Olen opettajana ah niin kyllästynyt teihin vanhempiin.

Mehän todella olemme nykyisin asiakaspalveluammatissa. Itse asiassa omassa kunnassani jopa pian meidän asiakkaillemme tehdään asiakastyytyväisyyskysely. Mitäpä tästä seuraa?



Asiakas Mace (9 vuotta) sanoi aamulla selkäni takana minua horoksi. Tämän tietenkin minulle ystävällisesti kertoi asiakas Jarcco (9 v). Minä heti tähän puuttumaan ja keskustelemaan. Selvisi, että asiakkaani Mace, Jarcco ja Nicce olivat yleisestikin käyttäneet minusta kaiken syksyä nasakkaa lempinimeä " horo" . Tämä siksi, kun pidän mekkoja ja korkkareita.



Minäpä siihen hyvin provosoitumatta sanomaan, että tämä se ei ole sallittua ja tästäpä pitää jutella myös näiden isompien asiakkaiden kanssa (Macen äiti 35v, Jarcon ici 39 v ja Nicen äiti 40 v). Siihenpä meidän asiakasystävällinen rehtorimme tocaisi, että älä missään nimessä kerro mitään negatiivista asiakkaillemme, kun piaccoin meillä on se asiakastyytyväisyyskysely.



Niin että kyllähän te todellakin olette niitä asiakkaitamme. Se asiakkuusperspektiivi kyllä luo sellaisia koomisia virityksiä opettajan elämään, että romaaninhan siitä saisi kirjoitettua...



Täytynee sanoa kuitenkin, että minä en näiden omien asiakkaideni kanssa harrasta sitä " asiakas on aina oikeassa" näkökulmaa. Hyvinkin rujosti ja karskisti suhtaudun asiakkaideni oikutteluihin. Täysikäiset asiakkaani pidän kurissa antamalla heidän kirjoitella asiakaspalautteitansa vain sähköpostiini.

kaikki asiallinen palaute otetaan vastaan, niin negatiivinen kuin positiivinenkin. Sellaista valitettavasti harva nykyvanhemmista kykenee antamaan, kyllä ne asiat mistä vanhemmat haluavat nykyään keskustella on aivan muuta kuin lapsen koulunkäyntiä edesauttavia, usein aivan päinvastoin!

kääkkänä, joka suu yhtenä viiruna pihisee ja puhisee.

Onneksi et ole minun lapseni opettaja.

Mielestäni alkuopettajana on velvollisuuteni tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa ja kuullua heti jos oppilaalla on jotain ongelmia. Jos minulla on huono hetki en vastaa puhelimeen. En koskaan vastaa puhelimeen esim. syödessäni tai jos hoidan jotain muuta asiaa esim. omien lasteni kanssa. Mutta soittaa saa ja jos en ehdi vastata silloin, soitan takaisin kun ehdin.

Vierailija:

vanhempien kanssa. Ajattele miten hankalaa sillä tytöllä on voinut olla, jos ilmaa kertyy ja kertyy, vaikka ei olisikaan diagnosoitu.

Jösses, sua.

Niinpä. Kuitenkin se piereskely loppui samantien, kun sen kielsin. En ole lääkäri, mutta erotan, milloin on kyse crohnista, milloin curlingista. Ja tässä nimenomaisessa tapauksessa tämä pikkuinen pieruiita piereskeli, kun ei muuten saanut koko luokan jakamatonta huomiota. Uskokaa tai älkää, 15 vuoden työkokemus on antanut minulle aikamoiset vaistot lasten ja heidän vanhempiensa suhteen.

Enkä minä valita, kerroinpa vain. Itse asiassa nämä jutut ovat niitä, joilla hauskuutan sukujuhlien pikkutunneilla kokonaisia pöytäseurueita.

mutta luettuani tätä ketjua mulle tuli pari kyssäriä mieleen.



Eli koska opettajalle saa soittaa? Päivisinhän opettajat ovat tunnilla vai pitääkö vanhempien kytätä kelloa niin, että sattuu välituntiaikaan? Vai hoidetaanko yhteydenpito vain esim. sähköpostilla tai reissuvihkon välityksellä? Mites, jos lapsi sairastuu illalla ja ei tule kouluun, niin pitääkö siitä ilmoittaa ollenkaan?

