***ENSIKOT vko41***

Burde, toivottavasti sun miehen sairastelu nyt hellittää!!! Tylsää tollanen kun on koko ajan jotain.



Karssulin Aino halii pehmoleluja. Meillä kanssa pehmoja halitaan ja suukotellaan. Erityisesti menossa mukana on Aksun lempparit Hannu ja Minni =D



Q, mutta jos se sittenkin olis plussa¿



Naperolla on tylsä työkaveri. On kyllä kurjaa kun ensin sanoo yhtä ja sitten toista =/



Niamey, voi kurja ettei teidän unelmatalo siten ollutkaan niin unelma. Toivottavasti pian löytyy vielä parempi!



Meillä Aksu on saanut vesirokkorokotteen rokotetutkimuksessa ja sen lisäksi sai meningiittirokotteen. Influenssarokote otetaan myös kun viime vuonnakin otettiin.



Queen, tsemppiä Liian hivuttamiseen kauemmas teidän sängystä =D



NapNap, siis mitä¿ NAIMISIINKO?? Voihan pinnimi sentään! Aksun varmaan hauskimmat tällä hetkellä on Eemeli ja Paula ¿nimet jotka Aksun mukaan on Meelapeela ja Pampa =D Niin ja kukkakimppuvaihtoehdoista mä luin, että yhtenä vaihtoehtona on kalakimppu =D



Aksu on nyt vihdoin terveenä. Yskää on enää ihan tosi vähän ja nenäkään ei oikeestaan vuoda enää ollenkaan. JEE!!! Ruoka on taas alkanut maistua ja virtaa riittää taas vaikka muille jakaa¿ kauhee touhu kokoajan päällä. Kirjoja luetaan päivän aikana noin miljoona¿ Aksu kiikuttaa kirjoja mulle ja isille ja sitten osoittelee kuvia ja vaatii selittämään mitä kuvissa näkyy. Tai sitten kertoo ite¿ esim. yhdessä kirjassa on nalle joka puhuu puhelimeen niin Aksun mielestä se nalle soittaa aina mummulle ja vaarille =D



Nyt tunniks koululle ATK-koulutukseen ja sitten anopin synttäreille¿ hip hei.



pikku-milli & Akseli 1v5kk

Hitsi.. Mä oon taas ihan huonona täällä. Oli ihan järkky päivä töissä, enkä pysty irrottautuu siitä ollenkaan. Sit vielä kaiken kruunaukseks hyppäsin heidin kanssa kotimatkalla väärään bussiin ja jouduttiin Ruutanaan eli hornan tuuttiin! Voi jeesus. Sit ku päästiin takas kotiin päin, ni siitä lähtien oon ollu ihan tippa linssissä. Sit ukkokin meni pitkästä aikaa takas töihin ja taas sen olo oli " ei-normaali" , mut se ny kattoo vielä, että kuin se siitä muuttuu ja pystyykö se olee... Illalla varmaan mittailee taas lämpöjä.



No nyt mä jo poraan täällä... Ei hitto. On se varmaan tää raskauskin ja sen hormoonit kun lisää vielä tätä kaikkee.. Mut siis jos tommosta on tuolla töissä koko tän ajan helmikuun loppuun, ni HUH HUH! Mä hajoon ennen sitä. Ja sit vielä sekin, kun siellä on yks asiakas kans raskaana ja ei hyvältä näytä sen tilanne... Kai seki sit vaikuttaa, vaikken oo tähän mennessä sitä sillain kokenu.



Mulla on huomenna " vapaa päivä" ja ollaan heidin kanssa kotosalla.. Sekin on vielä ihan puolikuntonen. :/



Äh.. Mä lopetan ny tän " itkuvirren" .. :) Piti mun jotain kommentoidakin, mutta en taida ny jaksaa. Jos vaikka myöhemmin sitten.



burde, heidi ja vilhami

siinä tiivistettynä meidän elo... mä alan olla tosi rikki tähän sairastamiseen, kävin tänään lääkärissä, mut virustauti tää vaan on, joten mitään ei voida tehdä. Silmätulehdukseen sain kuitenkin samat tipat ku typy jo viime viikolla, joten jospa se nyt hoituis kunnolla pois (tähän asti oon siis vaan pari kertaa laittanut tippoja, kun ne loppu). Joten BuranaCapsien voimalla sit sinnittelen sekä päivät että yöt - päivät jotta jaksan olla Peetan kans ja yöt jotta voin ees silloin nukkua... ONNEKSI typy ees on terve, pientä nuhaa lukuunottamatta. Ja kyllä se eilen illalla heräs yskimään tosi pahan kuuloisesti, jotenkin unohti miten vedetään henkeä tms.



Tää sairastaminen on vienyt mun voimat niin et tänä aamuna oikeesti rupesin itkemään, ku typykkäkin nousi vähän väärällä jalalla ja oli tosi pahalla päällä. Istuin vaan keittiön lattialla tyttö sylissä ja itkee tihrustin, kun väsytti niin. Kerta se on näköjään ensimmäinenkin! No, siitäkin selvittiin kun pistin tytön kylpyyn ja keittelin sillä välin aamupuurot. Sit aloitettiin uudelleen päivä ja päästiinkin sovussa eteenpäin.



Kylläpäs helpotti valittaminen! :D



Q:n tilannetta seuraan täällä jännityksellä, mut odottelen kärsivällisenä tilanteen kehittymistä. :)



Ja ihana kuulla, että millin ja Aksun sairastelu vihdoin päätty!



Kaikille muillekin vilkutukset, on vähän jäissä kommentointi.



