Lue keskustelun säännöt.
Hei 6-7v. lasten vanhemmat, kaipaan tukea ja ajatustenvaihtoa!
09.10.2007 |
Meillä on esikoispoika eskarilainen 6v, jolla on suhteellisen haastava luonne ja aikamoinen tempperamentti. On toki ollut aina, mutta nyt eskarissa se on korostunut, ja olemme jo vähän huolissamme, että miten hän ennättää kypsyä ensi syksyyn ja koulunaloitukseen mennessä edes vähäsen, jotta koulunalku ei menisi ihan lööperiksi.
Tässä vähän taustaa
- taidollisesti erittäin lahjakas poika, oppi lukemaan 3v ja laskee esim matikassa mielellään kertolaskuja, piirtää tarkkaavaisesti yksityiskohtaisia " mallipiirroksia" koneista tms
- vaatii itseltään lähes täydellistä suoritusta ja jos ei suoritus tyydytä häntä itseään, saattaa heittää homman nurkkaan ja saada ns. itkupotkuraivarin kuin uhmis ikään
- rakastaa pelejä, sekä lauta- että pallo- ja urheilupelejä, mutta häviäminen on äärimmäisen rankkaa
- kaikkinaiset pettymykset ovat äärimmäisen tuskallisia ja niihin reagoidaan joko raivoitkulla tai jopa aggressiivisella käytöksellä (nyrkit pystyssä uhoaminen, uhkaus kimppuun käymisestä)
- rauhoittuu jäähypenkillä, pyytää auliisti anteeksi
- on erittäin hellä ja rakastava, näyttää ilonsa voimakkaasti, ts. koko tunteiden skaala on käytössä joka päivä
Meillä on myös 4v poika, joka on paljon tasaisempi luonne vaikka häneltäkin tempperamenttiä löytyy, ei kuitenkaan erityisiä haasteita vanhemmille verrattuna isoveljeensä. Veljekset saavat kilpailun aikaiseksi ihan kaikesta, mutta isoveljen reaktiot voivat olla sitten ihan mitä tahansa. Toisaalta veljekset ovat hyvin läheisiä ja leikkivät paljon yhdessä ja selvästi rakastavat toisiaan.
Eskarissa olemme esikoisesta paljon jutelleet ja olemme samoilla linjoilla kasvatuksesta ja tukitoimista (itsehillintää jne), mutta olisi tosi hyvä kuulla samanikäisten lasten vanhemmilta, jos teillä on ollut samanlaisia haasteita lapsenne kanssa, että mitä ratkaisuja olette tehneet ja miten ne ovat toimineet, miten koulunalku on sujunut jne. Pelkään, että poikamme toisaalta turhautuu koulussa, ja toisaalta luonteensa mukaisesti alkaa sitten häiriköidä tai muuten aiheuttaa ongelmia luokassa.
Kiittäen!!
Kommentit (14)
kuulemma kuuluu perfektionismi ja herkkyys (=voimakkaat tunnereaktiot esim. hävitessä). En uskonut opea sillä hänen kommenttinsa olivat niin typeriä sanoi mm. että 6-vuotiaalle ei ole normaalia puhua itsekseen kun leikkii. No, joka tapauksessa nyt koulu mennyt kivasti eikä mitään negatiivista palautetta ole tullut koulusta. Eli kyllä se lapsi kehittyy eskarivuoden aikana koulukypsäksi. Ja huomasin kyllä etteivät muutkaan lapset olleet niin kovin kypsiä eskarissa, esim ei ole harvinaista että tulee nyrkkitappelua kun kilpaillaan kuka on ekana jonossa tms. Mutta vain meidän poju siis olin vain se silmätikku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja harjoitellaan sitä kautta häviämistä. Joskus se menee paremmin, joskus huonommin. Kai sitä voisi todeta, että vuodessa poika on mennyt siinä suhteessa eteenpäin sentään. mutta vaikeaa se on yhä, vaikka kuinka on juteltu reilusta pelistä, ja kuinka pelaamisessa se pelaaminen on tärkeämpää kuin voitto, kuinka voi nauttia ihan siitä pelin riemusta ja yhdessä tekemisestä, kuinka kaikki voittaa joskus jne jne. Ja luulen, että poikamme jollain tasolla tämän kyllä ymmärtää, mutta se kilpailuvietti vaan on niin kova ja tuo haastava luonne, perfektionismi, siihen päälle. Mutta olen varma että pelaamalla ja tätä toistamalla ja toistamalla vain, niin varmasti ajan kanssa lapsemme oppii häviämään vähän paremmin.
