onko kotiäitinä oleminen LOMAA?

omani palasi juuri työelämään, oli koti-isä 1v1kk. Hyvin oli kodinhoidolliset asiat hanskassa jo ennen " lomaa" , mutta sitten kotiin jäätyään vihdoinkin ymmärsi miten paljon kuitenkin on päivittäin tehtävä. Mulle ei muuten ikinä myöntänyt että alussa oli rankkaa, mutta meidän kaverille (kotiäidille), oli myöntänyt että nyt kyllä ymmärtää vaimoaan paremmin...

Illalla ja viikonloppuisin on sitten tehty yhdessä, vaikka omasta mielestäni mä olen tehnyt enemmän ;-)

Mutta joo, ei ole kotiäitinä (tai isänä) oleminen lomaa!

Nyt töissä ja edelleen mies yrittää lusmuta. On kyllä pakko ollut ottaa osa tehtävistä itselleen nyt, ja mies on ihan puolikuollut kun vastuu on kasvanut ja hermot kireällä koko ajan. Alkaa tajuta vihdoin.

muttei todellakaan VAPAA-AIKAA, mitä lomalla yleensä tarkoitetaan. Kotiäidin työ on kodin ja lasten hoitoa - ja siitä pitäisi saada lomaa ts. vapaa-aikaa sen verran, että taas jaksaa. Ongelmahan on, ettei omaa vapaa-aikaa kotiäideillä juurikaan ole :-(((



Mitään konkreettista neuvoa minulla ei ole - samassa jamassa ollaan täälläkin oltu (nyt molemmat töissä ja kotityöt _hieman_ tasapuolisemmin jaettu).

varsinkaan jos on sairas/allerginen/muuten vaativa lapsi. Toki on vapaa töistä ja niistä huolista, mutta kyllä illalla väsyttää, kun on koko päivän ruokkinut, pessyt, leikkinyt, ulkoillut, pukenut ja vielä yrittää pitää kodin asuttavana.



Tuli vaan mieleeni, että mikä isä se sellainen on, joka ei ole koskaan lapsensa kanssa kahden??? Tuon ikäinen on jo niin iso, että isä pärjää hyvin, jos haluaa.



Meillä on alusta asti sovittu molemmille 1 ns. vapaailta viikossa, jolloin toinen pääseen noin 17-18 aikaan lähtemään ja tekemään mitä mielii (urheilua, kirjasto, kaverit tms.) Lisäksi on 1 siivouspäivä, jolloin minä siivoan (=imuroin), sillä aikaa kun mies ja lapsi ovat ruokakaupassa ja tekevät ns. isot viikko-ostokset. Pyrimme siis käymään ruokakaupassa vain kerran viikossa + yksi täydennyskäynti tarvittaessa.



Muut illat mies on aika myöhään töissä, mutta leikkii kyllä lapsen kanssa kotiin tultuaan jonkin verran. Osallistuu myös ruuanlaittoon, koska tykkää siitä.



Toki päävastuu kodista ja lapsesta on minulla. Mies ei esim. pese tai silitä pyykkiä. Mutta tuo teidän tilannehan on aivan kohtuuton.



Jos ei muu auta, niin palkkaa lastenhoitaja tai pyydä joku tuttu/sukulainen apuun. Pakkohan sinun on päästä edes joka toinen viikko jonnekin yksinäsi.



Yritä puhua miehellesi tuosta yksi vapaailta per vko. Ei muutama tunti voi olla hänelle ylivoimaista!



Mitä teette viikonloppuisin? Toivottavasti vietätte aikaa yhdessä perheenä!



Voimia sinulle!

