Tuttavani adoptoi lapsen 7v sitten 2 vuotiaana. Ja nyt lapsella ongelmia..
niin tuttavani laittaa kaiken lapsen varhaislapsuuden piikkiin, tyyliin lapsi varastaa: Tyypillistä, koska ei ole saanut varhaislapsuudessa hellyyttä, lapsi sotkee yleisiä paikkoja: tyypillistä huomion hakua jne.
Ostaa edelleen perhee jokaiselle lapselle esim: saman kirjan 3x koska on tärkeää että kaikilla on se ihan OMA.
En ymmärrä tätä ajatusta, voiko joku valaista?
Kommentit (51)
eikä vain mennä helpomman kautta. Tuttavani mielestäni viettää aika vähän aikaa lastensa kanssa ja toimintatavoillaan ikään kuin antaa luvan epäsosiaaliselle ja epäsopivalle käytökselle.
Onko tälläinen lapsi sitten " toivoton" ? Vai pitääkö vanhempien järeämmin uskoa itseensä kasvattajina? Totuushan että kukaan ei teidä paljoakaan niistä 2 ekasta vuodesta.
Lisäksi en ymmärrä miksi sama kirja pitää ostaa 1, 7 ja 9vuotiaille lapsille?
Eikä jakamisen periaate ole tärkeää oppia?
ap
Ei ihan selvinnyt sepustuksistasi.
paljon voidaan korjata myöhemminkin. Harmittaa vain koska tuttava on läheinen ja tykkään hänestä, mutten voi sietää sitä, että hän kaiken tyhmän käytöksen laittaa varhaislapsuuden piikkiin.
Mielestäni tuttavani pesee käsiään vanhemmuudesta ja se on valitettavaa ja minulla on aito huoli lapsista.
Minulla on 3 pitkän kaavan mukaan tehtyä luomuvauvaa. Mutta en silti osta heille kaikille samaa, koska pitää oppia jakamaan ja kun yhdellä onsynttärit en osta toisille " säälilahjoja" .
En tiedä kumpi on oikein minun vai tuttavani tapa (oletettavasti molemmat) mutta olen tosi tyytväinen, että lapseni osaavat jakaa tavaroitaan, ja luottaa ihmisiin.
ps. tuttavani kaikki lapset ei ole adoptiolapsia.
ap
adoptiovalmennusta ja -neuvontaa, onko sinulla sellaista takana?
Sanoin jo ett' tuttava on läheinen ja HALUAISIN ymmärtää häntä, mutta miten? Koska olen täysin eri mieltä, minusta hän ei jatkuvasti syyttää lapsen varhaislapsuutta. Lapsi on kuitenkin ollut heidän lapsensa jo 7v.
ap
Minusta sinä nimenomaan et halua ymmärtää, vaan opastaa, asiassa josta sinulla on heikommat perustiedot kuin heillä.
Enkä tajua muuten lainkaan, mitä tähän kuuluu se, että omat lapsesi ovat luomuvauvoja yms.
a) geeneissä b) ymäristössä vai c) sekä että.
Ap itse ei ole biolapsi ja kokee että ympäristöllä on suurimmat vaikutukset ihmiseen. Tuttava on läheinen, ei kaveri ei ystävä vaan perhetuttava.
ap
ennakkoasenteella liikkeelle. Sillä harvoin saa mitään hedelmällistä aikaa. Enkä edelleenkään tajua, miksi korostat, että ovat lapsesi ovat pitkän kaavan luomuvauvoja. Antaako se sinulle jotenkin oikeutuksen arvostella muita?
Toisekseen omat luomulapseni kerroin etten minäkään heitä ole saanut " heti mulle kaikki heti" periaatteella. Vaan odotettu on ja hartaasti. Silti vaadin heitä jakamaan ja käyttäytymään asiallisesti.
Jos joku nyt tunsi piston niin en voi mitään. Ihmettelen ja sitä kai tällä palstalla tehdä?
ap
Minusta sinä lähdit epäasiallisesti liikkeelle - joten vastaukset on samaa tasoa. Sitä saa mitä tilaa.
Jos ei sulla ole adoptiovalmennusta takana, eikä itselläsi adoptiolapsia, et ole tuttavaasi parempi arvioimaan yhtään mitään.
Jos haluat olla asiallisissa väleissä, et puutu hänen toimintaansa - yhtään sen enempää kuin hänkään arvostelee sinua.
(josta mitään tietoa ei ole) pitämään kaikkena syynä lapsen epäsoveliaaseen käytökseen?
Onko se helppoa sanoa, kun ei ole omaa bioverta, että kyllähän sen ymmärtää kun vanhemmat oli sitä ja tätä?
Kun taas on oma biolapsi ei tähän voi enää lähteä?
Kai näistä asioista voi saada keskustella ilman moittimista!
ap
tuttavaltasi ensin jotain ihan peruskirjallisuutta adoptiosta ja tutkisit esim. palvelunantajien sivuilla olevia kirjallisuusluetteloja. Pääsisit ns. alkuun tämän asian kanssa, ettei tarvitse sokkona mäiskiä av-palstalla.
(Olenhan pitkään ollut lapseton!). Toisekseen myös ministerimme sai adoptioneuvonnasta pyyhkeitä omista ratkaisustaan lapsensa kanssa.
Adoptiovanhemmuus on vastuullinen ja kunnioitettava teko, mutta vasta silloin kun siihen suhtautuu ITSE niin!
piste.
ap
vaan adoptiovanhemman tuttava. Eli siis mikä?
Ja ihan sellainen perustieto vielä, että adoptio ei edes ole mitään lapsettomuudenhoitoa, joten olet siinäkin väärässä.
mun iskä vei mut ja mun varastaman hameen liikkeeseen. sen jälkeen en enään varastanut ja tajusin kuinka väärin on varastaa.
mitä tekee lapsen vanhemmat?
silloin on niiiiiiiin helppo sanoa, että minkäs teet mutsi ja faija kun oli mitä oli : ) SÄÄLITTÄVÄÄ!
Ja kyllä suurin osa lapsettomista turvautuu adoptioon, harva siihen hyvää hyvyyttään länhtee, paitsi Jenkeissä.
Että se siitä.
sieltä pintaan kun vähän raaputti! Tämä asenne kun loisti jo alun alkaen. Onko teille siis käynyt niin, että ette kelvannut adoptiojonoon vai mistä kaunasi oikein kumpuaa?
Adoptio ei myöskään ole mitään hyväntekeväisyyttä ja hyvin suuri osa adoptiovanhemmista on nykyään muuta kuin lapsettomuustaustaisia. Jos nyt näitä harhakäsityksiäsi saa korjata.
Eli suosittelen kyllä edelleen, että otat kunnolla selvää asioista ennen kuin lähdet ketään neuvomaan tai oikeasti pidät sen suusi supussa.
Ja tää yksi tollo meuhkaa ihan asian vierestä.
Enpä usko, että missään adoptioneuvonnassa sanotaan, että sitten kun lapsi alkaa khäiriökäyttäytymisen, niin siihen ei tarvitse järkevästi puuttua, vaan aina voi vedota varhaislapsuuteen...
itykselle jne. Nämä traumat pukkaa väkisin esiin jossain vaiheessa, vaikka kuinka olis saanut korvaavia kokemuksia myöhemmin ja olis nyt rakastavat vanhemmat ym.