Ai niin, ei me ees kuuluta tänne vielä, mut en mä osaa oikein tuolla vauvapuolella enää olla. :)



jepskukkuu, mä lähden tästä yskimään tonne takavasemmalle. Mieskin on kuulema tulossa kipeeks, joten mikäs sen kivempaa ku sairastaa yhdessä, etenkin kun mies osaa olla tosi säälittävä kipeenä, siis ei pysty tekeen yhtään mitään. Ja varmasti oikeestikin on tosi kipee, tuntuu vaan välillä vähän hölmöltä kun ei tässä itsellä oo oikein mahkuja sairastaa..



-Osse ja typykkä 11kk (eilen)

Vantaalla pakkasta, hyrr! Pitää rupee kaivelee kenkiä ja takkeja lisää kaapista ja laittaa kohta pikkukengät pois. Eilen raaskin jopa laittaa sandaalit pois toiseen kaappiin=)



Jenni: Me lähdetään joulukuussa Kap Verdeen, eli Afrikassahan sekin=) Mä saan noi rokotuksen työterveyshuollon kautta, kattelin just niitä matkailuklinikan hintoja, meiltä kahdelta eka satsi piikkejä lääkärinpalkkioineen olis ollut jotain 200 euroa... Twinrix on kyllä muutenkin kallis, ja kun vielä kolme piikkiä laitetaan. Mutta pitäähän sitä suojautua, ja pieni hinta se on siitä.



Hienoa että Aksu on parantunut, meidän tytöllä on vielä nuhaa. Ja ihania sanoaja tulee Aksultakin!



Voi burde... ne on varmaan nyt ne hormoonit jotka sun päätä sekoittaa=) Toivottaavsti jaksat kuitenkin hyvin olla töissä. Koskas muuten sulla alkaa äitiysloma?=)



Ole vaan Osse tällä puolella, ei meitä liikaa täällä ole! Ja kiva kun joku tulee tänne " vapaaehtoisesti" , välillä tuntuu että tätä meidän pinoa kartettiin kuin ruttoa=) Ihan kivoja me ollaan!

Ja jos toi itku-kohtaus oli vasta sun eka, niin jopas! Mä väitän että mun eka itksekely lattialla tyttö sylissä oli varmaan ekojen kuukausien aikana, ja äitiyslomalla ehdin tehdä sitä monta kertaa! Mä olen kyllä muutenkin niin ailahtelevainen, aina säännöllisin väliajoin mun pitää vähän kieriskellä itsesäälissä... ja viime lauantaina olin kyllä niin lähellä hermoromahdusta, ettei ole vielä kertaakaan ollut. Mulla täris kädet vielä monta tuntia sen jälkeenkin, kun oltiin tytön kanssa päästy kavereiden häihin.



Mulle ei taida e-pilleritkään oikein sopia, tai itseasiassa kuukautiset ja kuukautiskierto ei sovi mulle=) Sillon kun olin raskaana ja synnytyksen jälkeen mä olin paljon tasaisempi, ei mitään itkuraivareita tai muitakaan kilareita, eikä minkäänlaista masentuneisuutta tms. Heti kun on taas ollut samassa tilassa kun ennen raskautta, oon itsessäni nää kaikki jutut taas huomannut. Mä en ymmärrä, miten mun kanssa oikeesti voi edes elää, ja mun kanssa olaan vieläpä menossa naimisiin! Hullu mies...=)



No joo... jos aloittelis töitä. Laitelkaa mielipidettä mun kukkapohdintaan!



NapNap

Voi että burde, kuulostaa tosi rankalta sun työ! Oletko sä kuitenkin siellä ihan turvassa, että ei sen puolesta tartte pelätä? Ja jos se käy liian rankaksi, niin sitten vaan jäät aikaisemmin jo äippälomalle/sairaslomalle. Ei kannata kuitenkaan itseään ihan piippuun vetää, kun sitten kun Vilhami syntyy, niin aluksi voi olla myös aika rankkaa, kun Heidikin on jo silloin niin iso tyttö, että sillä on kova vauhti päällä. Ja toisaalta se on taas niin pieni, että tarttee kaikissa toimissa vielä apua. Tsemppiä!



Voitte muuten lopettaa jännittämisen, tänään oli jo jotain merkkejä housuissa siitä, että ne menkat vihdoin on alkamassa, huh! Johan tässä meinas järki mennä. Viikolla tää hässäkkä sitten siirsi menkkoja, tai ehkä mitään hässäkkää ei ollutkaan, vaan kuvittelin vaan taas omiani. Tai no, mä uskon että oli jotain yritystä, kun kerta se Apteekin testi siihen reagoi, mutta sillä nyt ei ole merkitystä, kun lopputuloshan tässä vaan ratkaisee ja se ei valitettavasti tälläkään kertaa ole nyt sitten pikkuinen nyytti. Mutta jos nyt jotain hyvää haluaa tästä asiasta taas kaivaa, niin onneksi kierto ei venynyt ihan huimiin lukemiin. Tänään on vissiin kp 37, ja aloin jo pelätä, että nytkö ne 50-70 päivän kierrot taas alkaa.



Mulla on ollut tosi kurja aamu jotenkin tänään. Niiden teknisten ongelmien takia oon vähän joutunut tekemään alkuviikosta ylitöitä, ja nyt potkii pahasti takaisin. Päätinkin nyt tänään silleen, että vein quun 8 tarhaan ja sit tulin itse kotiin takas nukkumaan. Kamala äiti, mutta olin mä jo nää tunnit tehnyt " sisään" aikaisemmin. Oon nukkunut öisinkin tosi huonosti jostain syystä ja sit vielä viime yönä quu alkoi itkeskellä klo 1 maissa. Se oli kakannut vaippaan, ja varmasti ihoa poltteli, kun sillä on nyt tosi paha vaippaihottuma. Saatiin viime viikolla lääkäristä siihen voidetta, mutta ei se ole auttanut, menee vaan pahemmaks... :( No, pesin sitten pepun ja vaihdoin puhtaan vaipan ja nukuttiin aamuun asti. En vaan silloin 6.45 meinannut päästä sängystä ylös, haukotus!!!



