Tuttavani adoptoi lapsen 7v sitten 2 vuotiaana. Ja nyt lapsella ongelmia..

Eli siis kysymys on: Milloin loppuu yleensä adoptiovanhemmilta lapsen taustoihin tuijottelu ja skenaarioiden haku jos sellaisia on (kaikilla ei ole).



Minusta laspi on ympäristön tuote. Ja ps. sinä kiihkomielinen: emme ole koskaa olleet adoptiojonossa koska emme ole sitä harkinneet.



ap

Minun äitini on adoptiolapsi, minä hänen biolapsensa.



Minä väitän, että minäkin kannan itsessäni niitä äitini lapsuudenkokemuksia ja kiintymyssuhteen häiriöitä jne.



Eli ap:n kysymykseen vastaan, että ei se lakkaa milloinkaan. Ei ole mitään sääntöä, jonka jälkeen lapsessa ei näkyisi se historia. Ainahan kaikissa ihmisissä näkyy kaikki elämänvaiheet erilaisina piirteinä. Mihin se sieltä pyyhkiytyisi?



Ihmiselle ensimmäinen elinvuosi on yksi ratkaisempia. Ei kai se kenellekään äidille voi tulla yllätyksenä?

että olet tutustunut tarkoin adoptioon, koska harkitsitte sitä. Kumpi se nyt on?



Ja ihan lukion psykologiassa kerrotaan jo, että ihmisessä on puolet perimää, puolet ympäristöä. Ja neuvolan perusmatskussa sanotaan, että lapsen ensimmäinen elinvuosi on ratkaiseva jatkokehityksen kannalta. Lienet lukenut, jos olet kerran kolmen lapsen äiti?



Eli miten näiden perusfaktojen jälkeen voit väittää, että lapsi olisi pelkän kunkinhetkisen kasvuympäristönsä tuote?



22

harkinneeni sitä. Toisekseen, 50/50% jakoa on arvioitu myös toisin, toisen tiedejulkaisut ovat sitä miteltä että ympäristö ratkaisee 80% lapsen tulevaisuuden kannalta.



Mielestäni kysyin ihan asiallisesti. Se että joku sai siitä harmia olen pahoillani, mutta myös vaikeita asioita tulee pohtia, kun on kyse omista lapsista,



ap

koska olit pitkään lapseton.



Missä tuossa sanotaan, että se lapsettomuutesi liittyy työhösi??



22

Mikä sun ongelma nyt on? Paha mieli? Adoptio ei etene? Lapsi ei vastannut odotuksia? Vai mikä?



ap

Nimenomaan ensimmäiset 3 vuotta määräävät ihmisen tulevaisuudesta paljon, koska tapa kiintyä/suhtautua tosiiin ihmisiin määräytyy silloin. Aivot ovat syntyessä vielä kehittymättömät ja ne aivohermojen yhteydet, jotka syntyvät 3 ekan vuoden aikana, jäävät pysyviksi. Murrosikä on seuraava kohta, jossa aivot kehittyvät voimakkaasti ja silloin on vielä jotakin tehtävissä. Tuttavasi ovat siis täysin oikeassa, tosin vaikea sanoa, ovatko heidän asiasta vetämänsä johtopäätökset oikeat.

viestissäsi 18 lukee näin:



" Kuka sanoi, etten ole adoptioasiaan tutustunut tarkoin? (Olenhan pitkään ollut lapseton!)."



Miten tämä luetaan kunnolla? Ole hyvä ja suomenna, kiitos.

Tässä toivottu suomennus rouva vänkääjälle. : )



Toiseksi ymmärrän lapsen varhaislapsuuden kokemusten tärkeyden tulevaisuudelle, mutta missä menee vanhempien vastuu?

Voiko aina vain todeta " kun sillä on ollut hankala alku" ?



Teen uuden aloituksen toivottavasti rakentavamman jottei menee jänkäämiseksi.



ap

Voisitko kirjoittaa jatkossa totuudenmukaisesti ja selkeämmin, kiitos!

Olisi vähän helpompi keskustella...

Olen pahoillani että ymmärsit väärin. Syy on joko minun tai sinun.

Ihan sama mulle : )



ap

alusta asti. Haluat todistaa tuttavasi tekevän virheitä ja ajat jotain ihmekampanjaa. Ja tuo gallupisi vasta typerä onkin.

Täällä ei oikeest saa pohtia mitään. Se on suurta syntiä.

Sinä halusit saada kannatusta omalle linjallesi ja rytätä " tuttavasi" niiden avulla.



Täällä on nyt varsin moni yrittänyt jo selittää, miksi varhaislapsuus on tärkeä, on annettu kirjallisuusvinkkejä yms. mutta ei. Sinä haluat, että joku sanoo: " joo, tuttavasi on typerä ja sinä oikeassa" . Onpa rakentavaa!

Ihmettelen tuttavani käytöstä mutten osaa siihen asennoutua koska en ole adoptiovanhempi, hain vastuaksia. Sitten sain sinut tään ketjuun jänkkäämään... Kiitos!



Ja G: on ihan asiallinen. Vaikka se SINUSTA väärältä tuntuukin. Ehkä et ole kypsä vielä minkään sortin vanhemmaksi.





ap

Ja tässä on nyt se vastaus jota kaipasit, jotta voit lähteä muualle pohdintoinesi:



Tuttavasi on täysi paska, sinä tiedät adoptiosta kaiken, koska olet työssäsi siihen tutustunut ja sinä olet täydellinen äiti, kun sulla on oikein kolme luomuvauvaa.



No ni, siinä, auttoiko?

Kyllä lapsuus on muutakin kuinv. lapsuus. Korvaavia kokemuksia voi kukin tarjota jos vain pystyy ja haluaa. Harva meistä tietää minkälainen meidän v. lapsuus on ollut..

Eikä tiedä moni adoptiovanhempikaan omien lastensakaan



Ja en lyttää ketään haluan ihan aidosti ymmärtää tätä ilmiötä johon törmäsin.



ap

vaan hemmottelisi lapsiaan tyhmällä tavalla. Jos on adoptoinut ja lapsen alkutaival on ollut huono, niin silloin pitäisi varautua kaksinverroin opettamaan lapsille oikeaa ja väärää käyttäytymistä! Lapsella on kuitenkin aivot joilla ajatella ja on vanhempien tehtävä opettaa kunnon kansalaisen tavat. Nyt pakoilee selvästi kasvatusta; jos ostaa kaikille omat kirjat, lapset eivät opi jakamaan ja heistä tulee itsekkäitä, jne. Tietysti tässä vaiheessa on helpompaa vanhemmalle tehdä noin, mutta sitten kun pitää itsenäistyä ja ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä, niin lapsi on pulassa.

Mihin ne valuvikaiset sitten pannaan? Saunaan taa ja lopetetaan?



Päteekö sama asenne sitten myös biologisiin lapsiin? Vammaisia ei saa näkyä eikä kuulua, vain täydelliset saa ottaa mukaan synnäriltä?

Vierailija: