Kummiongelma, kummi ei käy edes synttäreillä enää.
Valitsin aikanaan omalta puoleltani kummiksi hyvän ystäväni, entisen työkaverini. Alussa hän oli yhteydessä entiseen tapaan minuun ja tapasi kummilastaankin harvakseltaan, lähinnä synttäreillä, jouluna ja joskus muulloinkin. Nyt kun muutama vuosi on mennyt, yhteydenpitomme on vähentynyt minimiin. Kutsuin häntä nyt lapsen synttäreille, ja hän ilmoitti että ei sovi. Aiemmin hän on yleensä ilmoittanut että ehdottamani aika ei sovi, mutta tullut käymään joskus jälkeenpäin. Nyt ei mitään vinkkiä että olisi tulossa myöhemminkään.
Mitä tehdä? Eihän ketään tietysti voi pakottaa pitämään yhteyttä, arvostin hänen ystävyyttään paljon ja siksi valitsin hänet kummiksi. Tekisi mieli sanoa pahasti, mutta sillä varmaan katkaisisin loputkin ystävyyssuhteestamme. Kiireistä elämäntilannetta ei voi syyttää, hän on lapseton ihminen ja asuu samalla paikkakunnalla.
Olen surullinen ja harmissani tilanteesta!
Kommentit (10)
Aluksi se meni niin, että kun joku merkkipäivä lähestyi, niin soittelin ja (kerjäsinkö kutsua???) kyselin kuulumisia. Minut (myöhemmin meidät) kutsuttiinkin kylään. Sitten alkoivat harrastukset kummilapsen perheessä -kahdella lapsella oli yhteensä 16 harrastusta viikossa- niin siihen oli paha sovittaa tapaamista, edes paria kertaa. Kummilapsellani on syntymäpäivät tammikuussa ja vuonna 2006 olimme kylässä heinäkuussa, kun aiemmin ei millään sopinut (heille). Tänä vuonna ei vielä ole löytynyt oikeaa aikaa, että sillätavalla.
Toki kummipoikaani on kohta rippikouluiässä, mutta silti olisi mukava tavata ja nähdä edes muutaman kerran. He kävivät meillä viimeksi 2005 alkuvuodesta ja kyseessä on serkkuni perhe.
Pitääkö vaan ymmärtää, että perheet ovat nykyään kiireisiä? =(
Kummille ei käy se päivä jolloin muut tulevat ja tosiaan aiemmin hän on tullut joskus muuna aikana, mikä sekin on tietysti ihan ok. Vähän vaan ihmettelen miten hänelle ei KOSKAAN sovi se aika mikä muille.
Itselläni ei ole sisaruksia ja siksi pyysin tätä läheistä ystävääni kummiksi. Ymmärrän kyllä että hänelle lapsettomana saattaa lapsiperheen arkielämä olla vierasta, mutta hänellä on kyllä perheellisiä sisaruksia. Meidän lapsi ei varmaan osaa olla harmissaan siitä että kummi ei ole kiinnostunut, mutta itseäni harmittaa kovasti. Kun pyysin häntä kummiksi, tarjosin hänelle mielestäni erityistä tehtävää, jonka hän silloin otti ilolla vastaan.
Suosittelen kaikille kummivalintaa pohtiville valitsemaan omia sisaruksia kummeiksi (jos niitä vaan on). Eipähän tarvitse ulkopuolisten kanssa sählätä. Voi pitää nämä kärhämät ihan suvussa ;)
hän haluaisikin oman lapsen/miehen/perheen eikä voi niitä saada? Voiko syynä olla, että lapsesi näkeminen ottaa liian koville?
Esikoiseni yksi kummi,on siskoni ex-mies, asuu samalla paikkakunnalla, joten matka ei ole pitkä, kavereita ollaan aina oltu, mutta ei laittanut edes korttia tytön syntymäpäivänä,
tähän melkovarmasti tiedän syynkin:
Hänellä on uusi kumppani, olivat menneet naimisiinkin (luin lehdestä), ja nuorimmaiseni kanssa saman ikäinen lapsi.
Uusi nuori vaimo, ei siedä tod.näk. ajatusta, että miehensä pitäisi vanhan heilan siskon perheeseen yhteyttä, on siis mustasukkainen..
itse ihmettelen suuresti tätä , että uusi naisystävä kiristää/pakottaa tähän lapsen kummisedän, ja vielä enemmän ihmettelen, että kummisetä tähän suostuu,
eihän se kummityttö ole mitään tehnyt, enkä ole minäkään, tai muu perheeni, eikä he edes tapaisivat siskotyttöä, jos meillä joskus vierailisivat . . . suututtaa henk.koht. tällainen mielettömästi, itse olen soitellut kuitenkin välillä kummille, nyt en edes enää viitsi, kun ei halua selvästikään yhteyttä pitää . .
no tulipahan minultakin pieni purkaus =)
Eli se sisarusten valinta kummeiksi olisi varma, niin meillä juuri siskoni on ehdottomasti huonoin lasteni kummeista. Nyt lapsi on 5v ja vuosiin ei ole käynyt synttäreillä kun olen kutsunut (vaihtoehtojakin olisin tarjonnut). Siskollani on myös lapsi, joka on vanhempi kuin omani, ettei kyse olisi siitä ettei tietäisi lapsiperhe-elämästä.
