Oon niin solmussa suhteeni kanssa. Mietin eroa jatkuvasti enkä löydä mitään ratkaisua!

ja vietätte yön hotellissa. Miu-mau nari nari, mutta et tee asialle mitään. Nyt on korkea aika. Käytte syömässä ja leffassa ja ostat uudet alusvaatteet ja viiniä... Mikään ihmissuhde ei narisemalla parane!

Miestä ei muutenkaan saisi sinne enää takaisin, kun miehellä on työt ja firma hoidettavanaan.

Prkl!

meillä kyllä olisi mummola, mutta ei tässä nyt taida auttaa mikään yhden yön irtiotto. sitäkin on nimittäin kokeiltu, useammankin kerran. meillä on ihan kivaa vuorokausi kun tsempataa, mutta sitten palataan kotiin ja mikään ei ole muuttunut.



ajattelen koko ajan vaan, että jos mies muuttuisi tai edes huomioisi minua vähän enemmän, asiamme olisi paremmin, mutta voiko se aina olla vain toisen niskoilla??? ehkä olemmekin vain väärät ihmiset toisillemme. vaikea myöntää tuota ääneen, mutta ehkä niin tosiaan sitten on. en haluaisi rikkoa lapsemme kotia!!!!



ap

Minusta pahimmalta vaikuttaa nyt ap:n miehen alkoholiongelma, tai jos se ei vielä ole ongelma, niin siitä on hyvää vauhtia kehittymässä. Sille pitäisi tehdä jotain. Voi olla, että se on suurin syy parisuhdeongelmiin. Ja jos mies ei sille halua mitään tehdä, niin minä lähtisin tuollaisesta suhteesta.

Uudet alusvaatteet ja vähän viiniä, hekoheko. Jos suhde on huono, intohimo puuttuu ja miehellä alkoholiongelmaa, niin tuskin se tuolla ratkeaa.



En kyllä osaa parempaakaan neuvoa antaa. Ehkä kannattaa vielä yrittää jonkin aikaa ja ja jos hyvät hetket sen kun vähenee, miettiä olisko sitten kuitenkin parempi erota. Joskus auttaa myös se, että panette suhteen jäähylle vaikka asutte yhdessä. Ette siis esim. kuukauteen yritäkään olla muuta kuin kämppäkavereita - ehkä se intohimo ja rakkaus nostaa päätään kun siihen ei ole lupaa eikä etenkään pakkoa.

ja kaikki olisi hyvin kun mies tekisi näin ja näin! On se vaan helppoa kun syy on aina toisessa

paperille mitä te haluatte parisuhteelta ja tässä on vallan mainio tehtävä kirja



jolla saa selvyyttä asiaan



http: //vanhemmat. mll. fi/tyokirjat/pieni_parisuhdekoulu. php?dir=/tyokirjat

Mutta mieheltä ei liikene mitään mielenkiintoa ap:n asioihin.

Jos asioista keskusteltu niin kyllähän se sitten vaatii että molemmat tekevät jotain sen suhteen eteen.

Tuo jokaviikonloppuinen ryyppääminenkään ei kuulosta hyvältä.

Silloin kun perheellä olisi vapaa-aikaa olla keskenään niin iskä kännissä ja krapulassa...



Jutelkaa asioista ja kertokaa toisillenne mitä suhteelta haluatte. Asioita kannattaa miettiä myös lapsen kannalta.

Kykeneekö miehesi vähentämään alkoholinkäyttöä? Jos hän juo tavallaan rentoutuakseen raskaan työviikon jälkeen, niin eikö sen sijaan yhdessäolo perheen kanssa riittäisi?

i-yöllä ja uusilla alusvaatteilla. Tuollaiset satunnaiset irtiotot toki ovat tärkeitä pitkässä ihmissuhteessa, sen hyvinvoinnin YLLÄPITÄMISEKSI ja arjen elävöittämiseksi. Ensin pitäisi kuitenkin saada se arki toimimaan. Kunnioitus, keskusteluyhteys, jakaminen, toisesta kiinnostuminen, lämpö, hellyys ja erotiikka NORMAALIARJESSA on tärkeintä.



