Unelmatyö

Voitteko kuvitella! Löysin unelma-ammatin dementikoiden parista. Olen aina jotenkin ajatellut, että teen vanhustyötä vain sillon kun on pakko. No sitten tuli tällainen pakko. Pääsin sijaiseksi erääseen dementiakotiin, ja kuinkas ollakaan, ihastuin työhön ikihyviksi. Asukkaat ovat ihania, vaikka maitolasi onkin lentänyt useampaan otteeseen päälle ja lääkkeet syletty nurkkaa ja nipistelty ja purtukin on. Mutta, kuitenkin viihdyn työssäni ja nimenomaan siksi, että asukkaat ovat dementoituneita. Se vain on se mun juttu.