Raskaana olevat: Paljonko pelkaat synnytysta, asteikolla 1-10? 1=ei pelota tippaakaan, painvastoin, 10=pelkaan aivan silmittomasti, enemman kuin mitaan muuta.

odotan neljättä!

Sektiota pelkään, joten sille numero 8.



Takana sektio ja normaali alatiesynnytys. Sektion jälkeen olin TODELLA kipeä pitkään ja alamaha oli tunnoton puoi vuotta. Synnytyksen jälkeen istuin jo samana päivänä ja paraneminen oli muutenkin nopeaa, huolimatta muutamasta tikistä alapäässä.

Siskoni synnytti kerran alateitse vaikeasti (repeämät ym.), olisi tehnyt sen toistamiseen mutta joutui sektioon, jossa puudutus epäonnistui ja kaikki oli vielä miljoona kertaa kamalampaa kuin ekassa synnytyksessä.



Itse olen synnyttänyt kerran alateitse suhteellisen helposti, odotan toista eikä pelota yhtään.

Toista odottaessani pelkäsin alatietä asteikolla 5 ja sektiota asteikolla 8. Lapsi syntyi normaalisti. Normaalit repeämiset kuuluivat kuvaan. Kuitenkin ihana kokemus!



Nyt kolmatta odottaessa alatietä en pelkää muun kuin vauvan terveyden vuoksi asteikolla 2 suurin piirtein. Kipua en pelkää enää, se oli kyllä kestettävissä. Sektioon en toivo joutuvani, mutta en sitäkään enää pelkää. Asteikolla noin 4 sektio.

Viides leikattiin kun ei alkanut syntyä vaikka vedet menneet, kuumetta jo!

Yhtä hyvin kaikille maitoa tullut!

Miten kummassa se voi olla vaikea ottaa sieltä pois kun sisään laitto oli niin helppoa?

Ongelma on vähän sama kuin jos kasvattaisit kesäkurpitsaa limsapullossa. Siemen menee sisälle ihan hyvin, valmis kurpitsa tulee nihkeästi ulos.

Eka synnytys päätyi parin vuorokauden yrityksen jälkeen sektioon ja oli kaikinpuolin kamala kokemus. Toiste en sellaista suostu kestämään. Haluan kuitenkin yrittää alatiesynnytystä tämän toisen kanssa, mutta option sektioon, jos ei homma lähde selvästi heti etenemään.

37

Eka synnytys käynnistyi normaalisti mutta päätyi kiireelliseen sektioon. Se meni kaikkiaan hyvin, toivuinkin nopeasti ja imetys onnistui.



Toinen synnytys oli sovittu pelkosektio joka ehti käynnistyä itsekseen, taas kiireellinen sektio. Se sujui aika hyvin, leikkauksessa oli vähän pahoinvointia ja leikkauksen jälkeen tärisin pitkään (vilutti?). Mutta toivuin nopeasti ja taas imetys onnistui.



Kolmas on sektio myös mutta pelkään

a)että synnytys ehtii käynnistyä taas normaalisti ja tunnen supistukset (=menee jopa taju, en vain kestä sen tyyppistä kipua),

b)leikkauksessa tulee jtn ongelmia

Varsinkin, kun ponnistusvaiheen kivun syystä ei ole mitään tietoa, eikä kivunlievitystä ikinä saada kohdalleen kun lääkäreitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Avautumiskipua pelkään asteikolla noin 7 edestä, olen kokenut niin monenlaisia avautumisvaiheita. Lyhyistä sietämättömän kipeistä pitkiin ja ajoittain kohtuullisiin, siis kipujen osalta. Viides tulossa.

Kipu on tietenkin kovaa, mutta kuuluu tavallaan asiaan. Toka synnytys oli niin helppo ja ihana, että melkein voisin synnyttää 10 kertaa jonkun muun puolesta. Jos joku oksentaisi alkuraskaudessa mun puolestani yli 20 kertaa päivässä 6 viikon ajan.



Kelpaako jollekin vaihtikset? :)

rv 32 ja neljäs tulossa



hassu juttu mutta kuumeillessa pelko tasan nollassa, alkuraskaudesta alkaa nousu joka huipentuu 10 suurin piirtein näillä viikoilla ja kun synnytys vihdoin käynnistyy niin kummasti pelkokin on laskenut tasolle 2-3. Näin mulla.



KOlme suht nopeaa (kaikke alle7h) synnytystä takana, neljännessä pelottaa

* vauvan koko (repeäminen tai ettei mahdukaan tulemaan, muut komplikaatiot)

* voiko kaikki mennä taas hyvin

*synnytyksen pitkittyminen

* PONNISTAMINEN



Sektiopelko täysi 10.

toinen raskaus edessä. Eikä oikeastaan pelota yhtään...ehkä mietityttää välillä, että kuinkahan käy?

kipu melko suurta. Pienet episiotomiat. Ilman kivunlievitystä haluan synnyttää, vain ilokaasua tueksi.



Sektiopelko 10 - en suin surminkaan haluaisi.



Ihaninta synnytyksissäni: osasinpa todella hyvin ja sujui nopeasti. Upeinta toisessa synnytyksessä: lapsivesi tulvahti kerralla ja suorastaan uin lämpimässä vedessä siinä sängyllä :) Vaikkei kyllä kysytty tätä :D

Toki olen synnytystä jo ajatellut, mutta en osaa sitä pelätä. Ehkä se pieni pelkokin tulee, kunhan lähennellään loppua. Nyt tuntuu, että maaliskuuhun on vielä ikuisuus.