En haluasi kuulostaa ilkeältä, mutta jos olette olleet yhdessä vasta 3,5 vuotta ja teillä on jo 2 vuotias lapsi, niin oletko todellakaan hämmästynyt siitä, ettei perhe-elämä osoittautunutkaan itsestäänselvästi ruusuiseksi? Kauanko oikein ehdit tuntea miestäsi ennen kuin sitouduit häneen ja perheeseen hänen kanssaan? Jokusen kuukauden? Ja oliko mies sitten silloin alussakaan keskustelutaitoinen, kiinnostunut sinun asioistasi, intohimoinen jne.

Minusta on todella tärkeää, että ihmiset tutustuvat kunnolla ja jakavat arkeaan pitkällä aikavälillä ennen kuin sitoutuvat lopullisesti. Silloin vasta voi nähdä, kestävätkö tunteet ja keskusteluyhteys.

Jos miehesi on alussa ollut kanssasi samalla viivalla; intohimoinen ja pystynyt kommunikoimaan, niin sitten teillä varmaan on toivoa sen takaisin saamiseksi JOS molemmat sitä aidosti haluavat. Jos taas asiat eivät alussakaan rullanneet, miksi ihmeessä olet perustanut perheen ja vakiintunut hänen kanssaan?



Ensimmäisenä on löydettävä keskusteluyhteys. Sano miehellesi se kaikki, mitä sanoit tässä aloituksessa. Tehkää molemmat henkilökohtainen ja sitova päätös siitä, haluatteko tosissaan yrittää (sillä sehän on kaiken a ja o). Ja jos molemmat tulette tahoillanne siihen päätökseen, että haluatte, niin sitten kaikki mahdollinen apu kehiin. Pariterapia? Erilaiset aihetta käsittelevät kirjat ja oppaat? Keskustelua, käytännön päätöksiä, suhteen tietoista hoitamista...



Ja ensimmäiseksi syyttelyn on loputtava. Voi hyvinkin olla, että miehesi on alkoholisoitunut keskustelutaidoton tampio, joka ei ole sinusta kiinnostunut. Voi hyvinkin olla, että suhteenne ongelmat johtuvat pitkälti tästä, mutta VAIKKA SE OLISI KOKO TOTUUS (mitä se todennäköisesti ei kuitenkaan ole vaan vain asian toinen puoli, sinun puolesi) ei teidän suhde lähde parantumaan sinun syyttävästä asenteestasi miestä kohtaan. Ihan ekana on päästävä sen yli. Toki ongelmista pitää keskustella, mutta suhdetta korjatessa on keskityttävä positiiviseen. Siihen, miksi vielä haluaa olla tämän ihmisen kanssa, ei siihen miksi ei. Lisäksi pitää osata ottaa vastaan myös kritiikkiä itseään kohtaan, katsoa asioita toisen näkökulmasta ja muuttaa myös omaa käytöstään.



Lähtekää nyt liikkeelle siitä, että puhutte, käännätte molemmat katseenne itseenne ja ihan aluksi teette sen päätöksen, että oletteko mukana täysilla vai ette...Jos ette, niin ero olisi sitten varmaan parasta hoitaa lapsenkin takia mahdollisimman pian, eikä vuosien päästä.



Kuten eilen Dr Phil sanoi: Lapselle on parempi tulla rikkinäisestä kodista kuin asua sellaisessa. Ei ole mikään lahja lapselle sellainen vanhempien liitto, joka on toimimaton, katkeruutta täynnä jne. Paljon isompi lahja lapselle on yhden onnellisen ja tasapainoisen vanhemman koti kuin kahden epätasapainoisen ja onnettoman.