Jospa kattelisin nyt sitten niitä töitäkin vähäsen...



-Q- ja -q- tarhassa

Q: Siis joo oon turvassa. Ei ne asiakkaat väkivaltasia oo, eikä niitä tartte pelätä. :) Mut toi työ on jo ihan normaalistikin rankempaa kuin moni muu homma, kun siinä ollaan 8-14 koko ajan niiden asiakkaiden kanssa ja kun se on ryhmähoitoa niin se on aika intensiivistä jne... + ton lisäks siellä on nyt monilla tosi huono hoitomotivaatio, jonkun verran vankilakulttuuria, jne.. ni se vielä lisää työn raskautta. + vielä sit se, että siellä on se hoito-ohjelma muuttunu jonkun verran, ni se tuo omansa siihen kaikkeen. :S



Queen: No siis " halpa" oma koti voitas ostaa, mutta ei semmosia täällä Tampereella ole. :/ Ja naapurikunnistakin mitkä on hitusen kauempana kuin Ylöjärvi, Kangasala tms., ni sit niin edullisia on myynnissä harvoin...



Miekkonen haluaa tulla koneelle ennen töiden lähtöö. Moro.



burde 14+3? ja heidi (päikkäreillä)

Ihan kiva aloittaa " terve" kun niin moni pieni ja isompikin on kipeenä :/ Parannelkaahan nyt itsenne ja toisenne!



Meillä muuten on onnekkaasti oltu super-terveitä, Ainolla on tässä vuoden aikana kaks kertaa ollut nuha! Tosin jos ja kun sillä on meidän geenit, se ei ole mikään ihmekään :) Oikeesti, mulla on ollut kuumetta ala-asteen jälkeen ehkä 3 kertaa, tietty jotain pientä räkätautia joskus, mutta siinä kaikki. Toivottavasti siis Ainonkaan ei pahemmin tarttis sairastella!



Q:lla siellä jännitys " laukeemassa" , harmi sinänsä kun ei lopputulos ollut se ihan toivottu!



NapNapilla vielä vähän aikaa jännitettävää ;) Saitte sit viikonloppuna " harjotella" häitä :DD Tollasessa tilanteessa on muuten hyvä tilaisuus miettiä vielä viime hetken viilaukset kaikissa jutuissa omien häitten suhteen, tyyliin " meidän juhlissa ei tätä hommaa ainakaan tehdä näin tai tää voiskin siinä ja siinä yhteydessä toimia meilläkin" . Me ainakin ollaan miehen kanssa aina hyviä " arvostelemaan" muita keskenämme ;) Ja niinpä meidän häätkin oli tosi helppo järkätä, kun mentiin naimisiin niin " myöhään" että on yhdessä kierretty jo ties kuinka monen sukulaisen ja kavereitten häissä :DD



Vai oli Ossella itkukohtaus iskenyt... Täälläpäin niitä on liikkeellä vähintään viikoittain, joskus jopa päivittäin ;)) Mä oon siinä lajissa ihan mestari :)



Mä tarjoilin Ainolle eilen ekan kerran " oikeeta ruokaa" testailin miten makaronilaatikko soijamaitoon tehtynä maistuu itse kullekin. Ihan hyvin tuntui Ainollekin maistuvan, tosin vähän mietityttää se muna. Kun maito ja muna-allergiat kulkee aika usein käsi-kädessä. Ja Aino kun reagoi maitoonkin viiveelle ja vatsallaan, niin ei ole helppoa tulkita " oireita" . Yöllä neiti ainakin itkeskeli vähän väliä, mutta kuitenkin rauhoittui silittämällä ja tutilla ja vaan pariin otteeseen tarvittiin avuksi maitoa :) Aamupalan jälkeen kyllä sitten tuli iiiso ja löysä kakka, voi siis olla ettei se muna sitten sovi myöskään, tai sitten nää oireet on vaan jotain muuta " yleistä" . Kun muuten Aino on aina niin iloinen ja tyytyväinen ja hereillä ollessaaan se ei koskaan ole " valittanut" mistään sopimattomista ruoka-aineista... Kotimaiset viljat sentään on nyt käyty huolella läpi, ja niistä ei näyttäis tulevan oireita onneksi.



Aino teki " enkat" tossa kun laitoin sen ulos nukkumaan, neiti nukahti jo eteisessä kun paketoin sitä rattaisiin ;) Normaalisti pitää sentään sellanen pieni lenkki muutaman sata metriä kävellä ennen kuin nukahtaa :) Taisi olla rankka yö pienellekin! (ja sivuhuomautus, nyt siellä jo jotain vinguttiin, tuttia kävin laittamassa ja silti piti vielä " hytkyttää" , toivottavasti tehos) ;)



Ei me sitten ihan kokonaan olla niihin yksiin päikkäreihin päästy :/ Silti toisille unille pitää " nukuttaa" ja unet kestää n. 30-45 min vaikka tyttö on ihan väsynyt vielä herättyäänkin :/ No, kai me joskus opitaan :)



