Lasten valtava yksinolo iltapäivisin - opettajan huoli

Erittäin tärkeän asian nostat esille ja toivottavasti Jari Sinkkonen siihen vastaa.

Mutta lisäisin tähän vielä vanhempien vastuun lisäksi jonkinlaisen yhteiskunnan vastuun. Itseäni esim. nyt jo hirvittää miten selviämme kaikista loma-ajoista ym. sitten kun esikoisemme parin vuoden kuluttua aloittaa koulun.



Eskarissa sentään on varmuudella iltapäivähoitoa ja loma-ajat saavat olla päiväkodissa (eskari on siis koulun yhteydessä toisella puolella kaupunkia..), mutta entä sitten pieni ekaluokkalainen? Jonkinlaista iltapäiväkerhoa taitaa olla, mutta ei mitään takuuta että lapsi siihen mahtuu, mikäli hakijoita on paljon. Kesäloma ja muut lomat?? Kyllä siinä on sumplimista normaalilla "duunariperheellä". Ei kaikilla välttämättä ole sukulaisia joihin turvautua, eikä mahdollisuutta ottaa palkatonta vapaata niin vain. Ja koulun lomia on huomattavasti enemmän kuin mitä vanhemmilla on lomia vuoden aikana. Perheen kannalta sekin tuntuu ikävältä, että vanhemmilla ei ehkä ole yhtään yhteistä loma-aikaa kesällä, kyllä sekin minusta olisi tärkeää!



Kaikille ala-asteikäisille siis kaipaisin jotain aamu/iltapäiväkerhoa, ja loma-aikoina myös tuttua ja turvallista paikkaa johon mennä. Tavallaan "päiväkotia" isommillekin, siis..

Toki niitä leirejä on kesäaikaan, mutta siinäkin on melkoinen viidakko setvittävänä, ja kuitenkin uusia, vieraita aikuisia joiden vastuulle sitten pitäisi pienikin lapsi laittaa koko päiväksi..



Toki vanhempien asia huolehtia, ettei lapsi ole liikaa yksin, mutta toisaalta se ei nykyään ole kovin helppoa!

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kyllä varhaisen itsenäisyyden ja pärjäämisen voimakas korostaminen. Meillä lapsia on aina ylistetty "reippaudesta" ja siitä, kun he eivät valita eivätkä tukeudu aikuisiin. Tästä eetoksesta olisi päästävä vähitellen irti. Itsenäisyydessä ei tietenkään ole sinänsä mitään pahaa, mutta samanaikaisesti tulisi antaa tilaa myös lapsen tarvitsevuudelle ja sallia hänen olla pieni ja riippuvainen.

Irmeli Järventie tutki kymmenkunta vuotta sitten helsinkiläisiä alakoululaisia. Hänen tuloksensa osoittivat, että monet lapset ovat koulun lämpimän ruoan varassa, viettävät illat yksin tv:n seurassa ja menevät omia aikojaan nukkumaan. Muutamat lapset eivät peseytyneetkään tutkimusviikon aikana kertaakaan. Tulokset olivat siinä määrin ikäviä, että sen tilannut viranomainen sanoutui löydöksistä irti... Eihän meillä hyvinvointi-Suomessa tällaista voi olla!

On ihan selvää, että alakoululaiset eivät saisi olla tuolla tavalla oman onnensa varassa. He kyllä kertovat pärjäävänsä ja nauttivat omalla tavallaan siitä, että saavat elää kuin elopellossa. Kuitenkin oman järjestöni, Pelastakaa Lapset ry:n kyselyssä tulee joka vuosi sama tulos: lapset kertovat, että vanhemmilla ei ole heille tarpeeksi aikaa.

Uskon, että on mahdollista löytää paremmin lapsen kehitystä tukevia järjestelyjä kuin se, että molemmat vanhemmat tai yh-vanhempi ovat työssä iltamyöhään. Voidaan turvautua omaisiin, tai joskus järjestää lapsi vaikka parhaan kaverin perheeseen. Yhteiskunta voi tulla - ja sen on tultava - vastaan erilaisin iltapäiväkerho- ym. järjestelyin. Vaikka nyt ollaan menossa kohti taantumaa, ja ihmisten on pidettävä työpaikoistaan kiinni, on mielestäni myös työnantajan tehtävä joustaa työajoissa. Motivoitunut ja virkeä työntekijä on takuulla parempi kuin äiti tai kisä, joka miettii koko ajan, ovatko lapset kunnossa kotona vai onko tapahtunut jokin katastrofi.