Onko ketään ollut synnytämässä yksin?

Vierailija:

siis että ei ole miestä eikä muutakaan tukihenkilöä ollut mukana?

Tai siis olen synnyttänyt neljä kertaa yksin.

tein esikoisemme yksin.



Itse synnytyksessä ei ollut yhtään mitään eroa, olen niin kiukkuinen että mua vaan ärsytti kaikki mitä mies sanoi ja teki tokan ja kolmannen synnytyksessä.



Mutta se aika siellä salissa, kun synnytys ja ompeluseurat on ohi ja saa olla vauvan kanssa ja syödä aamiaista vuoteessa oli kyllä paljon mukavampaa kun oli mies mukana :)

Mies on kyllä lähtenyt mukaan, kun vedet on menneet ja lähtö on tullut, mutta homma on viivästynyt aina, kun ei supistuksia ole kuulunut, joten mies on lähtenyt kotiin. Sitten ei ole ehtinyt kutsua miestä paikalle, kun supistukset ovat alkaneet ja vauvat syntyneet vajaassa 1,5 tunnissa.

mies on tähän asti ollut tulossa mukaan mut nyt meillä on niin kamala riita että sanoin että en halua miestä mukaan. enkä oikeesti toisaalta haluakkaan mutta mietin miten pärjään siellä yksin. mut onhan siellä mäköjään muutkin yksin pärjännyt niin miksi minä en pärjäisi:)

t ap

Ehti kyllä sitten jossain vaiheessa mukaan, mutta olin valmistautunut siihenkin ettei pääse tulemaan niin pian. Esikoisellekin piti löytää hoitaja. Ei siinä paljon ehtinyt miestä miettiä kun oli täysi rytinä päällä. Olihan hän ollut koko esikoisen synnytyksen mukana, joten ajattelin ettei sitten ehkä menetä mitään niin ainutlaatuista. Mutta ihanaa oli kuitenkin, kun mies ilmestyi saliin lopulta.

Ja jos mahdollista, onhan upeaa jos mies voi olla mukana (siis jos itse haluat ja koet että mieskin haluaa). Sitten tietysti eri juttu, jos mies ei halua/muuten koet, ettei ole avuksi/ärsyttää.



Meillä mies ei haluaisi jäädä pois synnytyksestä (jos vain esikoiselle saadaan hoito järjestettyä).

Mielestäni se on vain turhaa höpinää, että sinne synnytyssaliin ketään tarvittaisiin mukaan. Lapsi tulee ulos joka tapauksessa. Ei siihen ketään ulkopuolista tarvitse tulla katsomaan.



Meillä mies on paljon lasten kanssa. Tässä tapasin uuden lapsettoman kaverini siten, että olin yksin. Hän kysäisi, missä lapset ovat. Sanoin, että he ovat aina olleet isänsä kanssa paljon. Ei se meillä mikään kumma juttu ole, että isä hoitaa lapsia ja minä olen yksin menossa. Minusta tällainen huolenpito on tärkeämpää kuin se, että synnytyssalissa on joku katsomassa sen lapsen tuloa maailmaan.

mies heitti minut sairaalaan ja lähti samalla viemään esikoista hoitoon. Ei sitten ehtinytkään ajoissa takaisin vaan synnytin lapsen yksikseni, tai no kätilön turvin ;)

Ja vähänkö teitä sitten harmittaa, kun riita on jo sovittu ja vanhentunut, ettei mies ollut mukana yhdessä elämän tärkeimmistä hetkistä. Siis tarkoitan, että riitoja tulee ja menee, mutta lapsi syntyy vain kerran.



Anteeksi, mutta kuulostaa aika lapselliselta tuo sinun touhusi. Riitelitte ja siksi kielsit miestä tulemasta synnytykseen. Ja nytkö et enää kehtaa perua kieltoa, vaikka riita sovittaisiinkin? Kantsiskohan pikkaisen kasvaa aikuisiksi ennen lapsen tuloa?

Nyt puhumaan niin kuin järkevät aikuiset ihmiset. Puhukaa siitä synnytyksestä, ja toiveistanne sen suhteen. Ja jos molemmat oikeasti toivovat yhdessä synnyttämään mennä, niin sitten se on ainoa oikea ratkaisu. Et sinä voi käyttää sitä synnystä jonain kiristyskeinona. Ja toisaalta, jos sinua nyt riidan jälkeen ahdistaa mies niin paljon, ettet häntä siksi oikeasti HALUA mukaan, niin kannattaisi sekin riita yrittää sitten selvittää ennen lapsen syntymää.

Synnytys eteni nopeasti ja 2,5 v esikoiselle ei ollut hoitajaa (olimme juuri muuttaneet, eikä tukiverkosta ollut ehtinyt syntyä). Mies ja esikoinen toivat minuta sairaalaan ja mummi lähti 200 km päästä heti seuraavalla bussilla, mutta kuopus syntyi alle 2 tunnin sisällä.



Meni nopeasti ja ilman kivunlievityksia (ei tarkoitukselle). Ei mitään ongelmaa.

kätilön/kylän naisen avustuksella.



Mä synnytin toisen lapsen ilman ketään tuttua henkilöä mukana ja hyvin meni. Minusta tänä " isät mukaan synnytykseen" -aate on jo mennyt vähän yli. Jos ukko ei halua tulla mukaan niin so what?



