Lapseni enkun ope oli juuri päättänyt lukion.

Minulla on kohta 20 v tytär, joka opiskelee opettajaksi. hän on tehnyt jo jonkin verran sijaisuuksia. HÄn on kyllä napakka ja osaa pitää luokan järjestyksessä, hän on lukenut psykologiaa ja nyt siis kasvatustieteitä. Ei hän tietenkään vielä pätevä ope ole, mutta kyllä minä hänet pienemmille sisaruksilleen sijaiseksi ottaisin :=)

ja valitettavasti joudun toteamaan, että ainakin omalla kohdallani on käynyt niin että yksi epäpätevä pesi kyllä kaikki muut ihan 6-0 niin asianhallinnassa kuin kasvatusasioissakin. Tietysti pätevyys on hieno juttu, mutta kyllä päteväkin voi olla käytännössä aika tumpelo.

Eihän toi sijaispula mitään uutta ole. Ainakin minun lapsuudessani ja nuoruudessani oli kaikenmaailman sijaisia koulussa. Keväisin usein jopa opettajien abiturienttilapsia heti kun säännölliset koulutunnit päättyivät. Mä kävin kouluni 1980-luvulla.



Totta kuitenkin se, että pätevimmät ja lahjakkaammat opettajat ja sijaiset hakeutuvat myös arvostetuimpiin kouluihin, mikäli on varaa valita. Niinhän on aina ollut.



Opettajapulassa on sama juttu kuin muuallakin. Yleisestikin Suomessa on surkeat palkat, mutta erityisesti julkisella sektorilla. Jos olet kynnelle kykenevä FM ja ei ole palavaa halua opettajaksi, niin paremmat työ-ja uramahdollisuudet ovat ykstyisellä sektorilla. Siinä ei varmaan muutosta tapahdu ennenkuin suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja voidaan oikeasti alkaa uudistaa julkista sektoria.

ja ne erot ovat nähtävissä myös opettajakunnassa, sijaistilanteessa ja oppilasaineksessa.

Hyvätasoiseen kouluun on paljon hakijoita, siksi virkoihin pystyy valitsemaan _oikeasti_ tasokkaan opettajan. Tasokkaammat koulut myös vaativat sijaisilta enemmän, ihan kuka tahansa ei pääse sijaiseksi.

Opetan itse ns hyvätasoisessa koulussa ja sijaisista ei ole pulaa. Jokainen käytetty sijainen on joko opettajaksi opiskeleva (opintojen loppuvaiheessa) tai sitten pedagogiset suorittanut muun alan akateeminen.

Aikanaan sijaisille on meriittiä tuo opetuskokemus kun he hakevat vakituisia työpaikkoja.



Vastaavasti saman kaupungin huonompi koulu kärsii jatkuvasta sijaispulasta ja sijaisiksi joudutaan ottamaan tuoreita ylioppilaita tai vastaavia. Harva opettajaksi opiskeleva on edes antanut yhteystietojaan kyseiseen kouluun.

Vierailija:

ja valitettavasti joudun toteamaan, että ainakin omalla kohdallani on käynyt niin että yksi epäpätevä pesi kyllä kaikki muut ihan 6-0 niin asianhallinnassa kuin kasvatusasioissakin. Tietysti pätevyys on hieno juttu, mutta kyllä päteväkin voi olla käytännössä aika tumpelo.

KAIKKI tuntevat vähintään yhden epäpätevän, joka on loistava pedagogi ihan luonnostaan. Ja mikäs siinä. Mutta tosiasia on, että pedagoginen koulutus antaa ihan uudenlaisia eväitä opettamiseen, oppilaan ohjaukseen, ongelmatilanteiden ratkaisemiseen, erityistukea vaativien oppilaiden huomioimiseen, jne. Kyllähän niillä epäpätevillä hyvin menee, niin kauan, kun ei ole mitään ongelmia, mutta annas olla, kun ryhmään eksyy yksi erityistukea vaativa, niin kusessa ollaan korvia myöten...

Minulla on ollut onneksi hyviä työtovereita, joilta olen myös oppinut paljon.

Vierailija:

millainen ihminen katsoo olevansa pätevä epäpäteväksi sijaiseksi? Miksi haluat olla vastuussa siitä, etteivät lapset ehka saa tarvitsemaansa opetusta?

Minä olen kahden lapsen, joista toinen on erityislapsi, äiti ja filosofian tohtori. Väittelyn jälkeen jäin muutamaksi kuukaudeksi työttömäksi kun tuon oman erityislapsen kanssa oli kaikenlaista sellaista, etten jaksanut hakea rahoitusta niin kuin olisi pitänyt ja putosin siis hetkeksi rahoituksilta. Tein sinä aikana satunnaisia luokanopettajan sijaisuuksia alakoulussa ja aineenopettajan sijaisuuksia yläkoulussa ja muutaman joa aikaisemmin tarkoituksella sovitun jutun lukiossa (ne eivät menneet sijaisjärjestelyn kautta vaan minut oli siis pyydetty sinne ihan muuta reittiä).

