Kun 5-vuotias lapsi ei halua jäädä kerhoon tai muuhunkaan

Meillä on 5-vuotias poika, joka on ollut kotihoidossa pikkuveljen synnyttyä (n. 3v.- tämä hetki). Hoitoon vein hänet kun hän oli 1v 7kk. Persoonaltaan hän on jonkin verran ujo. Kuitenkin hyvin verbaalinen ja älykäs lapsi. Tunnekuohuja tulee tällä hetkellä joskus ihan pienistäkin asioista. Niistä nyt kuitenkin selvitään.



Ongelmaksi on muodostunut viime aikoina vaikeus jäädä kerhoon tai muuhun hänelle kuitenkin mieluisaan, jopa kaverin syntymäpäiville. Itku tulee ja tarrautuminen minuun. Pikku hiljaa ovat jääneet kerhot ja uimakoulut pois.



Elämä ja arki on meillä hyvin samanlaista ja siis ennakoitavaa. Käymme lähipuistossa aamupäivisin ulkoilemassa. Osallistumme nyt, kun poikani ei käy kerhossa, asukaspuiston avoimeen toimintaan kerran viikossa ja sen lisäksi hän käy ulkona toimivassa luontokerhossa kerran viikossa.



Ikäisiään hän ei juuri näe, koska suurin osa viisivuotiaista on jo hoidossa. Srk:n kerhossa olisi ollut samanikäisiä, mutta koska viime vuotinen hyvä kaveri meni nyt eskariin, ei kerho enää tuntunut sopivalta paikalta jäädä. Kolme vuotta nuorempi sisarus saa aika ajoin kokea isoveljen turhautumista kotona. Välillä onneksi leikit menevät myös yhteen.



Näemme, että hän kärsii leikkitoverin puutteesta, muttei halua silti mennä niihin paikkoihin missä kavereita olisi tarjolla. Kerhossa hän ei ohjaajien mukaan ole yksin leikkinyt ja minustakin hän on ollut aina iloinen ja tyytyväinen kerhosta tullessa.



Miten siis toimia? Olemme yrittäneet kannustaa ja rohkaista. Myös kerhoon olisin voinut jäädä hetkeksi, jotta olo olisi mennyt ohi ja kerhoon olisi voinut jäädä hyvillä mielin. Olemme myös kokeilleet reipasta "nyt mennään"-asennetta. Juteltu on myös pelon voittamisesta, jne., mutta mikään ei ole toiminut. Mistä tässä voisi olla kyse ja mitä voisimme tehdä?



Eskarikin alkaa vuoden päästä ja mietin sitäkin, onko suuri kynnys edessä sinne mennessä.



Mikä siis neuvoksi? Kiittäen jo etukäteen,

Äiti ymmällä