Siskoni lopetti käymiset sen jälkeen kun erosi miehestään ja meni uuden miehen kanssa yhteen. Alkuun siskon entinen mies piti paremmin yhteyttä kummilapseen, siis tuli synttäreille, mutta hänkin on löytänyt uuden kumppanin ja aika jäänyt vähemmälle.
Kurjaa tässä on se että siskoni lapsi on minun kummilapseni, mutta en näe häntäkään tai ole enää saanut kutsua synttäreille yms. Yhteydenpito on vaikeaa yksipuolisesti.
Muistaakseni näimme siskoni ja hän näki kummilapsensa vajaa 2v sitten ennen joulua, kun kävimme hänellä ja uudella miehellään. Sitä vastoin siskoni lapsen ja meidän kummilapsemme näimme kesällä kun kävin äidilläni, niin lapsi tuli isänsä kanssa käymään siellä. Oli kyllä mukava nähdä kummipoikaakin!
Ghee, oliko hän lapsesi ainoa kummi? Jos ei, niin iloitkaa muista kummeista. Aika monilla tuntuu olevan samantapainen tilanne saamistasi vastauksista päätellen.
Meidänkään lapsen kummeja ei juuri näy, vaikka lähellä asuvat. Pyydetty kyllä on.
Sama juttu oli itselläni pienenä. Mulla oli 3 kummia eivätkä he käyneet eivätkä muistaneet vasta kun ripillä ja yo-päivänä, mutta ei mua haitannut eikä asiasta tehty kotona koskaan numeroa.
Pääasia on, että on omat turvalliset läheiset siinä kotona.
Valinta tosiaan meni pieleen, eikä sille voi mitään.
Onneksi ei ole ainoa kummi ja ollaan hyvillämme toisesta kummista, joka on sinkkumies ja mukavasti hoitaa kummin tehtävät, vaikka se vähän pinnistelyä häneltä varmasti vaatiikin.
Ja kiitos aliinasofia lauseestasi " Pääasia on, että on omat turvalliset läheiset siinä kotona" . Näinhän se on.
Jos välit kummiin ovat ihan totaalisesti poikki (kuten meillä ei ole enää mitään yhteyttä serkun ex-poikaystävään), nykyään voi jälkikäteen lisätä kummeja. Eli jos jollakulla on sellainen tilanne, että lapsella ei ole yhtään läheistä kummia, niin ottakaa yhteyttä seurakuntaanne, jos haluaisitte rekisteröidä uuden kummin!
Meillä tämäkin on vaikeaa, kun serkut ja sisarukset ovat loppu/eivät kuulu kirkkoon, ja ystävätkin ympäri maailmaa...
itse en kummiudesta niinkään perusta. on vähän typerää jotenkin velvollisuudesta saada kutsu ja kutsua jos ei muutenkaan ole kyseisen perheen kanssa tekemisissä. Meillä monta lasta ja vähän tuttuja ja pakko oli saada lapselle kummi ja näin varmaan käynyt minunkin kummiudessani muille. Lisäksi kummilapseni ei ole välittänyt seurastani...
Ainakin oma kokemukseni on että lapsettomat ihmiset (eivät tietenkään kaikki, mutta osa) eivät jotenkin oikein ymmärrä kummien merkitystä lapselle tai sitä mitä kummi ylipäänsä voisi lapsen kanssa tehdä ja hänen elämäänsä osallistua. Eihän se lapsen muistaminen paljoa vaadi mutta jos on ihan pihalla siitä miten sen voisi tehdä eikä ymmärrä asian merkitystä niin helposti menevät kaikki muut asiat edelle.
Toinen asia mitä he eivät välttämättä ymmärrä on se, miksi juuri heidät on kummeiksi valittu. Ainakin meillä oli se tilanne että esikoisen kummit olivat itsestäänselvä valinta ja seuraaville kummit piti etsiä " vähän väkisin" kun ei niitä niin läheisiä ihmisiä enää ollutkaan pilvin pimein tarjolla (jos vanhemmilla ei ole sisaruksia). Luulen että lapsettomat kummit voivat tästäkin asiasta vähän hämmentyä kunnes heille tulee omalle kohdalle eteen se ihmettely että ketä ihmettä pyydetään kummiksi neljännelle lapselle.
Meillä tämä asia korjaantui ainakin hitusen verran kun kummit saivat oman lapsen jolloin hekin jollain lailla hoksasivat lapsiperheen elämän realiteetteja ja lapsen elämän merkitykselliset asiat. Edelleen ongelma on se, että kummilapsi on niin paljon vanhempi kuin oma lapsi ettei tämän ikäisen lapsen maailma ole vielä kokonaan auennut.