Kuulostaa todella epäreilulta miehesi puolelta. En ylipäätäänkään ymmärrä miehiä jotka eivät osallistu lapsen hoitoon ja kotitöihin. Minä teen meillä kaikki sisätyöt; siivoan, teen ruoat, hoidan ruoka- ja vaateostokset, pyykkään, jne. Mies hoitaa kaikki hommat ulkosalla + lamppujen vaihdot ja muut " tekniset" työt. Välillä mies esim. imuroi, mutta EI koskaan laita ruokaa. Minulle tämä järjestely passaa vallan mainiosti. Muutama viikko sitten meillä oli pieni kriisi kun mies ei tajunnut että lapsen hoitaminen on sama kuin ajan viettäminen hänen kanssaan ja että mun on PAKKO SAADA säännöllisesti omaa aikaa, ja meillä oli sen verran pahoja riitoja (johtuen miehen sisarusten elämäntilanteesta) että päätin ottaa pojan kanssa hengähdystauon ja menin vanhemmilleni viikoksi. Yksin ollessaan mies tajusi perheen tärkeyden ja sen että jos on kotona 24/7 niin siinä tulee se tunne että seinät kaatuu niskaan. Jatkossa riitojen tullessa, yritetään selvittää ne, mutta on mahdollisista että lähden evakkoon vanhempieni luo ;) Riidoissa en kuitenkaan lähtenyt.



Periaatteessa oon sitä mieltä, että sen kuuluu hoitaa kotitöistä suurin osa kuka on kotona, mutta ei missään taloudessa voi olla vapaa matkustajia! Monessa perheessä mies vetoaa työssä käyntiinsä ettei tarvitse tehdä kotitöitä mutta kun nainen palaa töihin (tekemään yhtä pitkää päivää kuin mies) niin yllättäen nainen tekee edelleen kaikki kotityöt! Itse olen miehelle tehnyt selväksi, että turha odottaa mun töihin palattuani joka päivä kotitekoista ruokaa!

Meillä tosiaan merkittävästi auttoi se, että otettiin hengähdys tauko ja molemmat sai omissa oloissaan miettiä, ja sitten puhuttiin joka päivä puhelimessa ja selviteltiin asioita ja palattuamme kotiin, puhuttiin asiat juurta jaksain. Kannattaa aloittaa vyyhdin purkaminen sanoilla : " Musta tuntuu nyt siltä että..." EIKÄ : " Kun sä oot tuommoinen..."



Tsemppiä!

Hei jeo! Tuohon en osaa vastata.



Muuten olen samassa tilanteessa. Hoidan kotona KAIKEN. Kukaan muu ei osallistu mihinkään (paitsi avulias leikki-ikäiseni). Mullakaan ei ole vapaailtoja/päiviä tms. Tosin kukaan ei solvaa, esitä vaatimuksia tai hengitä niskaan.



Jos haluat hoitaa KAIKEN (vessan lavuaarin tukkeutuneiden putkien puhdistuksesta alkaen), eroa. Kukaan ei solvaa, kun harjoittelet putkimieshommia tms.



Erottuasi sun lapsellasi on isä, joka hoitaa lasta lomilla ja vuoroviikonloppuisin, jolloin saat omaa aikaa lepäämiseen ja harrastuksiin. Lapsen isä on aina jonkinlainen tuki ja turva lapseen liittyvissä asioissa.



Meillä tätä ei ole, mulla ei vapaita viikonloppuja ja lapsella ei isää. Hän kuoli sairaskohtaukseen keväällä.



Mieti tarkkaan ennenkuin teeet ratkaisuja. Viekää muksu mummolaan ja hellikää toisianne viikonloppu jossain muualla kuin kotona, hoitakaa liittoanne. Perhe voi hyvin, jos parisuhde voi hyvin.



(Ennen mieheni kuolemaa hoidin osa-aikatyöni lisäksi kotona kaiken. Pienellä organisoinnilla jäi päivittäin pari tuntia omaa aikaa)

Kuulostaa siltä, että teidän olis syytä keskustella tuosta kotitöiden jaosta yms. Ja jos on isäksi tullut, niin kuuluu sitä ainakin lapsensa kanssa olla! Ei lapsi ole mikään äidin oma juttu. Ja isän ja lapsen suhteelle on ensiarvoisen tärkeää, että ovat välillä keskenään ja tekevät omia juttuja, joihin ei äitiä tarvita. Kerropa tämä miehellesikin, jos hän haluaa rakentaa hyvän suhteen lapseensa. Meillä ainakin mies ja lapsi nauttivat noista kahdenkeskisistä jutuista.



Minä kylläkin hoidan meidän taloudessa pääasiallisesti lähes kaikki kotihommat, mutta mieheni ei kyllähään huomauttele, jos jotain ei ole tehty. Jos jostain huomauttaisi, niin sanoisin vain, että herra on hyvä ja tekee itse, jos kerran häiritsee. Miksi sitten hoidan kaikki kotityöt, johtuu siitä, että mies tekee superpitkiä päiviä ja ihan omasta halustani. Paitsi kauppaostoksia ja ruoanlaittoa tekee molemmat.