Vierailija:

Vierailija:

Enkä minä valita, kerroinpa vain. Itse asiassa nämä jutut ovat niitä, joilla hauskuutan sukujuhlien pikkutunneilla kokonaisia pöytäseurueita.

Onkohan joku kohta jäänyt huomaamatta työsopimuksessa tai alaa koskevissa sopimuksissa? Luulisin, että myös opettajia velvoittaa vaitiolovelvollisuus..........

Minä toivon, että poissaolot ilmoitetaan aina tekstiviestillä ja on toiminut hyvin.

Jätetään opehuoneeseen soittopyyntö, jos asiakkuuttanne hoitava ope sattuu olemaan valvomassa asiakkaita välitunnilla.

Eli asiakkaan tulee kyylätä välituntiaikoja, kuten minäkin kyylään neuvolan soittoaikoja.



Reissuvihko ja s-posti ovat hyviä kanavia. Myös s-postiin tai r-vihkoon voi jättää soittopyynnön.



Jos lapsi kipeä, soitetaan aamulla ennen skolen alkua opehuoneeseen.



Jos kuolemantapaus kysessä (ei kultakalan), soitetaan opettajalle illalla kotiin.



PS: Nalle Puh-rannekellon häviäminen ei ole kuolemantapaus.

Oletteko muuten ymmärtäneet, että lääkärikin (mieheni on sellainen) voi kertoa TAPAUKSISTA ilman nimiä.



Opekin kertoo pikkutunneilla nimenomaan tapauksista, ei tietenkään nimillä mainiten.



Voinette ymmärtää ne herkulliset keskustelut, joilla nauratetaan sukua: mies kertoo herkullisimmat tapaukset tk:sta ja minä peruskoulusta.

Vierailija:

pelkät opetustunnit ja niistä maksetaan kokonaispalkassa.

Hämmentävää, että joku tietää tämän. Sen sijaan työhön ei kuulu virka-ajan jälkeen puhelimeen vastailu.

Vierailija:

Oletteko muuten ymmärtäneet, että lääkärikin (mieheni on sellainen) voi kertoa TAPAUKSISTA ilman nimiä.

Opekin kertoo pikkutunneilla nimenomaan tapauksista, ei tietenkään nimillä mainiten.

Voinette ymmärtää ne herkulliset keskustelut, joilla nauratetaan sukua: mies kertoo herkullisimmat tapaukset tk:sta ja minä peruskoulusta.

Voi toimia isoilla paikkakunnilla, mutta missä me asutaan, niin leipä on lyhyt, jos kovin rupeaa braissailemaan kyläläisten asioilla... Usko vaan huvikseks!

äläkä täällä ruikuta.



Normaalit ihmiset puivat tuollaiset asiat työpaikallaan, eivät julkisesti netissä.

Vierailija:

äläkä täällä ruikuta.

Normaalit ihmiset puivat tuollaiset asiat työpaikallaan, eivät julkisesti netissä.

Minä en enää anna numeroani oppilaitteni vanhemmille, koska joinain vuosina osa vanhemmista terrorisoi iltojani jatkuvasti. Valehtelematta neljänä iltana viikossa jouduin istumaan puhelimessa iltaisin tuntitolkulla, kun en voinut lyödä luuria korvaankaan. Nuo vanhemmat eivät kaivanneet muuta kuin ihmistä, joka jaksaisi kuunnella elämän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta keskeytyksettä. Minä en ole perhetyöntekijä tai psykologi ja minulla on itselläni pienet lapset ja oma perhe-elämä. Jos sitten jättää vastaamatta, pirisee puhelin jatkuvasti eikä se lopu ikinä. Minä en soita omalla puhelimellani ja liittymälläni myöskään takaisin, koska laskut tulevat silloin myös minulle ( jos työnantaja antaa minulle puhelimen, liittymän ja päivystyskorvauksen, harkitsen asiaa ). Helpompaa on jättää numero antamatta. Oppilaitteni vanhemmille olen tavoitettavissa koulun puhelinnumerosta arkisin kello 8.00-16.00 ( kanslisti ottaa soittopyynnön, jos olen tunnilla ) ja reissuvihkon tai sähköpostin välityksellä. Tarvittaessa voimme sopia tapaamisajan, jolloin pystymme keskustelemaan nenäkkäin.



