Lue keskustelun säännöt.
Miten pelastaa parisuhde? APUA!
09.10.2007 |
Olen ollut mieheni kanssa 8v. avoliitossa, lapsia on 2. Ylä- ja alamäkiä on mahtunut näihin vuosiin, mutta silti pääasiassa olemme molemmat olleet onnellisia.
Nyt tuntuu kuitenkin siltä, kuin meistä olisi tullut kämppikset. Mielestäni muutos on tapahtunut kuluvan vuoden aikana. Emme mielestäni todellakaan ole enää rakastastavaisia, mutta emme myöskään edes ystäviä. Olemme vain kaksi tyyppiä, jotka asuvat samassa asunnossa. Seksiä on harvoin, suunnilleen kerran kuukaudessa. Miestä ei ilmeisesti haluta lainkaan jos minä en tee aloitetta. (pornoa kyllä katsoo normaalisti, eli potenssiongelmia ei ole)
Tuntuu, ettei meillä ole mitään puhuttavaa. Mies on lakannut puhumasta (ei ole oikeastaan koskaan pahemmin puhunut, ainakaan vakavasti) jo aikoja sitten ja nyt huomaan että vaivaudun miehen seurassa ja yritän epätoivoisesti keksiä jotain sanottavaa. Tuntuu että miestä ei kiinnosta mikään mitä sanon. Ainoat pikaiset " keskustelut" joita käymme, koskevat ylimalkaisesti lapsia tai kavereita.
Olen yrittänyt puhua hänelle, mutta hän kieltäytyy keskustelemasta ja lähtee pois. Tunnen itseni ihan typeräksi, mies sanoo että kaikki on ihan hyvin eikä siksi tarvi puhua mistään, joten miksi minä en tunne samoin. Minusta parisuhdetta pitää hoitaa, ja jos toisella on huolia niin niitä pitäisi kuunnella!
Mies on paljon omissa menoissaan (kavereilla saunomassa tai muuten kaljoittelemassa, harrastamassa) ja lisäksi tekee usein pitkää päivää töissä. Ja jos on kotona niin menee pihalle nikkaroimaan, ettei vahingossakaan joutuisi olemaan minun ja lasten kanssa.
Olen niin epätoivoinen, en tiedä mitä tehdä!
En tahtoisi erota vaan tahtoisin kaiken palaavan hyväksi, mutta tällä hetkellä tuntuu että ero on ainut vaihtoehto, kumpikaan ei vaan uskalla sitä sanoa. :(
Kiitos jos jaksoit lukea, ja vielä suurempi kiitos jos viitsit kommentoida! Olen tilanteessa jossa jokainen vinkki tuntuu viimeiseltä oljenkorrelta.
Kommentit (8)
Pariterapiassakin käytiin ja sieltä saatiin paljon apua. Mutta vain hetkellisesti. Nyt ollaan taas ihan pohjalla ja mä en enää jaksaisi yhtään. Mutta enpä vain uskalla ottaa sitä suurta askelta ja aloittaa uutta elämää lasten kanssa ja ilman miestä. Pelottaa eikä vähiten lasten takia, joiden elämän pelkään eron sekoittavan ihan täysin...
Voimia meille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa (jos niin nyt voi surullisesta asiasta sanoa) kuulla, että on muitakin. 2, vaihdan mielelläni ajatuksia täällä mutta sähköpostiani tms. en uskalla antaa kenellekään. Pääsetkö myöhemmin lukemaan tänne?
Olen tosiaan ihan neuvoton, parisuhdeneuvontaan miestä ei saisi raahattua mistään hinnasta. Kaikkein karmeinta on se, kun tuntuu että miestä ei kiinnosta yhtään mitä tapahtuu ja minä pelkään että hän vain odottaa että minä hoitaisin eron.
On ollut monta päivää/viikkoa, jolloin olen ollut ihan valmis eroamaan. Jos lapsia ei olisi, en epäröisi enää hetkeäkään. Mutta kun tässä on niin monta asiaa mitä miettiä, suunnitella, järjestää ja pelätä. Olen varma, että yksin olisin huomattavasti onnellisempi kuin miehen kanssa, mutta en vaan uskalla.
T: AP
Mitä pariterapiassa tehtiin? Millaista apua saitte? Minä tahtoisin kuulla jonkun ulkopuolisen mielipiteen, mutta tosiaan miestä ei sinne saisi millään eikä meillä kai olisi varaakaan.
T: AP
Vierailija:
Pariterapiassakin käytiin ja sieltä saatiin paljon apua. Mutta vain hetkellisesti. Nyt ollaan taas ihan pohjalla ja mä en enää jaksaisi yhtään. Mutta enpä vain uskalla ottaa sitä suurta askelta ja aloittaa uutta elämää lasten kanssa ja ilman miestä. Pelottaa eikä vähiten lasten takia, joiden elämän pelkään eron sekoittavan ihan täysin...
Voimia meille kaikille!
On todellakin aivan sama tilanne. meillä kolme lasta ja onneksi ei ole lainoja tm vastaavaa mutta pelkään ihan kamalasti eroa ja sen mukanaan tuomia järjestelyjä. Ja sitä miten lapset ottaa asian!
Ei ole helppoa todellakaan. Tuntuu että olen herännyt unelmasta todellisuteen ja että oikeasti minä olen aivan yksin pitänyt suhdetta kasassa jo kauan mutta en ole halunnut nähdä totuutta.
Huomiseen!
2
Otin ja tilasin sellaisen kirkasen jonka" -kirja maksoi n 10e. Kaivan huomiseksi osoitteen mistä sen voi tilata.
Eipä siitä kyllä yksin oikeen hyötyä ole ollut mutta toivossa elän että mies vaikka lukisi sen...
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin usein lukee näitä samoja juttuja,että pitäskö erota vai olla yhdessä. Itse erosin 3 vuotta sitten,kun suhde oli jumissa. Ei kovinkaan yritetty miettiä keinoja,joilla oltaisiin yhdessä pysytty. Tilanne oli silloin ahdistava,koska sitä ajatteli vaan sitä huonoa suhdetta ja sillon oli se tilanne niinsanotusti " päällä" ..
Nyt 3 vuotta eron jälkeen en voi todellakaan sanoa elämäni muuttuneen parempaan suuntaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna meidän suhteessamme ei ollut oikeestaan paljoakaan vikaa,se oli vaan sitä tavallista arkea. Eron jälkeen mulle on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea huonoa, että kadun sitä,ettei yritetty jatkaa avioliittoamme. Suurin osa ihmisistä varmaan kuvittelee,että elämä muuttuu paremmaksi,kun vaan pääsee siitä toisesta ihmisestä nopeesti eroon,kun se on " muuttunut" niin ärsyttäväksi ja ajatellaan,että tää on aina tätä samaa. Ja ajatellaan,et varmaan on jossain joku parempi.
Jälkiviisaana voin sanoa,että kadun syvästi omaa eroani ja sitä miten siitä lapsetkin saavat oman osansa..kaipaan suunnattomasti edelleen sitä tylsää arkea ex-mieheni kanssa..
Olen yrittänyt ratkoa tilannettamme(mieheni mielestä sellaista ei ole...)jo pitkän aikaa...tuloksetta.. :(
Haluaisin kovasti vaihtaa lisää ajatuksia kanssasi mutta uni kutsuu! Miten järjestäisimme asian?