5v tyttö ja itkuraivarit

Hei!

Meidän 5v tytöllä on viime aikoina ilmaantunut välillä kovin voimakkaita itkuraivareita, ja näin vanhemman näkökulmasta kovin pienistä asioista.



Esim. sisään tultaessa saattaa heittäytyä lattialle veteläksi, pyytää riisumaan vaatteet ja jos me vanhemmat emme "tottele" saattaa jäädä eteisen lattialle makaamaan ja itkemään ja raivoamaan.. Sanoo ettei saa kenkiä pois, ettei pysty nousemaan, että ei osaa vetää housuja jalasta jne..

Itku menee ihan hysteeriseksi ellemme auta (= joudumme riisumaan lähes kokonaan itse), ja neiti makaa vaikka miten kauan lattialla..



No. Toisaalta tilanteet ovat pahimmillaan kun tyttö on väsynyt ja nälkäinen. Joskus siis vain riisun hänet vauhdilla, jotta säästymme "draamalta" ja pääsemme pian ruokapöytään esim. Toisaalta taas tuntuu että hän on jo niin iso, ettei pitäisi saada tahtoaan läpi tuollaisella käyttäytymisellä...vaikka onkin ehkä väsynyt. Että tämän ikäisen pitäisi omata jo sen verran itsehillintää että saa riisuttua vaatteet vaikka nälkä olisikin?



Silloin kun olen itse pitänyt pääni, ja vaatinut että hän riisuu itse (autan kyllä esim. vetoketjun kanssa), seuraa ihan hirmuinen show, ja tyttö itkee ja haluaa lopulta syliin.



Joskus "kohtaus" tulee vaikka ruokapöydässä juuri ennen ruokailua, äiti kaatoi lasiin tytön mielestä liikaa maitoa esim..



Usein kehotamme tyttöä rauhoittumaan, mutta jos itku vain yltyy niin kehotamme tytön menemään omaan sänkyynsä rauhoittumaan hetkeksi. Ei siis suoranaisena rangaistuksena, vaan ihan rauhoittumaan, koska "kohtaus" ei muuten ohi mene. Tyttö meneekin ihan itse, ja lepää hetken peiton alla niiskuttaen, ja pian takaisin kömpii ihan eri, iloinen tyttö..



Jälkeenpäin tyttö haluaa usein syliin, ja olemme jutelleet asiasta. Hän sanoo ettei tiedä miksi niin raivoaa, ei haluaisi toimia niin, ja kuulemma myös itse pelästyy voimakasta reaktiotaan.



Tyttö on kuitenkin useimmiten hyväntuulinen ja yhteistyökykyinen, toisaalta hieman rämäpää poikatyttö ja toisaalta kovin herkkä kuitenkin. Leikkii enemmän poikien kanssa "poikien leikkejä", uskaltaa mennä huvipustoissa "hurjiinkin" laitteisiin jne. mutta sitten toisaalta pelkää esim. isoja pehmomuumihahmoja ihan hysteerisenä eikä pidä vähänkään pelottavista lastenohjelmista ym. Ihana sekoitus reipasta ja raisua, ja herkkyyttä siis ;)



Pikkuveli on 1v8kk ja kotihoidossa. Hänellä taustalla keskosuus ja pitkä (3kk) sairaala-aika, joka varmasti sekin jonkin verran vaikutti ja vaikuttaa siskonsa elämään..oli iso asia silloin kun kriisi oli pahimmillaan, myös tytölle.

Tyttö on päiväkodissa 3 kertaa/vko (n.6-7h), tätä mietittiin pitkään, mutta olen vakuuttunut että on ollut hyvä asia kaikille. Tyttö tuntuu viihtyvän siellä hyvin ja tykkää mennä.



Yritän huomioida molempia lapsia tasapuolisesti, tosin villi joka paikkaan kiipeilevä pikkuveli vie väkisinkin paljon huomiotani. "Odota vähän" on valitettavan yleinen kommentti tytölle nykyään..



Tämä ei ole mikään hirmu iso ongelma meillä, itkuraivareita ei joka päivä tule, mutta kun tulevat hämmästyttävät usein voimakkuudellaan.. Yritän myös poissulkea ja välttää näitä tilanteita, tarjoamalla välipalaa ja ruokaa tasaisin väliajoin jne..



Kuuluuko tämä vaihe ikään, pitääkö jossain vaiheessa huolestua, ja miten paljon voi "hysteerisessä tilassa" olevalta 5-vuotiaalta oikeastaan vaatia? Pitäisikö vain yrittää välttää nämä, ja niissä tilanteissa luopua kaikista vaatimuksista, vai pitää kiinni kehotuksista kynsin hampain? Vai jotain siltä väliltä? ;)