T ope

Miksi ette voi kertoa vanhemmille niitä tapoja, joilla teihin saa yhteyden a) koulupäivän aikana, b) koulupäivän päätyttyä ja sitten ITSE pidätte näistä rajoista kiinni?



Kerrotte avustajalle, että te ette tule oppitunnin aikana puhelimeen, vaan avustaja on hyvä ja ottaa joko viestin tai soittopyynnön vastaan. Te soitatte sitten vanhemmalle heti, kun se on mahdollista eli käytännössä useimmiten seuraavan välitunnin aikana. Oppitunti kestää vain sen 45 min, joten Micon äidillä tuskin maailma kaatuu, vaikka joutuisikin hetken odottamaan.



Toiseksi, miksi annatte vanhemmille kotinumeron? Ottakaa salainen numero. Tai jos haluatte vanhempien tavoittavan teidät vielä koulupäivän jälkeenkin, niin ilmoittakaa soittoajat älkääkä vastatko soittoajan ulkopuolella tuleviin puheluihin.



Opettajat ovat yleisesti ottaen rajattomia persoonia ja kun heidän työaikansakin on määritelty niin epämääräisesti, niin rajojen pito on todellakin vaikeaa. Sitä pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja selvittää vanhemmille pelisäännöt. Kun niitä noudattaa itse, niin vanhemmatkin äkkiä oppivat tavoille.

Vierailija:

Jätetään opehuoneeseen soittopyyntö, jos asiakkuuttanne hoitava ope sattuu olemaan valvomassa asiakkaita välitunnilla.

Eli asiakkaan tulee kyylätä välituntiaikoja, kuten minäkin kyylään neuvolan soittoaikoja.

Reissuvihko ja s-posti ovat hyviä kanavia. Myös s-postiin tai r-vihkoon voi jättää soittopyynnön.

Jos lapsi kipeä, soitetaan aamulla ennen skolen alkua opehuoneeseen.

Jos kuolemantapaus kysessä (ei kultakalan), soitetaan opettajalle illalla kotiin.

PS: Nalle Puh-rannekellon häviäminen ei ole kuolemantapaus.

Eli siis parhaimmassa tapauksessa opettajan ja vanhemman soittelut eivät kohtaa ikinä. Katsokaas opet, kun me useat vanhemmat teemme päivisin töitä, joissa emme voi pitää puhelinta mukana ja meidän täytyy omat asiamme hoitaa tauoilla (esim. kaupan täti, sairaanhoitaja, pankin täti, päiväkodin täti, mikä tahansa asiakaspalvelua tekevä täti tai setä) Ja aikaa näille puheluille oppituntien välissä on ööh noin kaksi minuuttia, kun kuitenkin kahvit pitää hörpätä, onhan välitunti myös open tauko.. Vähän menee yli tämäkin homma.. Näin ollen täytyisi edellyttää, että opettajien tes:een sisällytetään yksi tunti ilta-aikana jolloin vanhemmat voivat heille soitella ja opettajien täytyy olla tavoitettavissa, niin on tämäkin homma ratkaistu.

11-vuotias asiakkaani, joka vetäisi mua peltipenaalilla päin pläsiä.

Annoin asiakkaalle tästä puolen tunnin jälki-istunnon, joka alkoi klo 12.15, välitunnin jälkeen.



11-vuotiaan asiakkaani 50-vuotias äiti (asiakas hänkin) tuli klo 12.30 huutamaan minulle:

" KUULEPAS! NÄMÄ JÄLKI-ISTUNNOT ON AINA ALOITETTU KLO 12.00. JA NIIN NE ALKAVAT NYTKIN. MEILLÄ ON KIIRE JUJUTSUHARJOITUKSIIN."



Koska olen asiakaspalvelija, päästin tämän nuoremman asiakkaani lähtemään vanhemman asiakkaan kanssa jujutsuun klo 12.30, vaikkakin jälki-istunto olikin kesken.