Ai juu, mä kävin eilen Hulluilla Päivillä ja jotenkin aikaa & rahaa hävis taas sinne lastenosastolle lähinnä ;) No, eipä lopu Ainolta vaatteet kesken :) Muistelin siinä sit samalla viime syksyn hulluja päiviä, mähän kävin silloin äippäpolilla melkeen joka aamu " näytillä" ja menin sit Stockalle kotimatkalla ;) Paitsi sitten varmaan pe aamuna sain luvan mennä vielä viikonlopuksi kotiin mutta lääkäri kielsi ehdottomasti menemästä Hulluille päiville ;) No, en sit menny enää silloin kun kerta kiellettiin ja viikonloppunakin piti käydä vielä sairaalassa " näytillä" kunnes sitten maanantaina eivät enää kotiin päästäneet vaan " määräsivät" Ainon syntymään ;)



Tämmöisiä tänään romaanin verran pohti



Ope ja Aino melkeen 1 vee pihalla nukkumassa

...eli hetki aikaa olla koneella rauhassa. :D



Mä innostuin yhdestä " Operaatio Joulun lapsi" -projektista ja jo eilen mesessä kerroin tästä Osselle ja nyt teille... :D Eli tarkotuksena on kerätä kenkälaatikkoon joululahja tietyn ikäselle lapselle. Mä oon jo ihan innoissani ja aattelin ostaa ja kerätä ainakin 5-9 vuotiaalle yhden laatikon ja ehkä 10-14v toisen. En vielä tiedä, että tytölle vai pojalle... :D Lisätietoja löytyy tuolta ->

http://www.patmos.fi/fin/patmospostit/operaatio_joulun_lapsi_2007/?id=2…



Voi vitsit mitä ihania sanoja teidän muksut sanoo... Pinnimi on kyl ollu ihan huippu! :D Mua niin naurattaa aina ku tuun kattoo pinoo ja ekana otsikkona näkyy se Jennin " voihan pinnimi!" . :D



Me saatiin muuten vihdoin ja viimein tehtyy tilaus niistä heidin 1v kuvista. :) MM -> mites teidän 1v kuvaus muuten meni?



Q: Voi harmi, kun et ollukaan raskaana! Mut hyvä kun selvis, että ootko vai et.. se epätietosuus on just rassaavinta. Ootteko miettiny, että missä vaiheessa meette hoitoihin jos ei muuten tärppää? Toivottavasti kuitenki tärppäis ilman hoitoja!



Napnap: Sulla oli niitä kimppuvaihtoehtoja.. Mulla oli semmonen valkonen kallakimppu. Löysin kuvan engl.kielisestä hääkimppulehdestä mitä selattiin kaverin kaa kukkakaupassa. Ennen sitä kuvan näkemistä mulla ei ollu hajuakaan, että millasen haluisin. :) Mut siis noista sun vaihtoehdoista kaikki kuulosti tosi hyviltä... :D



Heidi tuolla yskii, mut ei oo viä heränny. Taidan jatkaa pyykkien viikkaamista ennen ku se herää. Moro.



burde & co.

Ai niin, NapNapin galluppiin piti munkin vastata, että mä ottaisin noista vaihtoehdoista kalloja, ne on niin kauniita. Onks sulla sinistä sun asussa/asusteissa, kun mietit orvokkeja?



Burde, me ei olla vieläkään muistettu tilata niitä 1v-kuvia, vaikka kauhee kiire oli päästä ottamaan ne. :/



Ja tohon burden kysymykseen hoidoista, niin en tiedä onko meillä rahaa mennä hoitoihin. :( Tai siis että missä vaiheessa on, kyllä ne sit vaan jostain revitään ne rahat. Vuoden päästä voidaan hakeutua vasta julkiselle puolelle hoitoon. Ja vuosi on niiiiiin pitkä aika. Huomaan, että miehelle olis jotenkin tosi " tärkeetä" voida osoittaa, että kyllä me voidaan se lapsi saada ilman hoitojakin. Siis en tarkoita, ettei se suostuis hoitoihin, mutta mies on koko ajan ollut sitä mieltä, että kyllä se onnistuu, kun vaan odotetaan, kun kerran jo melkein meinas onnistua. Ja en tiedä, vaikka se onkin sanonut, että ei sillä enää ole mitään väliä, miten quu on saanut alkunsa, niin sitä inhottaa mennä sinne pieneen koppiin hommaamaan niitä simppoja. Ymmärrän kyllä hyvin. Ja on sekin inhimillistä, että se ottaa vähän miehen luonnon päälle tyyliin, " onko mussa/mun perimässä jotain vikaa, kun en saa lasta alulle" .



Mutta toisaalta oon itekin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa hoitojen aloittamisen suhteen. Välillä haluisin aloittaa ne heti, ja välillä ajattelen, että olenko huono ihminen, kun en malttaisi odottaa ja antaa luonnolle tilaisuutta... Onko tää vaan sellainen asia, että pitäisi ikäänkuin nöyrtyä elämän edessä ja odottaa vaan, että tuleeko se oma vuoro vielä? Ja sit taas mietin, että mitä jos ei oltais koskaan menty hoitoihin, niin miten ihana pieni, rakas poika me oltais menetetty ja miten paljon meidän elämästä nyt puuttuis. En ikinä ole katunut sitä, miten quu on saanut alkunsa eikä siinä ole mun mielestä mitään erikoista. En edes oikeastaan ajattele sitä enää. Mutta muistan, että kun kerrottiin plussauksen jälkeen uutiset meidän molempien vanhemmille ja kerrottiin silloin ekan kerran myös, että oltiin oltu lapsettomuushoidoissa, niin jännitin, että " syytetäänkö" mua taas malttamattomuudesta. Kun aina mulle on siitä sanottu, niin ajattelin, että jos vanhemmat ajattelee, että mitä me nyt syyttä suotta ollaan sellaiseen ryhdytty ja kyllähän niitä lapsia sitten tulee kun on tullakseen... Vähän tyhmiä ajatuksia kai, mutta onneksi kaikki suhtautui asiaan tosi hyvin, ja oli tosi yllättyneitä hoidoista kyllä ja tosi onnellisia meidän puolesta. :)



