Väsyttää, masentaa, itkettää, palelee.

Mun elämässä ei ole mitään kivaa. Paitsi tietysti lapset ovat ihania. Mut tää ei riitä mulle. Haluaisin tavata ystäviä, päästä joskus vähän vapaalle, mut mikään ei onnistu. Aina on miehellä joku tärkeä meno, jota ei voi perua, vaikka yritän mahdollisimman aikaisin sopia. Lastenvahtia ei tähän huusholliin saa, kun on aika vaikeasti hoidettava erityislapsi ja kaksi muuta vilkasta.



Mä joudun kokoajan tinkimään omista jutuista. Ja mies senkun porskuttaa. On varmaan ihanaa kun on vaimo, työ, lapset, harrastukset ja kaverit. Kaikki. Mulla on lapset, ei työtä, harrastuksia ja kohta ei enää ystäviäkään. Miksi tää on näin epäreilua.



Ja mies todellakin yrittää antaa mulle vapaata, mut aina ilmaantuu jotain tärkeämpää.....Hemmetti.