Uskovaiset! Kertokaa, mitä ajattelette synnistä - ts. minkälainen syntikäsitys teillä on.

Miksi sinä testaat syntiä, kun sillä ei ole siellä sinun totuuden loppupeleissä mitään merkitystä?

Mutta nyt kysyit hieman ymmärrettävämmin. Ei syntikysymyksillä olekaan vihoviimeisessä loppupelissä merkitystä, mutta ihmisen tämänhetkisen elämän kannalta on. Suhtautuminen asiaan vaikuttaa merkittävästi uskovaisen tämänhetkiseen henkilökohtaiseen elämänlaatuun. Ja kuten toivottavasti ymmärrät, tämä EI sulje pois vastuunkantoa toisista ihmisistä ja maapallon hyvinvoinnista.



ap

Vierailija:

Tarkoittaako se teille ns. totaalikieltäytymistä joistakin asioista? Mitä pahaa siinä on, että ottaa asioista selvää voidakseen määritellä, missä omat rajat menevät?

ap

Vierailija:

Ei syntikysymyksillä olekaan vihoviimeisessä loppupelissä merkitystä.

ap

Nyt onkin kyse siitä, että useimmissa asioissa Jumala ei ole sanonut todella niin. Ihmiset itse rakentavat syntikäsityksiä itsensä ja toisten suojaksi, ja tällaisia kulttuuria rakennelmia sietääkin aika ajoin vähän ravistella.



ap

Pelastumisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko kaksi pulloa olutta mielestämme syntiä vai ei. Tässä konkreettinen, ehkä hieman ontuva esimerkki ajatuksesta.



ap

Mikä sinulle on syntiä?...onko se esim. lämpimän veden ylipalttinen tuhlaus, vai onko se roskienlajittelun laiminlyönti, kertakäyttövaippojen käyttäminen vauvalle...väärät ruokatottumukset, turha autoilu....



Vai onko niin, että nämä asiat eivät ole sinullle syntiä laisinkaan? Vaikka tiedät tulevien sukupolvien kärsivän esi-isien tehdyistä synneistä (jotka on heille anteeksi annettu). Tiedät että seuraukset jälkipolville ovat katastrofaaliset.



Tarkennus: Siis sinun tekemäsi synnit eivät välttämättä vahingoita sinua, vaan muita ihmisiä. Kuka lohduttaa näitä kärsiviä ihmisiä sinun syntiesi tähden. Sinä olet ne anteeksi saanut, mutta kuka lohduttaa itse uhria. Sinulle tämä ei ole ongelma koska olet taivaan riemussa.



Teksti on kärjistettyä, että ymmärtäisit mitä tarkoitan.

Missä on silloin ihmisen moraali?

Totta kai ymmärrän mitä tarkoitat. Sitä en ymmärrä, miksi edelleen jankkaat epäsuorasti, etten tekojeni seurauksista muille ihmisisille. En myöskään ole sanonut, että minulle olisi vaikeaa sanoa, mitä " syntejä" olen testannut. Pystyn aivan hyvin luettelemaan ne.



Sinun täytyy ymmärtää, että tein aloikseni nimenomaan seurakunnan näkökulmasta. Seurakunta on perinteisesti pitänyt syntinä hyvinkin toisarvoisia asioita, kun taas joitakin tärkeitä juttuja on unohdettu tai painettu villaisella. Aivan ehdottomasti luonnon saastuttaminen on syntiä, puhumattakaan siitä, miten maailman rikkaat riistävät köyhiä. Minä käytän kestovaippoja, lajittelen jätteen ja pyrin eri keinoin säästämään energiaa ja suosimaan uusiutuvia energialähteitä. Autoilua minun sietäisi vähentää jonkin verran, mutta eniten mieltäni painaa epäeettinen kuluttaminen ja sen vaikutukset kehitysmaiden ihmisten elinoloihin. Olenkin parhaillaan selvittämässä, millaisilla konkreettisilla teoilla voisin tällä alueella lisätä maailman oikeudenmukaisuutta.



ap

Ihminen sen tarvitsee pelastuakseen.

Ihme kysymys tämäkin.



ap

Vierailija:

etten tekojeni seurauksista muille ihmisisille.

ap

Ihmiset tuntuvat usein ajattelevan niin, että uskovaiset pääsevät kuin koira veräjästä eivätkä ole vastuussa kenellekään teoistaan. Eihän se niin ole. Jokaisella meistä on moraalinen vastuu huolehtia, ettemme aiheuta teoillamme kärsimystä muille. Ja jos näin kuitenkin teemme (jokainen epäonnistuu joskus), niin vastuullamme on pyytää anteeksi ja hyvittää tai korjata mahdolliset vahingot siinä määrin kuin siihen pystymme.

ap

Vierailija:

Minusta yksiselitteisesti syntiä ovat mm.

- itsekäs oman edun ajaminen toisten kustannuksella, olipa asia mikä hyvänsä

- puolison pettäminen

- toisen ihmisen hyväksikäyttö tai satuttaminen millä tahansa tavalla

- kateuden, katkeruuden tai jonkin muun tunteen aikaansaamat pahat teot toiselle

--> nämä kaikki ovat asioita, jotka aiheuttavat toisille ihmisille kärsimystä. Lisäksi on asioita, jotka ihminen tekee itseään vastaan, ja periaatteessa niitäkin voi pitää syntinä.