Voin vakuuttaa, että akateemisesti osaan varmasti kaiken, mitä alakoulussa opetetaan millä tahansa tunnilla ja aineenopettajana selviän kyllä niistä aineista, joita olen yliopistossa itse lukenut (historia, äidinkieli, uskonto, filosofia ja matematiikka). Pedakogiikkaa tai didaktiikkaa en ole koskaan opiskelllut, mutta on minulla yliopistossa opettaessani joku käsitys siitä syntynyt, että erilaisia oppijoita on olemassa. Erityislapsen äitinä opettajia katseltuani luulen jopa, että käsitykseni erilaisista oppimistyyleistä on ainakin joustavampi kuin tavallisen luokanopettajan koulutuksella varustetun ihmisen käsitys. Kokemuksen perusteella voin myös sanoa, että kyllä tällä pohjalla ne lapset sai järjestyksessä pysymään ja jotain oppimaankin. Parissa piävässä sillä oppimisella nyt ei ole niin väliä - väliä on lähinnä sillä ettei kukaan satuta itseään - mutta pitemmissä sijaisuuksissa sitä oppimistakin sai sen verran kokeilla, ettei siihen näyttänyt suria puutteita syntyvän.

Morre:

Minulla on ollut onneksi hyviä työtovereita, joilta olen myös oppinut paljon.

Ei vain hirveästi kerkeisi antamaan tukea noinkin vaativassa asiassa, kun on omakin työ hoidettavana. Parempi käydä se pedagoginen koulutus, niin pystyy itse toimimaan moniammatillisessa oppilashuoltoryhmässä, jossa on psykologia, kuraattoria, erityisopettajaa, terveydenhoitajaa, lääkäriä, jne...

Saatat olla hyväkin sijainen. Itselläni myös erityislapsi mutta en osaisi välttämättä tukea toisenlaista erityislasta. Olen huolissani siitä, että nuoriaikuinen suoraan lukiosta tulee opettamaan lapsia. Saattaa olla, ettei hänellä ole lainkaan kokemusta lapsista. Osaa kyllä englantia hyvin mutta sepä ei riitä.

valmiudet opettaa laadukkaasti kaikkia mahdollisia erityisoppijoita? Itse olen aineenopettajakoulutuksen käynyt ja luokanopettajakoulutuksen sisällöt tunnen hyvin, eikä sieltä mitään ratkaisuja erityisoppilaiden ongelmiin löydy. Maalaisjärkeä opettaja joutuu käyttämään, eikä kokemusta korvaa mikään kasvatustieteellinen koulutus, vaikka olisi miten korkeatasoista (eikä ainakaan Tampereella ole).

Perusasiat jo hallussa niillä oppijoilla.

ja mitähän se 19v itse sitten osaa kun on samanikäinen kuin oppilaansa? Eipä taida muuta osata kuin ne perusasiat, miten siinä sitten opettaa?

Vierailija:

Perusasiat jo hallussa niillä oppijoilla.

eli siellä oli sen 19-vuotiaan parasta olla aika hyvä opettamassaan aineessa. Lukiolaiset osaavat jo itsekin ottaa selvää asioista, joten siinä mielessä opettajan vastuu ei ehkä ole niin kovin suuri.

Vierailija:

valmiudet opettaa laadukkaasti kaikkia mahdollisia erityisoppijoita? Itse olen aineenopettajakoulutuksen käynyt ja luokanopettajakoulutuksen sisällöt tunnen hyvin, eikä sieltä mitään ratkaisuja erityisoppilaiden ongelmiin löydy. Maalaisjärkeä opettaja joutuu käyttämään, eikä kokemusta korvaa mikään kasvatustieteellinen koulutus, vaikka olisi miten korkeatasoista (eikä ainakaan Tampereella ole).

Mutta se antaa omalta osaltaan valmiuksia toimia oppilashuoltoryhmän kanssa yhteistyössä. Ja ainakin meillä ammatillisella puolella, ammatillinen opettaja on todella tärkeä linkki koulumaailman ja työelämän välillä. Opettaja on yleensä se ainoa siinä oppilashuoltoryhmässä, jolla on näkemys siitä, miten opiskelija tulee pärjäämään työelämässä.

lukiolaisten opettamiseen parempi kuin kolmosille jotka vasta tutustuvat vieraaseenkieleen.

Mielestäni on kummallista, että ap:n lapsen kouluun on sijaiseksi otettu noin epäpätevä. Kielenopiskelijoitakin ja valmistuneitakin olisi ihan varmasti ollut saatavilla. Rehtorit ovat usein tosi laiskoja ja pyytelevät sitten vain esimerkiksi tutun tuttujaan tai sukulaisiaan töihin. Eivät viitsi aina edes ilmoittaa työpaikoista lehdessä tai mol:ssa.



Hyvin, hyvin epäreilua valmistuneita ja työttömiä opettajia kohtaan!

tosin vastavalmistuneilta ja työttömiltä vaaditaan myös omaa aktiivisuutta. Todella moni pitempikn sijaisuus (äitiysloma jne) ei tule koskaan julkiseen hakuun. Rehtori valitsee haastateltavat niistä aktiivisista, jotka ovat ottaneet yhteyttä ja laittaneet rehtoreille ns avoimia hakemuksia. Tiedän useamman äitiysloman sijaisen työllistyneen näin.

Kiireellisissä tapauksissa rehtori yleensä ottaa sen kenet saa. Tällöin myös tuttavaverkkoa käytetään hyväksi (usein kuultu kysymys: tiedätkö ketään joka voisi hoitaa tämän sijaisuuden)

sijaisvälitys, johon jokainen (esim. kieletenopiskelija) voi laittaa yhteystietonsa äkillistä sijaistarvetta varten.