Vauva kuume yllätti- ikäeroa isompiin lapsiin 15 ja 11v??
Olen nyt muutaman kuukauden potenut mieheni kanssa järkyttävää vauva kuumetta. Meillä kolme lasta, kaksoset 13 v ja kuopus 10v. Arki on ihanaa ja helppoa noin isojen lasten kanssa. Itsellä takana lastenhoitoa,8v opiskeluita ja nyt olen ollut vihdoin pari vuotta onnellisesti töissä. Ikääkään meillä ei ole " kuin" 34 ja 38v.
Nyt siis tekisi vauvaa mieli,ehkä pariakin. Tuntuu vaan niin järkyttävältä ajatukselta aloittaa taas kaikki alusta kun nuo kolme ovat jo niin isoja. Kuinkahan sitä enään jaksaisikaan?
Onko täällä isolla ikäerolla lapsia tehneitä muita? Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (7)
helppoa. Ikää on mullakin34v. Toisaalta kyllä luotan siihen, että jotenkin sitä jaksaa. Ei muuta kuin hommiin! : )
Minäkin luulen että nauttisin enemmän vauva-ajasta nyt kuin silloin 10 v sitten. Ei ole kiire minnekkään ja ehkä tajuan nyt tämän elämän tärkeysjärjestyksen.
Houkutus kasvaa kyllä suureksi, pitäsköhän tota antaa vaan uskaltaa mennä:)
ap
ää syytä nyt ei tietenkään ole, miksi ette jaksaisi! Halu on teistä kiinni, ja se, tuntuuko siltä että haluaako sitä jaksaa.
Itse olen nyt 30 v. ekaluokkalaisen äiti, ja tiedän kyllä, että jaksaisin toisenkin vauvan kanssa. Jaksoin ensimmäisen kanssa opiskelevana yksinhuoltajana äärimmäisen vaikeissa henkisissä, taloudellisissa ym. olosuhteissa. Olen aina rakastanut lastani sydämeni pohjasta, hän on elänyt hyvää ja täyspainoista elämää, ja häntä katosessani en voi ajatella muuta, kuin että olen pärjännyt mielestäni tosi hyvin. Miksi en jaksaisi nyt, hyvässä liitossa, hyvässä ammatissa, hyvässä taloudellisessa tilanteessa, yhä nuorena ja terveenä? No siksi, kun en halua. Minulla on nyt tarve suunnata energiani muualle, eikä ole vauvakuumetta. Mutta en suinkaan ole sulkenut pois sitä vaihtoehtoa, että vielä tulevaisuudessa " haluan jaksaa" . Minä näen asian niin, että ollessani nyt kolmekymppinen, minulla on ainakin se 10 vuotta tässä pelivaraa...
Vauvakuume tulee jos on tullakseen, ja silloinhan sitä jaksaa jos HALUAA sydämensä kyllyydestä lasta; vauvaa hoidettavakseen, ihmistä kasvatettavakseen, lasta rakastettavakseen. Sitten jos sellainen olo tulee minulle ja miehelle molemmille, niin mitä siinä enää miettimään?
Samaa voisin kysyä sinulta. Jos sekä sinä että miehenne nyt haluatte tosiaan vauvan, ja jos taloudellinen tilanne ja muu elämäntilanne sen vieläpä sallii, niin mikä ihme askarruttaa? Ikä ei missään nimessä voi olla este tapauksessanne! Onko kyse jostain prototyyppisen perhekuvan rikkomisesta? Että sisarusten ikäero ei voi muka olla niin iso. Hohhoijaa.
Ystäväni sai juuri kuopuksensa 12 vuotiaan esikoisen jälkeen ja on onnensa kukkuloilla. Tuore isosisko on aivan fiilareissa, sillä hän on tarpeeksi iso oikeasti osallistumaan ja hoitamaan pientä sisarustaan. Vanhemmat ovat fiilareissa, kun saavat oikeasti apua, eivät vain uhmakohtauksia isommalta sisarelta...Kuka on sanonut, millainen ikäero sisaruksilla pitää olla, ja miksi?
Siitä vaan vauvaa tekemään, jos siltä oikeasti tuntuu. Teillähän on vielä vaikka kuinka aikaa. Tehkää vaikka viisi! *Tsemppiä*
Vaan enemmän siitä että viittiikö tuota enään kuitenkaan aloittaa kaikkea alusta vaikka kuinka haluaisi. Haluamme molemmat vauvaa, enemmän kuin muuta,mutta sitten itsekkäänä sitä taas ajattelee että nytkö pilaatte taas elämänne,juuri kun pääsitte siihen elämäntilanteeseen mitä olette odottaneet kuin kuuta nousevaa.
Vaikka eihän se vauva pilaa elämää,tajuatte ehkä pointtini.:)
ap
Jo pari-kolmevuotias on miljoonasti helpompi.
Meidän uusperheen esikoiselle ja kuopukselle tulee ikäeroa 16 vuotta.
Esikoisen ja kuopuksen kohdalla meidän perheeseen toivo
Sanoi nauttineensa nuorimmasta ihan eri lailla kun oli itse vanhempi.