No ei kyllä ole lomaa... Minunkin miehellä meni tuon tosiasian oivaltamiseen aika kauan, vaikka kylläkin auttoi kotitöissä, kun oli kotona. Esikoisemme ollessa 3-vuotias mies vietti lähes koko kesälomakuukautensä koti-isänä kun minulla ei lomapäiviä ollut ja tuon jälkeen hän totesi minulle, että hän kyllä nostaa hattua kun jaksoin olla lapsen kanssa kotona yli 2 vuotta.



Ja jäin uudestaan kotiäidiksi toisen lapsen synnyttyä ja sillä kerralla kotitöiden jako oli mielestäni hyvää eli mies osallistui vieläkin enemmän tekemiseen ja myös arjen suunnitteluun (kuka vie esikoisen harrastukseen, mitä ruokaa syödään, kuka käy kaupassa yms.) Jos kaiken joutuu hoitamaan itse ja vielä ottamaan vastuun kaikista arkea koskevista päätöksistä ja toinen vaan tuo rahat kotiin niin en koe sitä reiluna. Toivottavasti miehesi kokee ahaa-elämyksen asian suhteen.

mutta on se kuitenkin helpompaa kuin olla ensin päivä työssä ja sen jälkeen tehdä vielä ne samat kotityöt, joiden tekemiseen on kotiäidillä koko päivä aikaa. Tosin ruuanlaittoa on vähemmän, mutta lapset vaativat illan aikana kuitenkin huomiota enemmän, kun ovat päivän olleet hoidossa. Täytyy sanoa, että elämä oli huomattavasti helpompaa vielä, kun olin lasten kanssa kotona.



Olen samaa mieltä siitä, että miehesi pitäisi todellakin olla lapsensa kanssa ja päästää sinut joskus yksinkin tuulettumaan tai asioille. Kyllä hänen pitäisi isän roolinsa ottaa. Mutta ei voida olettaa, että hän tekisi iltaisin ainakaan suuria määriä kotitöitä, koska sinulla on päivällä enemmän aikaa. Tosin jos joskus menet töihin, tulee varmasti aikamoinen taistelu, että saatte siinä vaiheessa jaettua kotityöt tasan.

Mielestäni kotiäitinä oleminen on henkisesti paljon raskaampaa,kuin työssä käynti. Päivät kulkee samaa rataa aamusta alkaen.

Itselläni kanssa vajaa 2-vuotias ja olen 2kk ollut töissä. Fyysisesti olen monesti aivan puhki,jos on ollut pitkä työpäivä ja sitten hoidan kaikki kotityöt koirineen siihen päälle. Ja ikäväänsä itkevä lapsi vaatii huomiota. Meillä iskä hoitaa lasta kotona ja sen näköinen on kotikin kun töistä pääsen... Mitään kotihommia täällä ei ole tehty. Joten välillä koen tekeväni töitä aamu 8:sta yöllä kahteentoista. Toki näin ei joka päivä ole, mutta sitten kotiäiti-vapaapäivät tuntuu kyllä leppoisilta. Korostan, että silti mieli on paljon virkeämpi kun voi olla töissä ja tavata muita ihmisiä ym.

Ja kotiäidin asemassa juuri tuo tunne tulee, ettei sitä työtä arvosteta ja äiti on VAAN kotona....



Josko sitten koittasit sen ruuan miehelle tehdä( jos et halua riidellä) ja sitten muuta hommaa mitä jää aikaa. Ukot kun ei yleensä huomaa, vaikka olisi mitä siivonnut päivän aikaan.Ruuan puuttumisen kyllä :)

Kunhan tässä höpöttelin,ei tainnut osua oikein edes aiheen otsikkoon...

T.Liinuksi

Isän työpäivät ovat vain 8h - ei kai kotiäidin työpäivän kuulu olla 24 h.

Sehän on selvä, että äiti tekee kotihommia ja hoitaa lastaan päivisin, mutta kyllä illalla ja viikonloppuisin siihen kuuluu molempien osallistua.