Mulla oli ekalla kerralla mies mukana omasta halustaan. Toisella kerrallakin olisi mielellään tullut, mutta ei ollut ketään lähettyvillä esikoista vahtimaan niin jäi kotiin.

Ei tullut kyllä sellainen meillä mieleen. Miehen ominaisuuksista meillä oli kaksi tärkeää: täydellinen rauhallisuus, joka tuntui minusta turvalliselta ja mukavalta, sekä käsi, jota puristaa.



Mutta kyllä se sujuisi yksinkin! Silloin hoitajat ovat varmasti enemmän synnyttäjän seurana ja heidänkin kättään voi puristaa! : )



Älä riidan takia jätä kuitenkaan miestä salin ulkopuolelle. Lapsen syntymä on tärkeysluokituksessa siellä sfäärien päässä mistään riidasta. Myös siinä tapauksessa että olisitte ihan eroa hankkimassa.

On ihanaa, että perheille on annettu MAHDOLLISUUS siihen, että isä tai joku muu osallistuu synnytykseen, mutta siitäkin otetaan nyt sitten hirveää stressiä, ja käytetään tätä tilaisuutta kiristämiseen tai miehen välittämisen " mittauttamiseen" .



Isä olkoon mukana synnytyksessä, jos se äidin ja isän mielestä tuntuu hyvältä. Synnytys ei ole yhtään vähemmän arvokas, eikä isä yhtään vähemmän isä, mikäli perhe päätyy toisenlaiseen ratkaisuun.

Mutta eiköhän suuri osa miehistä oikeasti halua mukaan a) parhaansa mukaan tukemaan ja auttamaan rakastaan b) olemaan läsnä siinä ihmeellisessä hetkessä kun oma lapsi syntyy.



Jos mies ei HALUA mukaan, tietenkään häntä ei mukaan sitten pakoteta. Mitäpä hyötyä sellaisesta tukihenkilöstä olisi, joka ei halua olla tehtävässään. Ja toisaalta jos nainen ei syystä tai toisesta halua miestä mukaan, niin eihän se mikään välttämättömyys ole tietenkään. Itselleni henkilökohtaisesti miehen läsnäolo oli tosi tärkeä, turvallisuutta luova asia.

Moni äiti, joka on synnyttänyt sekä miehen kanssa, että yksin, on kertonut, että yksin synnyttämisessä oli se hyvä puoli, että sai keskittyä ihan vain itseensä, eikä tarvinnut ottaa miestä huomioon...

Eka synnytyksessä oli mukana ja kiipeili seinille, sai kohtauksen joka kerta kun näki verta tai tapahtui jotain muuta " outoa" , häiriköi kätilöitä jne. Joten päätimme että toisen lapsen synnytykseen ei tule mukaan. Menin siis yksin, mutta eikös mies paukaissut paikalle vähän myöhemmin, oli ollut kotona niin hermona ettei enää kestänyt. No, luki sitten synnytyksen ajan Iltalehteä ja yritti olla puuttumatta mihinkään ja ihan hyvin meni :) Mutta kyllä siellä synnytyksessä yksinkin pärjää, ainakin jos on sitä tyyppiä ettei tarvitse ketään kädestä pitelijää.

Miehen kanssa ja ilman. Kun on yksin ei tarvitse tosiaankaan " viihdyttää" ja paimentaa miestään. Kyllähän miehellä kävi aika pitkäksi synnytyksen edistymistä sivusta seuratessa, siinä tuskaili että mistähän löytyis lisää luettavaa ja ihmetteli että missähän hän nukkuu jos meinataan koko yö salissa olla...

Vierailija:

Toisella kerralla mies ehti mukaan vaan loppuhuipentumaan (noin 10min) ponnistin 4min

Meillä samoin. Loppu oli niin nopea, että kun mies kutsuttiin paikalle ja vaikka asutaan lähellä niin kerkes just ja just " ottamaan koppia" kuopukssesta. Ei kyllä harmita yhtään - meni oikein sujuvasti. Tiedän, että miehelleni ottaa todella koville se, että pitää vain katsoa sivusta eikä mitään voi toisen tuskille tehdä - mua ei nimittäin hierota eikä hiplata tositoimissa supistukset on niin massiivisia ja toiminta niin nopeaa (ei saa siis edes koskea).

MUTTA en kyllä riidan takia kieltäisi isältä pääsyä synnytykseen (jos hän sinne haluaa) - lapsellista. Ja onhan se toki mukavaa (kuten joku mainitsikin) että isä on sitten synnytyksen jälkeen siinä paikalla ihailemassa aikaansaannosta. Ekalla kerralla oli kiva, että isä oli mukana, koska kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Jos kolmannen hankimme niin silloin voisin kyllä vapauttaa isän synnytyksestä kunhan tulee sitten ihailemaan kääröä.

Toki, onhan siinä aina se riski, että joku menee pieleen ja silloin kyllä on tarvetta tukihenkilölle, mutta voihan sen tietysti siinä tapauksessakin kutsua paikalle.

oli ihan jees :)

Mun miehelle lasten syntymät on olleet niin isoja asioita, että ei ole missään nimessä halunnut jäädä pois synnytyksestä. Minusta on ollut ihanaa, kun mies on ollut siinä rauhallisena, tuttuna, turvallisena pitämässä kädestä kiinni ja hieromassa selkää. On ollut muutenkin lastemme osallistuva isä, miksei siis jo alusta asti mukana.