5-vuotiaan raivarit

Kuulostaa erittäin tutulta. Meillä tulee raivareita puuskittain, viimeksi tänään huusi täysillä keskellä jalkakäytävää "Tyhmä äiti!!!" (törmäsi minuun vahingossa) ja ulvoi koko loppumatkan kotiin.



Meillä nuo liittyvät selvästi murroskausiin, väsymykseen jne, eivät ole jääneet jatkuvaksi tavaksi. Mitään fiksua kenoa hillitä noita en ole keksinyt (enkä tiedä, onko se tarpeellistakaan), toivon totisesti, että ikä pehmentää reaktioita.

Tyttö on. Ei ole kyllä pahemmin koskaan ennen raivonnut , ainakaan näin kovasti. Luulen et asialla voi olla jotain tekemistä mun masennuksen kanssa, ja nyt kun oon vahvistumaan päin, oon ajatellut, että ehkä tyttö nyt huomaa, että kestän enemmän kiukutteluita. Parempi näin. Tai sit joku ikäjuttu? Enpäs tiedä. Mut mulle tuntuu raivoavan enemmän kuin isälleen.

ja tyttö 5v. Saattaa saada ihan hysteerisen itkuraivarin jostain ihan (mun mielestä) pikkujutusta. Toisaalta on taas maailman ihanin, "iso tyttö" ja äidin apulainen välillä..



Meillä on usein ainakin osittaisena syynä ollut väsymys, ja ennenkaikkea nälkä. Jos pari minuuttiakin menee liian pitkäksi ruokailuväli ja ilmeisesti verensokeri laskee, se vaikuttaa heti siihen että nuo raivarit yltyvät ihan hämmästyttäviin mittoihin.. Eli yritän pitää ruokailuvälit mahdollisimman tasaisina, otan välipalaa mukaan esim. jos pitää tarhasta kävellä kotiin jne..



Ollaan juteltu jälkikäteen tilanteen rauhoituttua tytön kanssa, ja hän ei haluaisi näin käyttäytyä, ei pysty lopettamaan, reaktiot pelottavat häntä itseäänkin jne. Eli ihan kuin jonkun taaperoikäisenkin uhmakohtaukset tavallaan...ei itsekään tajua enää miksi raivoaa, mutta ei pysty lopettamaan.



Ja YRITÄN itse pysyä mahdollisimman rauhallisena, ja kehotetaan usein menemään lepäämään ja rauhoittumaan hetkeksi omaan sänkyynsä. Meneekin sinne yleensä ihan suosiolla, lepää siellä hetken rauhassa, ja sitten sieltä hetken päästä kömpii taas ihan eri tyttö..

http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…