Huomasin just eilen, että kohta tulee taas tavallaan vuosi täyteen, kun ollaan yritetty saada toista lasta. Mulla alkoi ekat menkat synnytyksen jälkeen marraskuun alussa. Ja sit maaliskuun alussa tulinkin jo raskaaksi... Ennen sitä ei oltu kuitenkaan tosissaan " yritetty" , koska quu oli niin pieni ja imetin jne. Ehkäisyä ei kuitenkaan käytetty. Kaavinnan jälkeen piti odottaa yhdet menkat, ja sit heti seuraavassa kierrossa oli se kemiallinen raskaus. Eli tää kaikki kyllä väkisinkin hämmentää ja saa miettimään, että hötkyilenkö vaan turhaan, jos kaikki kuitenkin olis mahdollista. Mutta sit taas toivon niin kauheasti raskautta ja vauvaa, että vähän väliä saan olla pala kurkussa ja nieleskelemässä, kun tuntuu niin pahalta. Toukokuisen keskenmenon jälkeen juteltiin miehen kanssa, ja sovittiin alustavasti, että katsotaan vaikka hiihtolomiin asti, ja jos en sitä ennen ole tullut raskaaksi, niin sitten ehkä mennään takaisin Väestöliittoon. Mutta voi kun siihenkin on vielä niin kauan aikaa...



Jos burdella ja NapNapilla mieli heittelehtii hormonien takia, niin täytyy sanoa, että kyllä mullakin taas tuntuu menevän ihan laidasta laitaan. Tänään kaikki tuntuu tosi kurjalta, en edes pääse käsiksi töihin, kun tekisi mieli mennä sängylle itkemään ja vetää peitto korville. Siitäkin huolimatta, että en enää edes uskonut raskauteen, niin kyllä menkkojen alku aina pienen lisänsä tähän ankeuteen tuo...



-Q-

juu siis oon mä ennenkin itkeskellyt, mut en tolleen typykälle! Mä oon vähän outo sillä tavalla, et musta tuntuu pahalle näyttää tytölle et musta tuntuu tosi pahalle, vaikka tiedän et sen olis hyvä oppia et äidilläkin voi olla paha mieli jne. Toisaalta se on tähän asti ollut niin pieni, et ei sille oo voinutkaan " osoittaa" mieltään itkemällä, kun ei se mitään itselleen voi. Nyt se alkaa osata kiukutella tahallaan, joten mäkin vähän herkemmin uskallan näyttää omia tunteita. En varmaan osaa selittää. :)



NapNap, mulla oli kalla-kimppu, kolme oranssia kallaa. Ne oli kauniita. Mä en halunnut mitään laitettua kimppua vaan noi oli silleen yhteen sidottu, jokainen kukka aina vähän edellisen " yläpuolella" , eikä mitään muuta. Mut kyllä orkideoistakin saa varmasti tosi kauniin kimpun!



Nyt on pakko mennä lepäileen, korviin sattuu hulluna. Onneks mies on tän päivää saikulla kans, ni mun ei tartte tyttöä hoitaa koko ajan.



-Osse ja typykkä 11kk

Hyi hitto että ulkona on kylmä, meinasin ihan tyystin paleltua kun käveltiin aamulla kerhoon:/

Pimeys ja kylmyys on musta jotenkin niin ankeita jo nyt ja täähän vaan kylmenee ja pimenee tästä eteenpäin..huhhuijaa..



Voi hitsi quu kun ne menkat sieltä alkoivat, positiivinen puoli kyllä tosiaan se ettei kierto venynyt megapitkäksi niinkuin itsekin totesit. Mulla alkaa nyt puolestaan mielikuvitus laukata raskausoireiden suhteen, palelee, mahaa juilii ja lämpöäkin on hiukan..varmasti johtuu nuo edellä mainitut oireet oikeasti siitä että mies on flunssassa ja mä kohta kanssa. Tän kierron suhteen nyt enemmänkin keskitän toiveeni siihen että menkat alkais ajallaan eikä tulis mitään ihme kiertoja, ovista en usko edes olleen.



Mäkin oon kyllä pillittänyt menneen vuoden aikana eräänkin kerran tytön kanssa kilpaa, yleensä väsymystä.



Ihania nuo teidän lasten sanat;)



Burdelle jaksuja työhön,varmasti on rankkaa.



Jotain piti vielä kommentoida mutta enpä muista enää..



Queen ja Liia nukkumassa (tyttö uskaltautui kävelemään eilen ja tänään monta metriä ilman tukea kun vaan pidin kädet näkösällä " valmiina ottamaan kiinni" ..Liia on meinaan tosi arka muksahdusten suhteen ja miettii tarkkaan mitä uskaltaa tehdä:))

...sen kyllä huomaa, en enää kestä tätä tunnelmaa........ Arvaatte varmaan? Eli ei ne pirun menkat vieläkään alkanut, täti venyttää saapumistaan nyt oikein huolella. Siis hemmetti soikoon, en kestä jos nää kierrot venyyyyyyyyyyyyy...... Okei, lupaan, että en enää raportoi tästä asiasta vähään aikaan, tai teilläkin menee hermot.



