Onko muita äitejä, jotka vaan haluisivat olla kotona perheen kesken eikä koskaan tavata kavereita?

Ei sillä ettenkö pitäisi muistakin ihmisistä ja olen kyllä sosiaalinenkin... Yhteistä vapaa-aikaa perheenä on vain niin niin vähän ja rakastan perhettäni niin paljon,etten voi kuvitella mitään sen ihanampaa kuin rento ja rauhallinen päivä oman perheen kesken.



Sitä en aivan allekirjaoita et sen tarvis tapahtua kotona siis ihan sisätiloissa :D

Aika monista kaltaisistanne tulee kamalia riippoja lapsilleen, katsokaas kun äidit ei kuitenkaan nuoren elämässä ole ihan samalla sijalla kuin lapset riippuvaisen äidin...

Olen kai erakkotyyppiä. Mulle riittää tämä perhe ja pari sukulaista silloin tällöin.

Ei tosissaan ole tarkoitus ripustautua lapsiini! Jokainen eläköön omaa elämäänsä tavallaan. Ei se ihmisestä hyvää tee, jos kotona ovet käy kuin rautatieasemalle. Jos se on sun tapasi elää, hyvä, mutta se ei kaikille sovi.

Vierailija:

Aika monista kaltaisistanne tulee kamalia riippoja lapsilleen, katsokaas kun äidit ei kuitenkaan nuoren elämässä ole ihan samalla sijalla kuin lapset riippuvaisen äidin...

Eihän se tarkoita jos teen näin nyt kun lapset on pieniä,et tekisin näin siihen asti kun lapset on 18v tmv?? Voi elämä tätä kapeakatseisuutta... Jos tekee jotain nyt niin tekee sitä viel 100% varmasti 10v päästäkin...



Lapset kasvaa niille tulee omia kavereita yms ja mulla on sit aikaa kyllä rampata harrastuksissa ja tuttavilla yms

Eikä tämä johdu lapsista ja perheestä, olin ihan samanlainen ennen lapsia ja miestäkin.

sitä ei nimittäin kestä ikuisesti, lapsesi eivät ole omaisuuttasi

Sitten se minun luonnolleni parhaiten sopiva elämä vasta alkaakin: käyn taidenäyttelyissä, teatterissa, kaupungilla, kävelyllä, makaan sohvalla ja luen. YKSIN. No, joskus voin (ehkä) ottaa miehen mukaan, jos silloin (toivottavasti) olemme vielä yksissä. Tosin hänkin on erakko.



En usko, että tulen katumaan tulevaisuudessakaan sitä, etten jaksanut/viitsinyt/halunnut alvariinsa hypätä kylässä jaarittelemassa. Olen aina ollut tällainen, viihtynyt parhaiten yksikseni. Lapsilla on kyllä kaverinsa ja sosiaalista elämää, mutta eivät hekään semmoisia ole, että koko ajan pitäisi olla menossa jonkun luo tai kutsumassa kavereita kylään. Viihtyvät paljon myös keskenään.