Jumalan näkökulmasta syntiä on kaikki se, mikä erottaa meitä Jumalasta. Toisin sanoen aika monet asiat ja inhimilliset ominaisuudet. ;) Kukaan meistä ei välty synniltä, mutta onneksi Jumala on tullut meitä vastaan.

Monia konkreettisiakin asioita on perinteisesti pidetty syntinä, mutta minusta syntiä EI ole itsessään esim. elokuvien katselu, musiikin kuuntelu, tanssiminen, omaisuuden kartuttaminen, alkoholin kohtuukäyttö jne. Mitä tahansa asiaa elämässä voi käyttää myös väärin, niin myös näitä edellämainitsemiani.

ap

vaikka esim tanssiminen ei sinänsä ole syntiä, sitä kannattaa välttää jos jossain tuntuu pienikin vaara, että se voi omalla tai kaverin kohdalla johtaa esim pahaan mieleen tai puolison pettämiseen tai vastaavaan. Eikä sen tarvitsisi viedä sänkyyn asti, en minä halua mitään epämukavia tilanteita toisen ehdottaessa sellaista tai treffejä tai vastaavaakaan. Ja vaikka alkoholin kohtuukäyttössä ei sinänsä ole mitään syntiä, siitä tulee syntiä heti jos otan lasin esiin jos läsnä on alkoholisti - tai jos vähitellen alan itse ottaa sen esiin liian usein.

Mutta eivät nämä ole sellaisia syntejä, joista olisi huolissani. Itse olen huolissani siitä, että puhun muista ilkeästi, katkeroidun vähitellen, käytän autoa vaikka tiedän ilmastonmuutoksesta, ostin lapselleni kiinassa varmaan lapsityövoimalla tehdyn niken paidan, en saa miestä lopettamaan häkkikananmunien ostamista enkä ehkä edes yritä tarpeeksi, olen niin laiska että ensi keväänä suunnittelen ostavani rounduppia kun en jaksa enää kitekä elämänlankaa kukkapenkistä vaikka en olekaan varma että hajoaako se oikeasti luonnossa vaarattomaksi, jne. Ne ovat ihan oikeita syntejä, joita minä en sitten millään onnistu välttämään, vaikka ihan selvästi pitäisi kun kerran tiedän niiden olevan syntejä.

Ymmärrän pointtisi, 34, enkä väheksy sitä. Moni muukin ajattelee juuri noin: ei haluta ottaa pientäkään riskiä, että tanssi johtaisi johonkin muuhun.



Tanssiminen on kuitenkin hyvä esimerkki myös siitä, miten sinänsä neutraalista asiasta tehdään peikko ja ehkä joillekin myös kielletty hedelmä. En yhtään ihmettele, jos tanssiin täysin perehtymätön uskovainen joutuukin kiusaukseen tehdä enemmänkin kuin tanssia, kun jalka vähänkin vipattaa. Tämä on juuri sitä, että kun asiaa ei tunne ollenkaan, se sekä pelottaa että kiehtoo. Jos tanssimiseen tutustuu niin huomaa, ettei se mitään ihmeellistä olekaan eikä se johda yhtään mihinkään, kun ihminen kantaa vastuunsa. En sano, että kaikille homma etenee näin, mutta tiedän, että monilla etenee.



Samalla ihmettelen uskovaisten intoa vastustaa vain näitä perinteisiä " syntejä" . Miksi vaikkapa kertakäyttövaippojen käyttöä ei vältetä varmuuden vuoksi? Tanssiminen sisältää ehkä riskejä, mutta vaipat ovat pahempi juttu: ne ovat todistetusti haitallisia, eivät ainoastaan riskaabeleja!!



ap

Jumala ei päästä taivaaseen ihmistä joka ei usko. Miksi siis uskominen asetetaan, niin tärkeäksi asiaksi pelastumiseen? Miksi se merkitsee Jumalalle niin paljon, että se on ehdoton pääsyvaatimus iankaikkiseen ihanuuteen?

Pahat teot eivät merkitse mitään, usko on Jumalalle tärkein. Se on myöskin hyvin itsekäs ajatus ja vallankäytönväline, joka kysenalaistaa moraalin.



Ymmärsinkö siis oikein, että Jumala tarvitsee sitä ihmisen uskoa pääsylippuna paratiisiin ja iankaikkiseen elämään. Jos ihmisellä ei ole tuota pääsylippua saa hän painua " helvettiin" .



No... minun mielestäni ei ole kysymys enää kaikkivaltiaasta rakastavasta Jumalasta, joka päästää pahantekijät taivaaseen uskon varjolla.



Vielä kerran miksi usko on Jumlalle niin tärkeän ehdoton? Mihin katosi armo tässä uskonasiassa?

Ja se päätös pitää tehdä ajallisen elämän aikana. Myöhäistä on sitten taivaan portilla itkeä armoa Jumalalta, jonka ei ole edes uskonut olevan olemassa.