ap
Meillä onneksi eskariope on hyvin kannustava ja pojallemme tosi läheinen. Meidän vanhempien kanssakin puheyhteys toimii eskariin tosi hyvin, ja yhteinen linja näissä tukitoimissa tuntuu olevan.
Onhan tässä vielä melkein vuosi aikaa, ja yritän toki uskoa siihen että siinä ajassa tapahtuu paljon kypsymistä. Nyt on vaan ollut aika rankka vaihe päällä ja näiden haasteiden kanssa painimme monta kertaa päivässä, niin välillä usko loppuu ja näen vain kauhukuvat häirikköoppilaasta...
ap
jota valitettavasti mieheni eli pojan isä itse oli ala-asteella. Onko tämä perinnöllistä siis? :)
Mutta mieheni alisuoriutui koko peruskoulun jollain 7 keskiarvolla tekemättä koulun eteen mitään, koska oli turhautunut eikä jaksanut keskittyä. Kypsyi sitten lukioon mennessä, kirjoitti 6L paperit ja on nykyisin väitellyt tohtori luonnontieteistä ja erittäin menestyvä.
En sano, että poikamme menee samaa tietä, mutta selvästi hänellä on samoja kiinnostuksen aiheita kuin isällään, rakastaa lasten tietokirjoja ja on utelias maailmalle. Toisaalta sellaista tiettyä " ylimielisyyttä" löytyy, eli mielellään kertoo meille aikuisille tietojaan ja naureskelee, jos emme tiedä kaikkea mitä hän. Tällainen oppilastyyppihän on helposti aikamoinen häirikkö koulussa, kuvittelisin.
Ja mietimme siis pääme puhki, miten voisimme estää sen, ettei poikamme tule turhautumaan koulussa, tai miten voimme tukea häntä oppimaan itsehillintää ja tasaisuutta, joiden avulla selvitä (kuitenkin herkkänä ihmisenä) tästä joskus raa' astakin maailmasta paremmin.
ap
Olen kuullut, että alueemme perheneuvolaan on aika hankala päästä, siis että vähän aikoja tarjolla. Mietin, voisiko lähete auttaa. Mutta voisi olla hyvä ajatus kyllä käydä sielläkin juttelemassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös erittäin lahjakas, 3-vuotiaasta lukenut poika. Samanlaista täydellisyydentavoittelua ja aggressiivisiakin itkuraivareita. Luonteeltansa todella haastava tapaus. Eskarin alku oli hankalampaa: ei ollut koskaan aikaisemmin voinut sietää mitään yhteisleikkejä yms.
Mutta pikkuhiljaa alkoi sujua. Opettaja oli uskomattoman ihana ja kärsivällinen millä olikin ratkaiseva merkitys. Meillä poika jättää osallistumatta jos tietää ettei pärjää tai voi voittaa. Hän ei siedä harjoittelua vaan kaikki pitäisi osata ja tietää heti.
Mutta mutta... nyt meillä on todella reipas ekaluokkalainen. Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia ja poika menee mielellään kouluun. Ei mitään turhautumista tms. havaittavissa. On ennemminkin ylpeä että osaa asiat joiden näkee toisille tuottavan töitä.
lahjakas poika ja valitettavasti hänen kohdallaan koulu on tuonut mukanaan turhautumista ja siitä aiheutuvaa huomion hakua häiriköimällä.
