lapsia?
15.03.2013 |
Itseä alkanut kaduttamaan nyt 2 vuotta lapseni syntymästä. Helpompaa oli elämä kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään.
Kommentit (46)
Toisen lapsen syntymän jälkeen kadutti ekan vuoden. Elämästä tuli kertalaakista niin hankalaa, etten olisi osannut sitä mitenkään ennakoida. En tiennyt ettei minusta sitten näemmä ollutkaan kahden lapsen äidiksi. Siis niin että olisin osannut hoitaa molemmat niin hyvin kuin halusin. Kaikki kuitenkin helpottaa nopeasti kun lapsi kasvaa eikä tarvitse koko ajan hoitoa ja huomiota, ja nykyään kaduttaa vain ajoittain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin OIKEASTI tiennyt millaista tämä (vanhemmuus) on, tekemättä olisivat jääneet,
Tietenkin elämä on helpompaa, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään!
Vaikka alkuasetelma oli tämä: mies halusi lapsia, minä en. En ole katunut siltikään lasten tekoa!
Te joilla elämä on mennyt lasten vuoksi hankalaksi, niin minkä ikäisiä oletti kun saitte lapsen?
Me olimme olleet yhdessä viisi vuotta kun saimme 23 vuotiaina ensimmäisen lapsen ja se oli kyllä jo korkea aika hankkia lapsen ja tuntui siinä vaiheessa luontevalta. Elämän tilanne oli sellainen että minä valmistuin ammattiin, eikä laman aikana ollut tietoakaan töistä, joten äitiys sopi siihen paikkaan tosi hyvin. Mies opiskeli vielä muutaman vuoden ja meillä oli kaksi lasta kun hän valmistui ja sitten saatiin vielä kolmas lapsi.
En todellakaan ole katunut että hankimme lapset hyvissä ajoin ennen kolmeakymppiä.
Nyt kun ollaan vähän yli nelikymppisä niin lapset pärjäilee jo omillaan vaikka viikonlopun, jos haluamme lähteä miehen kanssa käymään kahdestaan jossain tms.
Sääliksi käy ikäiseni työkaverit joilla alle kouluikäisiä muksuja.
En kadu, toki varsinkin vauva-aikana on ollut epätoivon etkiä, mutta en kadu. Ja minulla on perspektiiviä: neljä lasta, joista yksi jo aikuinen. Äitiys on myös olosuhteisen tulos. Hyvissä olosuhteissa on kivaa ja usein helppoakin olla äiti, mutta esimerkiksi todella köyhänä, sairaana, väsyneenä ja huonon kumppanin kanssa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ainut asia, mitä en elämässäni kadu, on se, että hankin lapset. Meillä niitä on viisi. Kolme vanhinta on aikuisia opiskelijoita, yksi on ammattikoulussa ja nuorin vielä alakoulussa.
Kadun osittain. Ekat vuodet ihan shittiä. Kun lapset oppivat puhumaan, itse toimimaan ja kommunikoimaan, niin helpotti. Vauva-aika ihan peestä, joo olihan ne ihania, vai... Ei ollut mitään sairauksia tms., mutta mun psyyke ei vaan riitä "olioiden" kanssa olemiseen.
Nyt lapset 15v. ja 22v. ja jees!!! Ovat tosi ihania ja hyviä ihmisiä. Voimme keskustella ja suhteemme tosi läheiset. Heillä ei mitään kaunoja, koska tottakai hoidimme homman ja he saivat rakkautta myös natiaisina. Suoraan olen kertonut omat fiilikset, isä ehkä enemmän diggasi myös lapsina heitä. Ja meillä oli asiat taloudellisesti jne. hyvin, jos sillä nyt merkitystä.
Tätähän ei saisi ääneen sanoa, mutta en vain pidä pienistä lapsista!!! Kivitystä odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kadu. Päinvastoin! Mulla on ihanat lapset. Toki elämä oli helpompaa ja huolettomampaa ennen lapsia, mutta nyt se on paljon antoisampaa. Lapset ovat tärkeintä ja rakkainta elämässäni.
En ole katunut päivääkään sitä että ten lapseni. Vaikka heillä on 7v ikäeroa ja nyt olisi jo tosi helppoa ilman uhmaikäistä Kuopusta.. On ne vaan niin rakkaita mulle että en tiedä mitä tekisin jos jommalle kummalle kävisi jotain. Oma elämä alkaa sitten eläkkeellä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En! Kyllä toi lapsi on parasta mun elämässä.
Joskus olen katunut-pienen hetken,mutta enimmäkseen vain sitä että tein ne lasten isän kanssa. Nykyinen mieheni olisi ollut parempi isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:58"]
Joskus olen katunut-pienen hetken,mutta enimmäkseen vain sitä että tein ne lasten isän kanssa. Nykyinen mieheni olisi ollut parempi isä.