NapNap,

Ai ne olikin orkideoita eikä orvokkeja. :) No, olis orvokkejakin tietty kai voinu laittaa. Mut kannatan edelleen niitä kalloja. Millanen se sun puku on? Ootko saanut sen valmiiksi?



-Q-

No voihan Q... mitäs tämä nyt sitten on... alkais nyt sit kunnolla ettei kierto veny ihan mahottomuuksiin. Mitäs jos kuitenkin oot...?

Oli mielenkiintoista lukea noita suna ajatuksia hoidoista, mä voisin kuvitella että mä ite ajattelisin ihan samalla tavalla. Vaikka en lapsettomuudesta olekaan kärsinyt, niin sillon kun mulla sitä endometrioosia epäiltiin, niin paljon tuli mietittyä näitä asioita, että miltä se tuntuu kun oma kroppa " pettää" .

Jotenkin mä kyllä uskon että te voisitte saada lapsen ihan ilman hoitoja, koska todistettavasti tulet raskaaksi, mutta jostain syystä se ei kestä. Voikohan sitä jotenkin hoitaa, tai miten sitä voitaisiin hoitaa?



Ykkösope: mä siellä viime lauantaisissa häissä kyyläsin kaikkea mahdollista, mikä oli mitenkin järkätty jne. Ja että onko meiltä mahdollisesti unohtunut jotain todella oleellista! Ei ole unohtunut, sen totesin=) Syynäsin kaikki pöytäkoristeet ja mietin että missä järjestyksessä niillä ja meillä mikäkin menee. Oli kyllä hyvää harjoitusta. Ja tyttö simahti klo 21.30 eli siihen asti varmaan jaksaa meidän menossa mukana. Tosin meillä on vihkiminen pari tuntiä myöhemmin, että jos tyttö nukkuis hyvät pitkät päiväunet, niin vois jaksaa jopa pidempään... mutta ei pidä väkisin valvottaa.



Ope oli Hulluilla Päivillä käynyt, onko kukaan muu? Mä ajattelin lauantaina käydä, en tiedä onko kovin viisasta=) Menen muutenkin ostoksille, tytöllä on tarhassa ensi viikolla valokuvaus, ja tietty pitää käydä jotain uutta kivaa vaatetta ostamassa!



Toi burden laittama joululahjajuttu kuulostaa tosi kivalta, taidan minäkin laatikon kerätä. Me perheen kanssa sovittiin, ettei tänä jouluna osteta lahjoja, pikkutytöille saa ostaa, mutta muille ei=) Meidän häihin uppoaa kuitenkin jokaiselta rahaa, kun pitää uusia vaatteita ym ostaa.



Kiitos kukkakommenteista! Mä olin kans ite koko ajan haluamassa kallakimppua, mutta eilen sitten tein päätöksen, mä valitsin sen lilja-orkideakimpun. Mä jotenkin omassa päässäni kyllästyin siihen kallaan=) Mut olisin mä valinnut minkä vaan, niin varmasti olisi upea.



Mun puku on vielä kesken, viikonloppuna yritän saada sen alaosan siihen mahdollisimman valmiiksi. Yläosa melkein onkin valmis. Yläosa on valkoista silkkiä ja siinä päällä on sellanen aivan todella ihana pitsi (ja kallis, sen pitsin metrihinta oli 280 euroa...). Siihen tulee kapeat olkaimet. Hame on pronssinvärisestä silkistä, vielä se malli vähän elää mun päässä, saa nahdä millanen siitä lopulta tulee.



Olis kyllä kiva sitten laittaa kuvia teille mun kukista ja puvusta ym. mut mä vähän vierastan kuvien laittamista...



Ihanaa kun on perjantai! Ja tänään Gwen Stefanin keikalle! Jipii! Hyvää perjantaita kaikille!



NapNap + tyttö 1v7kk

Pitää vähän " valittaa" taas, mä alan uskoa että Aino on myös kananmunalle allerginen :( Toisen kerran syötin sille tänään makaronilootaa, hyvin kelpas ym. mutta sitten neiti heräs tosi tuskaisena sydäntäsärkevästi itkien päikkäreiltä :( Sinänsä ihme tapaus tuo neiti, kun taas sitten kun oli " kokonaan hereillä" alkoi hymyilla ja naureskella ja jutella niinkuin mikään ei olisi " vinossa" ... Sit mä keksin samalla kun ei oo muutamana päivänä taas oikein maito meinannut kelvata. Eli alkaa tuntua, että Aino muistaa vieläkin, että maito on se " pahis" josta tulee huono-olo masuun, ja nyt kun masussa on pikkuisen ollu huono olo siitä alkuviikosta syödystä munasta ja nyt sitä syötiin taas, ei maitoakaan meinaa mennä. Tylsää, mutta nyt en ainakaan anna mitään munajuttuja vähään aikaan... Jos vaikka vaihteeksi kokeilis porkkanaa, mikä sekin aikasemmin allergisoinu...



Viime yönä sain sitten taas minäkin muistutuksen siitä, mitä ne yöt joillain on olleet jatkuvamminkin... Aino itkeskeli unissaan vähän väliä ja max. 2 tuntia sain nukuttua " putkeen" jossain vaiheessa yötä... Onneksi kaveri lastensa kanssa oli meillä aamupäivällä, niin ei ehdi itse huomata että väsyttää ;)



Sorry omanapaisuus, Q:n " tilanneraporttia" tältä päivältä jään odottelemaan :)



t. Ope ja Aino

...ja kuten arvelinkin, puhdas negahan se oli. Pakko oli kuitenkin jo testata, kun eihän tässä ole enää mitään tolkkua. Mutta toisaalta, tällaista se oli aina silloin ennen, kun yritettiin ekan kerran saada lasta. Oon vaan vissiin unohtanut, miten seko kroppa mulla on! Harmittaa kyllä niin paljon, että mahdollisuudet raskauteen pienenee entisestään, jos kierrot sekoaa taas enkä edes ovuloi. Epistä, epistä, epistä!!!