11-vuotias asiakkaani katseli jo tuolloin alle 18-vuotiailta asiakkailta kiellettyjä elokuvia. Mutta asiakas on edelleen oikeassa eivätkä kotiasiat saa kiristää minun jo valmiiksi kireää nutturaani. Siksi en tietenkään sanonut mitään K18-filmeistä. Tosin K18-orientoitunut asiakas veti joka päivä turpaan ainakin yhtä pienempäänsä. Hän myös löi minua useasti.



Sellaistahan se asiakaspalvelijan työ on. Itse olen ammattini valinnut.

Vierailija:

Eli siis parhaimmassa tapauksessa opettajan ja vanhemman soittelut eivät kohtaa ikinä. Katsokaas opet, kun me useat vanhemmat teemme päivisin töitä, joissa emme voi pitää puhelinta mukana ja meidän täytyy omat asiamme hoitaa tauoilla (esim. kaupan täti, sairaanhoitaja, pankin täti, päiväkodin täti, mikä tahansa asiakaspalvelua tekevä täti tai setä) Ja aikaa näille puheluille oppituntien välissä on ööh noin kaksi minuuttia, kun kuitenkin kahvit pitää hörpätä, onhan välitunti myös open tauko.. Vähän menee yli tämäkin homma.. Näin ollen täytyisi edellyttää, että opettajien tes:een sisällytetään yksi tunti ilta-aikana jolloin vanhemmat voivat heille soitella ja opettajien täytyy olla tavoitettavissa, niin on tämäkin homma ratkaistu.

kun ihmiset on alkanu kuvitella olevansa " asiakkaita" . Minä en todellakaan kuvittele, että meidän perhe on koulun asiakas. Mun lapset on koulussa OPPILAITA.



Aika monet asiat selviää ihan sillä, että juttelee niitten omien lastensa kanssa. Ei tarvi ruveta opelle soittelemaan. Joskus on käynyt esim. niin, että lapseni on saanut rangaistuksen, jota on pitänyt epäoikeudenmukaisena. Kun olen asiasta perin pohjin lapsen kanssa jutellut, niin lapsi onkin tajunnut, mistä hommassa on ollut kyse. Ja on paljon juteltu siitä, että ope hoitaa asiat eri lailla mitä me vanhemmat kotona, koska koulussa on tarkoitus kaikkien oppia ja open pitää huolehtia, että homma toimii monelle kymmenelle lapselle.



Samoin kun opelta tulee viestiä, että poikamme pulisee liikaa tunnilla, niin en rupea opelle soittelemaan, että meidän pojan ihanan vilkasta persoonaa ei saa tukahduttaa. Juttelen lapseni kanssa asiasta. Ja laitan opelle lapun, että koetamme asiaan saada parannusta.



Mulla on kolme lasta, joista vanhin yläkoulussa. Tähän mennessä ei vielä ole semmosta tilannetta tullut, että olisi pitänyt ruveta opettajalle illalla soittelemaan. Joskus olen pyytänyt soittoaikaa, jonka ope on nopeasti järkännytkin iltapäivään. Kun vanhemmat muistaisi, että heillä on perimmäinen kasvatusvastuu, niin tuo koulun ja kodin vuorovaikutus sujuisi varmaan mukavasti.



Voin uskoa, että opettajilla on hankalaa, kun nykyään rupeaa olemaan hankalaa ihan vaan lasten kaverien vanhempien kanssa. Asutaan ns. " paremmalla" asuinalueella ja täällä rupeaa olemaan semmosia curling- mammoja, että huh huh. Iltakaudet pitäis niitten kanssa olla puhelimessa setvimässä jotain lasten kaverisuhteita ja kuka nyt sano mitäkin. Toki kiusaamisjutut on selvitettävä, mutta kun sellaisesta ei ole kyse. Vaan heidän lastensa tunnetilojen loputtomasta puimisesta. Ja nämä mammat todella olettaa, että koko maailma pyörii heidän kullannuppunsa halujen ja toiveiden mukaan.



Että tsempit vaan opeille ja koettakaa kestää!