Joo, kyllähän se nyt töissä olessa tuntuu, että ne harvat lomapäivät kun on lasten kanssa kotona ovat lomaa, MUTTA se on ihan eri asia jos kotona on koko ajan. Työssäkäynnin sosiaalinen merkitys on huomattava ja oli ihan uskomaton tunne ,kun hoitovapaan jälkeen palasi töihin ja sai keskittyä ihan rauhassa tekemisiinsä ja jopa syödä ja juoda kahvinsa rauhassa.

Kotiäidin täytyy ehdottomasti päästä muutaman kerran viikossa pois kotoa ja ihan yksin (siis ilman lasta) jumppaan, ystävättären kanssa kahville tai vaikka ihan vaan kaupassa yksin käymään - rauhassa siis.

Ihan uskomatonta jos mies ajattelee, ettei hänen elämänsä muutu mitenkään kun perheeseen syntyy lapsi.

Olisi todella tärkeää valjastaa isä lapsen hoitoon ihan alusta asti, vaikka äiti sen hyvin yksin jaksaisi ja mielellään tekisikin, sillä jos isä on alussa jätetty/ jättäytynyt ulkopuoliseksi niin asiaa on myöhemmin vaikea korjata.

Aikoinaan kun olin kotona mies tuppasi aina sanomaan et kun olet tääällä kotona LEPÄÄMÄSSÄ,niin....

Onko se lepoa että koitat samaan aikaan tehdä kaikkia kotitöitä kun seuraat ettei pinokainen tee mitään itselleen vaarallista.

Heräilet muutaman kerran yössä ruokkimaan tai muuten vain rauhoittamaan lasta ja seuraavana päivänä pitäisi kuitenkin jaksaa kaikki kotityöt.

Meidän neiti nousi pystyyn ja alkoi kävellä puita pitkin 7kk:n ikäisenä ja töihin palasin kun neiti oli 2,8v.. .Aina sai olla tarkkan että mitäpä tuo laspi nyt keksii. Kovin palkitsevaa tuo aika oli siinä sain seurata miten vauvastani tuli leikki-ikäinen. Päivääkään en vaihtaisi tuosta ajasta pois. Mies tosin usein aina kysyi koska aiot palata töihin...



Edelleenkin suurin vastuu kaikista kotitöistä ja laspesta on minulla,vaikka olenkin päivät töissä.

Nyt kun taas olen jäänyt työelämästä kotiäidiksi, niin omasta mielestäni kotona oleminen on rankempaa kuin töissä käynti ja sitten kotitöiden ja lastenhoito, etenkin henkisesti.

Kotona ei ole niin paljoa aikuiskontakteja, talous on tiukemmalla ja omille ajatuksille ei juurikaan jää aikaa. Töissä saa todellakin syödä rauhassa (siis yleensä). Ja itse ainakin jaksoin töistä tullessa lapseni kanssa paremmin. Kun töissä käy, niin eihän niitä kotihommia ihan siinä määrin tarvitse tehdä kuin kotona ollessa. Eihän kukaan ole kotona päivisin edes sotkemassa. Ja minulle oli ainakin tärkeää, että välillä itsekin pääsin tienaamaan, ei tarvinnut koko ajan miehen lompakolla käydä.



Toki nautin kyllä edellisestä kotiäitiajastani myös, uskon että tulen nauttimaan tästäkin. Mutta jos mies väittää, ettei jaksa tehdä kotitöitä tai olla lapsen kanssa 8 tunnin työpäivän jälkeen, niin puhuu ihan huuhaata. Meillä mies tekee usein 12 tunninkin mittaisia työpäiviä ja silti jaksaa ilolla ottaa lapsemme vastaan olla hänen kanssaan ja usein vielä lenkittää koirammekin. Toki tuolloin en nyt enää vaadi kotitöiden tekoa, jos nyt vaadin niitä mieheltäni juuri ollenkaan (en koe kotitöitä rasitteena, ne hoituu siinä sivussa).

kerkeä tällä lomalla makoilemaan tai vaan olemaan. Sano miehelles et tuu lomailemaan ni sä lähdet töihin, katotaan pysyykö suu kiinni.



Mun mies kans kerran sano et sähän vaan oot kotona, just joo. Kysyinkin et jos mä vaan oon kotona niin kukas täällä siivoo, pyykkää, silittää, käy kaupassa, laittaa ruokaa, hoitaa lapset ja koululaisen jne. Kuka ihme nuo tekee jos minä vaan olen... kertaakaan kun ei oo tarvinnut paskasissa housuissa lähtee tms.