NapNap, kiitos kun kommentoit mun pohdintoja. Mä en kyllä olis ihan varma, onko meidän lastensaannin vaikeuden syy kuitenkaan se, että alkaneet raskaudet ei kestä... Tai en ainakaan halua siihen vielä uskoa. Nimittäin musta tuntuu, että meillä on vaan ollut älyttömän huono tuuri, koska ensimmäinen keskenmeno oli keskeytynyt keskenmeno, eikä alkio millään meinannut irrottaa otettaan ja tulla pois. Meille selitettiin silloin, että joko alkiossa oli joku niin paha kromosomivirhe, että lapsi ei kuitenkaan olisi voinut elää, tai sitten se oli vaan onnettomalla tavalla kiinnittynyt johonkin huonoon paikkaan eikä istukka toiminut kunnolla. Toisella kertaa kyseessä oli vaan ns. kemiallinen raskaus, kiinnittymisen yritys tms. ja niinhän voi myös käydä ihan kenelle tahansa. Tai kuulemma sitä tapahtuu aika usein. Eli noilla syillä ei mun mielestä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja tätä tässä kierrossa ilmestynyttä omistuista toista viivaa en edes laske, koska selkeesti sillä ei ollut mitään tekemistä raskauden kanssa.



Niin, ja senkään takia en haluaisi uskoa, että ongelma on alkuvaiheen kiinnittymisessä, koska mulla on aina gynet " kehunut" , että kohdun limakalvo on tosi hyvä ja paksu oviksen aikaan, eli oikein otollinen kiinnittymisalusta. :) Ja menkoissa mulla kestää jonkinlainen vuoto 6-7 päivää, eli sekin kai kertoo siitä, että kohdun limakalvo on ihan paksu.



Silloin lapsettomuushoitoja aloitettaessa meidät molemmat tutkittiin, ja tuloksena oli ensinnäkin, että simppojen perusteella hedelmöityskyky on huomattavasti heikentynyt, ja toisaalta (ja mikä merkittävintä), mä en ovuloinut ollenkaan. Siis mieheltähän kuitenkin tulee " tsiljoona" siittiötä, mutta naiselta vaan se yks ainokainen munasolu ja sit jos sitä ei tule niin ei ole toivoakaan. Se tässä tosiaan ahdistaa, niin kuin NapNap sanoikin, että miks mun kroppa ei vaan voi toimia. Oon jo kyllästymiseen asti jankannut sitä, miten ahdistavaa se on kun nää kierrot alkaa temppuilla, mutta tuntuu, että viedään viimeinenkin toivo. :( Kuitenkin olen tähän asti voinut iloita siitä, että jopa kaavinnan jälkeen menkat tuli ihan kohtuullisessa ajassa. Olin vaan niin toiveikas, että jee, mekin saadaan kuitenkin noin kerran kuukaudessa jännätä, että tapahtuuko jotain vai ei. Rohkenin jopa ajatella, että mitä jos meillä ei olekaan enää mitään ongelmaa raskautumisessa, jos ollaankin ihan samalla viivalla, kuin muutkin. Mutta olishan se pitänyt tajuta, että ei tollasta saa mennä ajattelemaan, tai kaikki menee pieleen. :/ Siis niin kaipaan sitä ihanaa, POSITIIVISTA kuumeilua, mistä Queen puhui!



Jos mun kierrot on jatkossa näin omituisia, oon ihan varma, että se tulee vaikuttamaan meidän päätökseen, että aloitetaanko hoidot vai ei. Siis just se, että tää on niin tylsää ja raastavaa ja ahdistavaa ja välillä tuntuu, että vaikka kuinka yritän, monta viikkoa saattaa mennä silleen, että ajattelen tätä asiaa lähes joka sekunti. No ei nyt ihan, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Aika vaan matelee, kun seuraan jokaista päivää, mutta toisaalta aika kiitää hurjaa vauhtia ohi, ja meidän haaveet lasten 2-3 vuoden ikäerosta haihtuu. Siis ei tääkään ole mikään maailman tärkein asia, mutta jotenkin haluan ajatella niin, että on mullakin oikeus sanoa ääneen, että mun toiveena olis 2-3 vuoden ikäero. Miks mun tarttis olla niin tekopyhä, että väittäisin, ettei sillä ole mulle mitään väliä, kun ne kellä ei ole hankaluuksi lasten saannissa, saa sanoa mitään vaan? Siis tää ei ole mikään hyökkkäys ketään vastaan, vaan siis tarkoitan, että mun mielestä ei tartte luopua kaikista unelmista vaan lapsettomuusongelmien takia.



Toisaalta välillä onnistun kuitenkin ajattelemaan myös niin, että aika on meidän puolella. Mitä kauemmin aikaa menee, sitä todennäköisempää on, että joku päivä oon vihdoin raskaana. En vaan voi uskoa täs viimeksikuluneen vuoden tapahtumien jälkeen, että en enää ikinä elämässäni tulis raskaaksi. Ja se mikä on myös lohduttava ajatus on, että onneksi (tai siis toivottavasti) se kaikki ihanuus on vielä edessä. Siis se ihana mahan kasvatus ja liikkeet ja se, kun saa oman pienen piiperöisen vihdoin syliin ja rinnalle. Ja on jotenkin suloinen ajatus, että meidän pikku-quusta voisi joku päivä tulla isoveli. :)



Kiitos myös Viiperolle, kun kävit silloin viime viikolla tällä puolella visiitillä. Olen miettinytkin paljon sitä, että voiskohan neuvolasta saada apua, jos joku päivä vaan tuntuu liian pahalta. Mutta toisaalta, mä oon jostain syystä tosi skeptinen kaikkia psykologeja ja kuraattoreja yms. kohtaan. Omaa tyhmyyttäni vaan oon aina sillä asenteella, että ne on kaikki ihan ärsyttäviä ja mitä ne nyt mun elämästä ja asioista, saatika sitten tunteista tietää!