[/quote]
Mutta sittenhän sinulla ei olisi niitä lapsia, jotka sinulla nyt on.
En kadu.
Ja vauva + pikkulapsi-aika menikin mukavasti.
Mutta tämä nykyinen elämänvaihe ei kyllä ole aina kovinkaan mukavaa sillä esikoinen on hankala murkkuikäinen ja vielä ei näy tunnelin päässä valoa .Ja ihan heti ei ole helpotusta muutenkaan odotettavissa kun kuopus täyttää kesällä vasta 12v. ja hänen kanssaan kaikki väännöt on vielä edessä!
Onneksi on vain kaksi lasta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun. Jos nyt saisin kääntää kelloa taaksepäin, en tekisi ensimmäistäkään. Lapset on nyt 12 ja 10 v.
En! Tein lapset vähän päälle kolmikymppisenä, tykkäsin jopa siitä pikkulapsiajasta vaikka se olikin niin sitovaa ja väsyttävää. Nyt lapset on jo ala-asteikäisiä ja elämä on tosi helppoa, välillä on ihan ikävä niitä vauva-aikojakin. Ehkä mulla on ollut helpot lapset ja ajattelisin toisin jos olisi ollut tosi rankkaa. Myös tukiverkot on olleet loistavat ja on aina ollut hoitoapua tarjolla useammallakin suunnalla. Elämä olisi tosi tyhjää ilman lapsia.
Ihan tosissaanko osa teistä katuu että hankki lapsia? Siis niin että kun katsotte nyt lapsianne niin ajattelette että nuo olisi pitänyt jättää tekemättä?
Minäkin välillä kaipaan entistä huoletonta elämää, mutta en kyllä tosiaankaan kadu lapsiani. Toisinaan on rankkaa, mutta silti lapset ovat elämäni rakkain ja tärkein asia, ja jos heidät vietäisiin minulta, en tiedä miten selviäisin.
Katuikohan Tarkki lastaan?
Minua oksettaa nro 16.n vastaus. Vaikka miten feikkaat, niin kyllä lapsesi tuntee ettei äiti välitä. Kurja olisi olla lapsesi. Minä minä minä! Se vain omaan napaan tuijotus kuule loppuu kun lapsi syntyy, sitten pitää huolehtia lapsista ja VÄLITTÄÄ heistä. Antakaa lapsi pois jos tajuaa ettei se olekaan kiva kissanpentu! Saa lapsikin mukavan lapsuuden jossain paikassa jossa häntä halutaan hoitaa.
Jokkut ei vaan jaksa hoitaa lemmikkiäkään, miksi sitten tehdä lapsi? Jos nyt se oma elämä jo vihdoin kuntoon?
Ja ei, en ole lapsiani koskaan katunut. Kolme meillä on saatuna. Lapset on lahja, harmi vaan että tälläisen lahjan saa joku jota ei se oma lapsi kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 13:43"]
Ihan tosissaanko osa teistä katuu että hankki lapsia? Siis niin että kun katsotte nyt lapsianne niin ajattelette että nuo olisi pitänyt jättää tekemättä?
Minäkin välillä kaipaan entistä huoletonta elämää, mutta en kyllä tosiaankaan kadu lapsiani. Toisinaan on rankkaa, mutta silti lapset ovat elämäni rakkain ja tärkein asia, ja jos heidät vietäisiin minulta, en tiedä miten selviäisin.
[/quote]
Idän vapaapäivä.
Ei se elämä muutu mitenkään mihinkään suuntaan. Ainoa asia on että lapsesta pidetään huoli ja asetetaan hänelle rajoja, koska lapsi ei itse kykene asettamaan itselleen vielä rajoja ja ymmärtämään kokonaisuuksia.
Tietenkin jos heiluu ympäriinsä niin lasta pitää raahata mukanaan. Jos on voimakas runko niin ei se tuota ongelmia. Lapsi on vain matkassa ja kokee siinä sivussa asioita.
Suosittelen voimistelemaan koko pitkän elämän. Lapsi nimittäin painaa ja liikkuu hitaammin, kuin aikuinen.
Mitään merkittäviä muutoksia elämään ei tule mielestäni. Se vastuu pienestä on aika pientä loppujen lopuksi, jos osaa kontrolloida omaa sisäistä lastaan.
Lapsi sopii hyvin raittiille hyväkuntoiselle ihmiselle. Lasta tuskin huomaa negatiivisessä merkityksessä.
isän vapaapäivä
Onhan elämä ollut helpompaa ennen lapsia, mutta en mä ainakaan kadu päivääkään, että tein 3 lasta.