Mun mies tekee ihan sairaana töitä pakon sanelemana vielä hetken, vapaa päivät on todella ansaittuja hänellä, mutta missäs minun vapaa päivä on??? Jos mies on kotona niin herkästi se menee siihen et minä teen kaiken, koska mua ärsyttää kaaos. Mun pitäs itse osata relata, mutta kun en osaa.



Kunhan tämä äitiysloma ;)) loppuu niin minäkin pääsen töihin lepäämään ;)))



kuumetta ja lapset 12 v, 1 v 8 kk ja 3,5 kk

Meillä on kolme lasta, kohta 1v, 4v ja 6v. Lisäksi isohko omakotitalo ja pihatyöt. Ja mies on viikot poissa matkatyössä eli viikolla koko huusholli ja kaikki muukin on yksin minun vastuullani. Ei juuri sellaista hetkeä ole että saisi taukoa pitää. On kylläkin paljon helpompaa hoitaa lapset ja kotityöt kun siihen on koko päivä aikaa koska ei tarvitse käydä palkkatyössä. Juuri siksi olenkin valinnut kotiäitiyden tässä vaiheessa. En tajua miten voisin ehtiä tehdä tämän kaiken minkä nyt teen ja käydä vielä lisäksi töissä.



Toisaalta taas palkkatyössä käydessä ainakin minulla oli paljon enemmän luppoaikaa kuin kotona: Kotona on jatkuvasti joku homma kesken tai joku vaatimassa jotain, töissä sai käydä vessassa ja pitää kahvitauon niin ettei kukaan roikkunut lahkeessa eikä huutanut äitiä. Työmatkoja oikein kaipaan, sai istua bussissa kaikessa rauhassa ihan yksin kolme varttia aamuin illoin ja miettiä omiaan ;)



Ap:n miehelle tekisi hyvää joskus olla vaikka edes yksi viikko kotona lapsen kanssa niin, että hän joutuisi todellakin tekemään kaiken aivan itse. Ehkä alkaisi löytyä ymmärrystä sille, ettei ruoka ole joka päivä ajallaan pöydässä tai sille jos joku homma onkin jäänyt hoitamatta.

EI minun mielestänikään. Hyvä artikkeli oli tossa uusimmassa Kaksplussassa " Miehien vapaus taistelu johtaa lasten luo" . Lukekaa ja laittakaa mies lukemaan,saattaa herättää ajattelemaan.

:) viikonloppuisin mun mies on töissä yöt,joten aamut se nukkuu puoleen päivään.. joten kyllä me sit loppupäivä kotona hiimaillaan yhdessä :)



jeo

lisään , että mieheni ei myöskään koskaan tee meille ruokaa. korkeintaan on makaroonit keittäny.



ja töistä tullessaan hän ei ikinä leiki tytön kanssa, vaan menee suoraan päiväunille..



ja sit vielä mieheni ei ole IKINÄ, käynyt missään tytön kanssa kahden, ei edes sitä kauppareisua, et mä saisin rauhassa yksin siivota.



voi teitä onnellisia,joiden miehet auttaa.. ARVOSTAKAA SITÄ PIENTÄKIN ELETTÄ, JA AJATELKAA ET KAIKILLA SITÄ EI OLE. ;(



ENKÄ MÄ SITÄ KOTITYÖTÄ,KYL MÄ NE HOIDAN, MUTTA OIS SE VAAN NIIN IHANA NÄHDÄ ISÄ JA LAPSI YHDESSÄ LEIKKIMÄSSÄ... MUUTAMAN KERRAN KUN OLEN KÄYTTÄNYT KOIRAT PIHALLA 2KPL, NIIN ISÄ ON OLLUT LASTENHUONEEN LATTIALLA JA LEIKKINY TYTÖN KANS, MUTKU HETI KUN TULEN KOTIIN,NIIN SE NOUSEE JA HUOKAILEE, NYT ISI EI NÄÄ JAKSA LEIKKIÄ... ÄITI VOI TULLA *HUOKAUS* NÄIN SE HOMMA MENEE..



