Autattehan? Yhteishuoltajuus, ero & vakavat näkemyserot lasten parhaasta.

Viisivuotias vierastaa aivan varmasti isää, jos hän ei kerran ole ollut tuon enempää noin pitkään aikaan normaalielämässä läsnä. Ei hän välttämättä uskaltaisi puhua isälle tunteistaan uuden naisen ollessa paikalla, ja eron jälkene olisi tärkeää antaa mahdollisuus vapautuneeseen olemiseen. Todella harkitsematonta ja sanoisinko vallan törkeääkin mieheltä.



Tuo uuden naisen hankkiminen noin pian... no siitä en sano mitään, ei ole paljon hyvää sanottavaa. Mies taitaa olla ensihuumassa eikä osaa ajatella sen läpi lapsiaan.



Yhteishuoltajuus tarkoittaa minusta sitä, että mies tai sinä ette kumpikaan voi tehdä päätöksiä toisen ohi, jos toinen jyrkästi vastustaa. Asioista on pystyttävä sopimaan. Älä suostu.

ei taida kyse olla lasten ajattelemisesta vaan miehellä taitaa olla muut tarkoitusperät. haluaako vaan esiintyä uudelle hoidolle hyvänä isänä ja kerätä pisteitä.



ei kukaan täysjärkinen siirrä uutta naisystävää välittömästi lastensa eteen, jotka vielä toipuvat erosta ja perheen rikkoutumisesta. musta toi on todella todella todella ajattelematonta.

lapsille tarvii antaa aikaa toipua tuosta!!!!



ihme kuvio muutenkin, sulla on korkea toleranssi, itse en olisi tuohon suostunut.

Mun ex ei ollut fiksuimmasta päästä, mutta tajusi sentään olla tekemättä noin. Hän halusi miettiä isyyttään rauhassa eikä sotkea lasten päätä. Arvostin kyllä korkealle sitä, että hän oma-aloitteisesti päätti tuoda tän naisensa lasten elämään vasta, kun suhdetta oli jatkunut kuukausia ja hän oli jo syvästi rakastunut & saattoi sanoa tuntevansa tämän henkilönä.



Alussahan harva on sellainen mitä oikeasti. Toivottavasti miehesi osaa pitää oman ihastuksensa erillään siitä, mikä on viisasta lasten kannalta.

Riippumatta siitä, ovatko lapset sinun vai miehen luona fyysisesti, tuonkaltaiset asiat ovat molempien päätettävissä. Ei voi mies häikäilemättömästi ratkaista asiaa omin nokkinensa varsinkaan kun on päivänselvää, että hän on ottamassa todellisen riskin ja pelaamassa lasten tunteilla. Aika tampio saa olla ettei itse tajua. Sympatiat sulle, ap, uskon että sydäntä kylmää kun joudut lapsesi tuollaiselle altistamaan =(

Kukaan ulkopuolinen ei voi oikeasti vaikuttaa siihen, mitä isä lasten kanssa tekee ja keiden seurassa. Yhteishuoltajuus ei tarkoita, että kummallakaan vanhemmalla olisi veto-oikeutta toisen tekemisiin. Lastensuojeluasia ei ole kysymyksessä ainakaan ennen kuin lapsilla on niin vakavia psykosomaattisia oireita, että ne huomataan kodin ulkopuolellakin.



Ero on lapsille vakava asia ja on selvää, että he oireilevat sitä. Siihen verrattuna uuden ihmisen tulo elämään on pieni asia, jonka lapset usein ottavat aivan luonnollisena vastaan. Lapsille on selvää, että aikuiset elävät pareittain. Heistä on oudompaa, jos isi elää yksin, kuin se, että isi elää uuden naisystävän kanssa. Aikuiset tekevät tästä isomman ongelman kuin lapset.



Ap vaikuttaa erittäin järkevältä ihmiseltä, jolla osaa ajatella lastensa parasta erokriisin keskelläkin. Ikävää, että olette nyt tässä tilanteessa, mutta ette voi muuta kuin elää eteenpäin ja tehdä parhaanne, jotta lasten ja isän suhteet säilyisivät. Isän uuden suhteen tuomitseminen ei auta siinä yhtään.