Luulen, että vain tiivis yhteistyö opettajan kanssa on avain lapsen pärjäämiseen ja varmasti tuo apu neuvolan kautta.
Ystäväni pojan on teistä poiketen ollut aina vaikea hyväksyä pikkuveljeä ja jos häneltä kysytään, niin perheessä on vain 2 lasta (hän ja pikkusisko). Sinun lapseltasi löytyy kuitenkin hellyytä ja empaattisuutta sisarusta kohtaan, mikä on hieno asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaako joku sanoa, että otetaanko nykypäivän koulussa miten paljon huomioon näitä lahjakkaita mutta haastavalla tempperamentillä varustettuja lapsia? Yleisestä keskustelusta päätellen asiasta ollaan tietoisia, pitäisiä olla tasotehtäviä erilaisille lapsille ja opettajat opettaisivat lapsilähtöisesti, mutta onko tämä käytännössä mahdollista? Ja miten paljon tavallinen ekaluokan ope osaa ja pystyy tekemään?
Täytyy vain toivoa, että meille osuu fiksu ja empaattinen ope ensi vuonna!
ap
tuuri eskarin open kanssa kun sattui pätevä. Meillä ope alkoi kaivelemalla kaivamaan huonoja puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat huonoja koulussa: monet tunnustetut nerot ovat olleet häirikköoppilaita. Ihan huuhaata tuollainen. Pojille vaan on monesti vaikeampaa se paikallaan istuminen ja keskittyminen, varmasti eritoten jos on lahjakas ja asiat jo päivänselviä.
Eskarin aikana " 6-vuotisuhma" oli tosi kova ja itkupotkuraivarit olivat lähes päivittäisiä. Fiksu lapsi ja tosi herttainen, mutta kiihtyvyys oli ja on edelleen tosi nopeaa. Koulussa ei kuitenkaan ole suurempia ongelmia ollut. Opettaja otti ihanasti huomioon lapsemme kiinnostuksen matikkaan ja on huolehtinut lisätehtävistä niin, ettei lapsi ole missään vaiheessa päässyt kyllästymään koulunkäyntiin. Koulussa lapsi muutenkin käyttäytyy paremmin, kuin kotona ;-)
Suositttelen lämpimästi Ben Furmanin Muksuoppi-kirjaa. Sen avulla voisi vaikka opetella tuota pettymysten sietoa. Fiksu poikanne voisi hyvinkin motivoitua harjoittelemaan asiaa ja on todennäköisesti itsekin tiedostanut ongelman. Muksuoppia voi käyttää kotona ja päiväkodissa, yhdessä tai erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matemaattinen " lahjakkuus" on sellainen, että sitä on helppo tukea. Eli koulun helppous tuskin tulee ongelmaksi. Sosiaaliset taidot, kommunikointi jne, ovat suuria haasteita ja selkeästi sellaisia, joihin pitäisi hakea kaikki mahdollinen apu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Sitten saattaa mennä turhautumisesta johtuen häiriköinnin puolelle.
Eikös ne koulussa anna lisätehtäviä näille jotka jo osaa lukea tmv.?
Meillä 6v pojalla oli kanssa aiemmin tosin rankkaa se häviämisen opetteleminen. Olisi pitänyt aina vaan pelata uusi ja uusi peli niin kauan että poikakin voittaa.
Mutta siitä sitten keskusteltiin esim. pelejä pelatessa ja vähitellen poika " oppi" sen häviämisenkin. Sanottiin että kaikkia harmittaa se häviäminen mutta aina ei voi voittaa, pääasia että on kivaa yhdessä pelailla jne. No, en tiedä oliko noilla jutuilla vaikutusta mutta enää poika ei hikeenny hävitessään. Kait se on joku sellainen luonteen kypsymisjuttukin lapsilla, liittynee kasvuun ja kehitykseen.