Kurjaa, ystäväni on valmistunut yliopistosta 12:n vuoden opiskelujen jälkeen..
Kaksi lasta on tosin syntynyt tuolla ajalla.. Mutta on nyt ilmoittautunut työkkäriin. Oman alansa työtä tuskin tulee alueelta saamaan, mutta on kuulemma ihan tyytyväinen, jos saa jotain ihan mitä tahansa, missä koulutus ei ole tärkeä..
Kuulosti siltä, että on alistunut tilanteeseen. Ok... Mutta miksi hyvänen aika kouluttautua alalle, millä ei ole töitä? Ehkä ainevalinta olisi voinut olla erilainen? Ymmärrän kiinnostuksen alaan (biologia), mutta....
Kommentit (10)
Aineenopettajan opinnot kehiin vaan.
väitöskirjatutkijoille nyt on tilaa kyllä tässä maailmassa. Tutkijaksi haluavalla ei voi olla sellaista tilannetta ettei löydy töitä!! Senkun vaan ottaa yhteyttä tiedekuntaan ja valitsee kiinnostavan tutkimusaiheen.
milläs tutkimuksen rahoitat? Ei kai aikuinen ihminen voi elää ilman palkkaa?? Ja apurahojen saanti onkin sitten eri juttu... tutkijaystävieni elämä on tosi rankaa, kun koko ajan pitää olla vääntämässä apurahahakemuksia, tulevaisuus epävarma ja siinä sivussa pitäisi tehdä haastavaa tieteellistä ajattelutyötä.
Eihän mistään tule yhtään mitään, jos on noin ujo. Tutkijan työssäkin tarvitaan esim esiintymisvalmiuksia. Eihän kukaan esittele töitäsi puolestasi. Lapsellista ajatella, että tutkijan työ olisi vain yksinäistä puurtamista. Ei kai ystäväsi ole enää yhtä lapsellinen kuin 12 v sitten opintojensa alussa?
Kyllä äitinäkin tarvitaan uskallusta. Täytyy uskaltaa jutella toisten vanhempien kanssa, käydä vanhempainilloissa keskustelemassa ym.
Jos jämähtää opiskelupaikkakunnalleen, saa varmasti pysyäkin työttömänä.
Biologian ja maantieteen aineenopettajia ei todellakaan tarvita kaikkialla. Jos ap:n ystävä ei ole tehnyt maantieteen (tms. toisen opetettavan aineen) opintoja, täytyy pedagogisten ohella opiskella vielä 60 op, jotta saa sen toisen opetettavan.
Vierailija:
Biologian opettajia nyt kaivataan kaikkialla...
Aineenopettajan opinnot kehiin vaan.
Olen monia apurahoja hakenut ja joitakin saanut, eikä hakemusten laatiminen kovin ihmeellistä puuhaa ole. Ajatteluprosessissa kaipaa taukoja, ja jos on hakemus täytettävänä, niin siinä tauolla sellaisen tekee - tutkimussuunnitelman teko vie tietysti aikaa, mutta samalla suunnitelmalla voi hakea useampaa apurahaa ja tutkijakoulupaikkaa sekä tietysti tutkijankoulutusvirkoja.
Tulevaisuus on joillakin apurahoilla epävarmempi kuin toisilla; pääsääntöisesti tärkeimmät rahoittajat tukevat edistyvää väitöskirjatutkimusta 3 - 4 vuotta, jos onnistuu kokovuotisen rahoituksen saamaan. Väittelyn jälkeen voi sitten olla hankalampaa, koska post doc -apurahoja ja tutkijanpaikkoja on jopa vaikeampi saada kuin väitöskirjarahoitusta.
Terv. tutkijaopiskelija
Vierailija:
milläs tutkimuksen rahoitat? Ei kai aikuinen ihminen voi elää ilman palkkaa?? Ja apurahojen saanti onkin sitten eri juttu... tutkijaystävieni elämä on tosi rankaa, kun koko ajan pitää olla vääntämässä apurahahakemuksia, tulevaisuus epävarma ja siinä sivussa pitäisi tehdä haastavaa tieteellistä ajattelutyötä.
Hiukan vaikea motivoitua väikkärin tekemiseen jos sen jälkeen häämöttää yhtenä isona todennäköisyytenä työttömyys...
sijaisuuksilla on hyvä aloittaa