Kuvitteletteko tosiaan, että kaikki olennot tällä maapallolla rakastaa teidän kultamussukoita??

itse en pidä muista lapsista kuin omistani. Joistain on pakko pitää, esim kummilapsista, mutta muuten en pahemmin lapsista välitä.

ja ihmettelen tosiaankin välillä tämän palstan äitejä, jotka luulevat omien lastensa olevan maailma napa muillekin.

mutta kerron kuitenkin, että en todellakaan oleta kenenkään pitävän mun lapsia ihmeellisinä. Enkä minä pidä muiden. Samanikäisten lasten äitien kanssa joskus vaihdetaan kokemuksia, mutta muuten ei välttämättä jutella koko ajan lapsista.



Toisaalta huomaan usein, että joku toinen vanhempi on kiinnostunut kaikkien lapsista (tai on kohtelias) ja kyselee myös meiltä paljon. Innostun tietenkin selittämään, koska mulle itellehän nää lapset on tärkeitä. Ja kohta huomaan puhuneeni liikaa, enkä ole kysellyt heidän lapsistaan tarpeeksi. Silloin hävettää ja mietin, että luulevat minun pitävän omiani jotenkin ihmeellisinä.

Lapset vasta muodostavat kuvaa tästä maailmasta, ja heidän itsetuntonsa kannalta on hyvä, että aikuiset ovat heille ystävällisiä ja kiinnostuneita heidän asioistaan. Juttelen mielelläni lapseni kavereiden kanssa, vaikkei niistä 3-vuotiaiden jutuista paljon aina selvää ota. Kyläreissuilla koetan aina jollain tavalla ottaa huomioon isäntäperheen lapsetkin, en karkkia viemällä vaan tervehtimällä, vaihtamalla pari sanaa, leikkimälläkin vähän jos kyse sen ikäisistä.



Ja tätä samaa minäkin oletan muiden tarjoavan minun lapselleni. Hyvää mallia positiivisesta ihmisten välisestä kanssakäymisestä.



Toisaalta hyvä kai mun on puhua, kun ei ole lähipiirissä ketään rasittavia " pakkolapsia" ...

Mutta minulle minun oma kultamussukkani on toki se kaikkein ihanin. Toisten lapset... no öh, se ihan riippuu :))

Isovanhempien oletan rakastavan lapsiani, en muiden.