Missään tapauksessa ei kannata esittää uhkavaatimuksia tyyliin saat tavata lapsia vain jos et esittele heille uutta naista. Isää tulee kannustaa tapaamaan lapsia ja lapsia tulee kannustaa tapaamaan isää. He ajattelevat, että isä on hylännyt heidät ja sen takia he sanovat, etteivät halua tavata isää. Se ei kuitenkaan ole siis koko totuus. Lapsille tulee varata tilaisuus molempia vanhempiaan kuten ennenkin, se on aikuisten velvollisuus.

mies lienee melkoisen eksyksissä isyytensä kanssa. vaikka tarkoittaisi ihan hyvääkin, ei taida olla aivan perillä siitä kuinka lasten kanssa tulisi nyt toimia. jos itse on impulsiivinen jne ei pidä ajatella että lapsetkin olisivat tai sietäisivät sellaista. nää on lapsille paljon vaikeampia asioita ymmärtää ja vaikka päällisin puolin lapsi näyttäisi sopeutuvan, on se silti heille vaikeaa. kyseessä on kuitenkin lasten ikioma perhe, joka on hajonnut, ja lasten ikioma isä ja ikioma äiti ja sitä rataa. perheen rikkoutuminen tuottaa lapselle syvää surua ja huolta, turvattomuuttakin, eikä viisivuotias pysty käsittelemään tuollaisella tahdilla eteneviä asioita. jos vaihtoehtoja on, miksi laittaa lapsi moisen prässin läpi? lapsille pitäisi ehdottomasti antaa aikaa sulatella asiaa. mietitään näin: mitä lisäarvoa lapsille tuo uuden naisen tuominen kuvioon tässä vaiheessa? aika tarpeetontahan se on. mies saattaa ajatella, että esitelläänpä tässä nyt heille kivaa ihmistä, mutta ei lapsi ota sitä niin. siinä voi käydä niinkin, että lapsi kehittää syvän vihan tätä uutta ihmistä kohtaan, ja syyttää häntä erosta. sitten sitä vasta vaikeuksissa ollaan.

Vierailija:

Ero on lapsille vakava asia ja on selvää, että he oireilevat sitä. Siihen verrattuna uuden ihmisen tulo elämään on pieni asia, jonka lapset usein ottavat aivan luonnollisena vastaan. Lapsille on selvää, että aikuiset elävät pareittain. Heistä on oudompaa, jos isi elää yksin, kuin se, että isi elää uuden naisystävän kanssa. Aikuiset tekevät tästä isomman ongelman kuin lapset.

mun mutsi ja faija erosivat kun olin 6, eikä sitä mulle sen kummemmin selitetty. olin aika ihmeissäni, kun menin faijan luo ja siellä olikin uusi nainen, jota faija käsitteli kuin mutsia ennen. samat lempinimet ja kaikki. mulla meni pitkään tottua siihen enkä aluksi tajunnut, että paha mieleni johtui siitä. oli se häiritsevää kun olisin halunnut että mutsi ja faija olis olleet yhdessä ja sitten se nainen tuli siihen ja otti mutsin paikan. aikuisiällä olen ollut asiasta faijalle vihainen, pienenä ei näitä niin tajua mutta kyllä mulla ainakin arvostus laski faijaa kohtaan. mutsi on huippu ja vieläkin hämää, että faija hänet ja minut tuollaisen läpi laittoi ihan omaa epäkypsyyttään. mutta moni mies ei tajuu tällasia.

mun mies on kasvanut äitinsä kanssa ja hänelle on jäänyt trauma siitä, että aina oli niitä uusia äidin poikaystäviä, jotka tietysti tuotiin kotiinkin

