Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdeongelma: Auttakaa!
08.10.2007 |
Olen ollut naimisissa kolme vuotta mieheni kanssa ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Tähän asti suhteemme on ollut suht onnellinen ja tasainen. Nyt viime aikoina silmäni ovat auenneet suurelle epätasa-arvoisuudelle, joka liitossamme vallitsee.
Mies määrää jokaisen asian elämässämme. Kaikki " yhteiset" päätökset hän tekee yksin, jos minä ilmaisn mielipiteeni mies sivuuttaa sen kokonaan. Miehellä on taloudellinen ylivalta, sillä hän tienaa yli kaksi kertaa enemmän kuin minä, vaikka molemmat olemmekin työelämässä.
Mies ei tee kotitöitä (paitsi vie roskat), hän ei juurikaan ole lasten kanssa. Kaiken ajan jonka hän on kotona, hän pelaa tietokoneella.
Eilen esimerkiksi pyysin miestä hoitamaan sairaita lapsia kotona, kun hänellä oli VAPAAPÄIVÄ. Mies ei suostunut sillä oli luvannut mennä auttamaan kaveriaan raksalle. Minä jouduin peruuttamaan vuoden tärkeimmän työpalaverin ja jäädä lasten kanssa kotiin.
Asiat ovat varmasti aina olleet vinksallaan tässä suhteessa, mutta nyt vasta huomaan epäkohdat eritavalla kun lapset ovat hiukan kasvaneet ja itse olen palannut hoitovapaalta töihin. Koen olevani henkisesti ja fyysisesti yksinhuoltaja vaikka asummekin saman katon alla.
Mitä tehdä nyt? Onko ero ainoa ratkaisu? Mies ei koe että mitään ongelmaa on, hänen mielestään olemme onnellisia ja kaikki on hyvin.
Kommentit (11)
Olen kyllä puhunut miehen kanssa asiasta tuhansia kertoja, mutta kun se puhuminen on vähän vaikeaa. Mies vain toteaa että ongelmaa ei ole. Minä olen väärässä. Minä kuvittelen. :-( Kyllä tuo tietää miltä minusta tuntuu, mutta eipä taida välittää siitä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko olla jämäkkä? Osaatko sanoa oman mielipiteesi ja mitä haluat? Saatko miehesi kuuntelemaan sinua?
Mies pompottaa sinua miten tahtoo, kun et pistä vastaan. Nosta meteli joka kerta, kun hän yrittää jyrätä. Jos et siihen kykene, ota ero tai alistu.
Siis miehellä oli vapaapäivä töistä. Ei meillä töissä koskaan kysytä että onko puoliso kotona, jos jää kipeiden lasten kanssa kotiin. Olen mielestäni suht jämäkkä, en mikään hissukka. Olen ketonut lukemattomia kertoja miehelle suoraan mitä ajattelen. Olen puhunut asiallisesti, olen raivonnut, olen itkenyt. Kaikki tuloksetta. Mies kyllä kuuntelee toisella korvalla, mutta tuntuu että hän ei pysty keskittymään siihen mitä sanon. Ja vaikeatahan se varmaan onkin kun 90 prosenttisesti hän pelaa jotain peliä, kun yritän puhua hänelle. :-(
AP
Tuntuu, että mulla ei ole mitään keinoja pistää hanttiin miehelle. Olen kokeillut jo kaikkea tuloksetta. Kai se ero sitten on ainut ratkaisu. Jotenkin olen vain ajatellut, että tämä ei ole " pätevä" syy erota, kun mies kuitenkin muuten on ihan kunnollinen ja ok isä. Ei hakkaa, ei juo, ei petä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin juttutuokio jossain muualla kuin koneen ääressä. Menkää vaikka ulos puhumaan, johonkin paikkaan, jossa ei ole muita virikkeitä.
Löisin faktat tiskiin: minusta tuntuu tältä ja tältä, tätä en aio enää sietää, jos emme pääse yhteisymmärrykseen, lähden kävelemään. Ja sitten lähtisin oikeasti, jos vaatimani asiat eivät tapahdu.
Eron ei tarvitse olla lopullinen, eikä sillä tarvitse uhata. Sanot vaan että nyt on parempi kummankin hetken aikaa selvitellä itsekseen, mitä elämältä tahtoo. Voi olla, että mies huomaa, missä meni vikaan. Tai voi olla, että sinä huomaat, ettet enää tahdokaan palata...
Näin ehdottaa nro 2.
Yritän kokeilla tuota sinun neuvoasi vielä tänään. Tämä on nyt viimeinen oljenkorsi, jospa mies tajuaisi että olen tosissani ja asioiden on pakko muuttua, jos haluaa säilyttää tämän liiton! Kiitos sinulle.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensi kerralla vain otat ja lähdet töihin, jolloin miehen on PAKKO jäädä kotiin!! Älä anna periksi! Hän käyttää sinua hyväksi siinä, että tietää sinun antavan kuitenkin lopulta periksi! Hän käyttäytyy siinä mielestäni ihan kuin pikkulapsi joka hakee rajojaan kokeilemalla ja saamalla aina tahtonsa läpi, hän ei enää muuta kelpuutakkaan. Kunnes.. sinä teet sille stopin!
Sanon tämän ystävällisesti, en arvostellen. Toivon, että saat voimia osoittaa oman tahtosi jämäkästi. En usko että lapset joutuvat siinä kärsimään, koska miehelle ei anneta vaihtoehtoja!
Tsemppiä!! Älä annan tyrannisoida itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tämä asia ei ole vielä eroamisen harkinnan paikka!
Molempien pitää ottaa vastuu suhteesta ja perheestä, johon on halunnut sitoutua!
Jos asioihin ei ole aiemmin saatu muutosta, nyt on korkea aika arvioida suhteen puntarit uudestaan! Nyt kova kovaa vastaan ja ero harkintaan vasta sitten kun kovatkin on käytetty piipusta loppuun!
Eron harkinta ennen kunnon asioiden hoitoa (tarvittaessa vaikka ammattiapujen käyttämisen) jälkeen on mielestäni sitä, miksi tänäpäivänä tulee aika paljon " turhiakin" eroja. Perheitä hajoaa ja kaikki siitä kärsivät.
En tarkoita tällä viimeisellä teidän perhettänne, koska tuntemukseni on teidän tilanteen suhteen hyvinkin rajallinen. Tämä on vain yleinen huoleni nykytilanteesta!
Alue: Aihe vapaa
Kertonut selvästi mitä ajattelet.
Hänen mielestään ei ole ongelmaa, mutta näkeekö ja ymmärtääkö hän edes sen, että sinun mielestä on ongelma, että sinä et ole tyytyväinen? Välittääkö hän siitä?