Ja nyt sitten kaadan tän kaiken teidän niskaan, just. Silloin toukokuussa ja pitkään sen jälkeen on tuntunut, että en pysty enkä halua puhua näistä asioista kenellekään, mutta ihan kuin joku tulppa olis lähtenyt nyt liikkeelle... Anteeksi, nyt kyllä häippään täältä vähäks aikaa, ettei koko pino ja kaikki enskat masennu mun itkuvirrestä.



Toivottavasti pian saadaan uutisia niiltä, joilla niitä mahdollisesti oikeasti on, eli naperolta ja Queeniltä!



Hyvää viikonloppua!



-Q- ja -q- 1v2kk

Napnap kyseli Hulluista Päivistä... Mä kävin siellä mutkan eilen, mutta mulla ei ollu rahapussia mukana kun olin unohtanu sen kotiin. Oikeestaan se oli ihan hirmu hyvä, koska tuli huomattua, että ei siellä lopulta ollu mitään semmosta mitä olisin OIKEESTI halunnu tai tarvinnu. :D

PS. Olis kyl ihana nähdä millainen kimppu ja puku sulle on tulossa! ;) Puku ainakin kuulosti tosi mahtavalta.



Ope: Voi kurjaa jos Aino on kananmunallekin allerginen! :(



Queen: Vau.. Liiahan on jo melkonen kävely-expertti. :) Heidi kävele kans jonku verran ilman tukee ihan ilman meidän osuutta asiaan, mutta ne on ihan vaan semmosia n. metrin pätkiä. Huomaa kyllä, että sitäkin se kävely vähän jännittää. :D



Q: En kyl osaa muuta ku lähettää voimia ja haleja. Omasta kokemuksesta sen verran haluun kirjottaa, että sillon ku me käytiin tutkimuksissa ja selvis, että vika on mussa ni mä asennoiduin heti niin, että me saadaan lapsi vaan hoitojen avulla. No hoidoilla saatiin Heidi ja sit ku kävin uusiks Väestöliitossa, niin Eero sano, että se myytti " kun on kerran tullu raskaaks niin vois tulla helpommin/ilman hoitoja seuraavan kerran" - ei pidä paikkaansa, vaan ollaan takas samassa lähtöpisteessä missä oltiin ennnen Heidiä (piti siis lähtee tutkimaan uusiks ovuloinnit ym.). No sen perusteella hylkäsin koko luomu-raskaus ajatuksen ja asennoiduin hoitojen alottamiseen ja pitkään odotuksen. Mut sit tapahtukin iso ihme ja tulinkin raskaaksi.

Emmä ny tiiä mitä tällä halusin sanoo, mut ehkä just sitä, että jos jo kerran on jotain " vikaa" löydetty, niin mun mielestä ei oo kauheen realistista asettaa LIIAN isoja toiveita luomu-raskaudesta tai siitä että keho olis jotenki " parantunu" . Lapsettomuus ei oo mikään helppojuttu, vaikka yks (tai kaks tai 3 tai useempi) lapsi jo oliskin. Mä luulen, että joka kerta joutuu käymään niitä samoja asioita läpi kuin ekallaki kerralla.

Toivottavasti tää ei masenna sua! Mä toivon koko sydämestäni, että tulisit pian raskaaksi! (kuten myös kaikki muutkin tonskailijat ;))



Ossen perheelle voimia ja haleja sairastelun keskelle.



Oma napa: Pitäis mennä jatkaa siivoomista nyt kun toi tirppa vihdoin nukkuu. Se on kitissy ja kiukutellu koko päivän. Se on kans muuten alottanu saman mitä AKSUkin on tehny -> saattaa saada raivarit jos sitä syöttää tai koittaa auttaa syömisessä. Senkun nykyään pitää saada syödä ITE. :D



Miehen labratuloksista ei oo vieläkään tietookaan. Maanantaina sit viimestään! Eiköhän se oo ihan terve ukkeli, kun se on jo paljon paremmassa kunnossa taas.



Töissä on taas vähän " helpompaa" . Kiitos vaan tsemppauksesta tässäkin asiassa! :D Ne rankimmat päivät on niitä parhaita päiviä, kun perjantaina huomas selkeesti, että asiakkaista suurin osa oli ihan eri asenteella liikenteessä kun niitä oli vähän keskiviikkona " potkinu perseelle" ja kyseenalaistanu niiden hoitojuttuja. Eli kai mä selviän hengissä näistä muutamista kuukausista. ;)



Mä oon nyt ihan innoissani kutonu illalla tilkkuja sinne Vaaka ry:n peittojuttuun. :D Ja sen jälkeen alan kutoo Patmokselle sukkia, että saavat viiä niitä lapsille. Tumppuja en osaa vielä tehä.. pitäisköhän harjotella? :) Siihen patmoksen joulun lapsi projektiin oon päättäny tehdä 1 laatikon 10-14v tytölle ja 1 laatikon 5-9v pojalle. :D



Eipä muuta.



burde, heidi 1v ja vilho-viljami 14+6