MIETINKI SITÄ ET KU LÄHEN TÖIHIN VUODENVAIHTEESSA, ET JOS HÄN JOTENKIN OMALLA TAVALLAAN ON SITTEN ENEMMÄN TYTÖN KANS,TAI PAKKOHAN SE ON KUN MÄ OON TÖIS.



MIES MUUTEN TEKEE 2 TYÖTÄ, PÄIVÄ TYÖ ON 3VUOROTYÖ JA SIIHEN VIELÄ LISÄ TYÖ JOKA ON JOKA IKINEN VIIKONLOPPU JA PYHÄ, PALJON ON MYÖS PÄIVIÄ ET AAMULLA MENEE 6KSI TULEE KOTIIN 3LTA, SIT MENEE YÖKSI KLO9-04 JA SIELTÄ MELKEEN SUORAAN TAAS 6KSI TOISEEN TYÖHÖN.



EI SE HELPPOO OO KATTOOKKAAN TUOMMOSTA TYÖNARKKISTA :)

kotona oleminen ei ole verrattavissa löhölomaan etelässä mutta ei minulle kotona oleminen ole NOIN rankkaa ollut!!!! Juuri olen aloittanut 3-vuorotyön äippäloman jälkeen (lapset nyt 1v ja 6v) ja kyllä tämä nyt on ollut vähän rankempaa, joskin en vieläkään valittais. Kotona lasten kanssa tein aina itse ruuat, pesin ja silitin kaikki pyykit, siivosin (kämppä aina siisti), lasten kanssa ulkoiltiin 2-3 tuntia päivässä ym ym, jotan koko ajan oli paljon puuhaa mutta voiko kotona oleminen todella olla noin rankkaa????? Kuulostaa ihmeelliseltä. Kun olin kotona mies ei kodinhoitoon ja lastenhoitoon paljon osallistunut mutta enpä kyllä niin olettanutkaan. ukolla ruoka valmiina kun kotiin tuli. Kotona oleminen oli ihan kivaa ja rentouttavaa. Nyt siis teen myös kotityöt ja sen 3-vuorotyön kodin ulkopuolella ja hyvin jaksan!!! Omat on valintani!

vaan se ettet pääse kotoa mihinkään. On henkisesti todella rasittavaa olla vain lapsen käytettävissä koko ajan, aamusta iltaan. Juuri tuon ikäinen lapsi vielä osaa olla aika vaatelias ja itkuja itketään milloin mistäkin syystä (ainakin meidän keskimmäinen on ollut tuosta 1,5v iästä tähän päivään asti, nyt 2,5v).



Meillä on mies ollut (ja on edelleen) aika paljon myös tuollainen, " en jaksa leikkiä" ja menee mielummin päiväunille, mutta joutuu hän kuitenkin olemaan lasten käytettävissä kun minä en ole kotona. Se olisi teilläkin varmaan ratkaisu siihen miten saisit miehen viettämään enemmän aikaa lapsensa kanssa. Kyllä isi on vain tärkeä, ja on sääli jos sitä suhdetta ei ala nyt pikku hiljaa luomaan vahvemmaksi. Tyttärille isin antama huomio kehittää valtavasti hyvää itsetuntoa. Meilläkin esikoinen tyttö ja sen huomaa kuinka onnessaan on kun isi rehaa sen kanssa iltaisin, äiti ei ole silloin mitään kun pääsee isin kanssa leikkimään " Kumpin taistelua" tai kutitteluleikkiä.



Sun on vain poissaolollasi pakotettava mies olemaan enemmän lapsen kanssa. Kerran viikossa pitäisi ainakin alkuun päästä kodin ulkopuolelle yksin ja mies olisi silloin lapsen kanssa. Mies nyt helposti vain ajautuu rooliinsa olla syrjässä, kun sinä kuitenkin vastaat lapsen huomionkaipuuseen.



Ja alkuperäiseen kysymykseen: Ei ole lomaa, lasten- ja kodinhoitotyötä pikemmin. Eli kyllä kotona oleva luonnollisesti hoitaa pääosin kotityöt päivän aikana (tiskit, pyykit, ruoat, ulkoilut), viikonloppuisin voisi viikkosiivouksen hoitaa yhdessä jakamalla työt (esim. mies imuroi ja nainen luuttuaa ja pesee vessat tmv).