Kuten joku jo totesi, sulla on ikävä kyllä varsin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä eksäsi tekee lasten kanssa silloin, kun ne ovat hänellä. On todella typerää tuoda uusi tyttöystävä saman tien lasten elämään, mutta se ei ole lastensuojelurikos tms. Varmasti esim. lastenvalvoja on kanssasi samaa mieltä, mutta ei voi tehdä mitään, koska jokaisella on oikeus seurustella kenen kanssa haluaa ja myös lastensa aikana. Ehkä kuitenkin mies uskoisi ennemmin lastenvalvojan sanaa kuin sinun? Jos saisit miehen tapaamiseen sillä syyllä, että keskustellaan ylipäänsä lasten tapaamisista (sopimuksiahan on hyvä joka tapauksessa tehdä jossain vaiheessa), niin aiheen voisi nostaa sielläe sille. Mutta mitään määräyksiä ei todellakaan kukaan voi antaa. Eikä tuo riitä perusteeksi yksinhuoltajuudelle tms.



Minun eksäni rupesi viemään lapsia tyttöystävänsä luo noin kahden kuukauden päästä erosta. Minulle tämä oli alussa kova pala, koska suhteemme kariutui nimenomaan miehen rakastuttua tähän tyyppiin. Mutta eipä siinä auttanut kuin niellä harminsa. Pahinta mitä voi tehdä, on ruveta puhumaan lapsille tai lasten kuullen pahaa kolmannesta osapuolesta (saati lasten toisesta vanhemmasta).

Kuten sanottua teillä on yhteishuoltajuus, jolloin olette yhtä lailla vastuussa lastenne parhaasta. Jos mies ei tällaisessa tilanteessa epäkypsyyttään tajua, ettei lapsia ihan vielä kannata esitellä uudelle " äidille" , niin vaikea paikkahan tuo on. Sinun on hankala väkisin tuota estää. Keskustelua sen sijaan kannatta yrittää pitää yllä viimeiseen asti. Olisiko mitenkään mahdollista miehelle suostua, että lapset tapaavat naisen vasta X kuukauden kuluttua? Painotat toki sitä, että haluat miehen kantavan vastuuta isyydestään kaikin puolin (tapaamiset jne.), mutta tämä tarkoittaa vastuun kantoa myös lasten tunteista, jos uusi nainen yhtäkkiä tulee kuvioihin.



Jos mies ei tätä kerta kaikkiaan tajua (voiko tosiaan olla niin??- sinä vaikutat ihan fiksulta, miten miehesi voisi olla täysin urpo? No, kai voi..), niin sitten tuota asiaa on vaikea hoitaa ilman isoa riitaa. En ihan ekana lähtisi kuitenkaan lastensuojeluunkaan soittamaan.

Keskustelua, sitä kaivataan välillenne nyt ja paljon. Lasten tunteista ja esim. 5-vuotiaan puheista pitää teidän keskenänne puhua kuten aikuiset.

Meidänkin isä teki noin. Kun menin hänen luokseen, olisin halunnut olla isän kanssa enkä tykännyt, kun uusi nainen kiehnäsi ja mielisteli siinä vieressä. Häneen en ikinä luonut läheistä suhdetta, ei kiinnostanut. Isä oli alussa mielestään hyvin rakastunut, mutta suhde ei kauaa kestänyt. Uusia naisia tuli aina, ja niitä oli pakko vaan sietää. En halunnut niitä mun elämääni. Isää olis ollut kiva tavata ihan kahdestaan.



Eipä mekään enää juuri tekemisissä olla. Isällä on uusi perhe ja uusia lapsia, joskin heidänkin äidistään ehti jo erota. Minä en heitä paljon ajattele, mutta aluksi tuntui pahalta, kun isä oli uusille lapsilleen enemmän isä kuin meille ensimmäisille.

Perheneuvolasta saisit keskusteluapua ja parasta olisi jos miehesikin tulisi sinne mukaan yksin tai yhdessä. Ei tosin välttämättä ole ollenkaan halukas sinne lähtemään, näin kaukaa pääteltynä.



Miehesi näyttää olevan melkoinen tuuliviiri, ja kyllä minuakin mietityttäisi kovasti uskaltaisinko antaa lapsia hänelle kokonaisiksi viikonlopuiksi. Toisaalta, jos historia toistaa itseään, niin luultavasti ukkeli vaihtaa mieltään asiasta varsin nopeasti.



Perheneuvolakeskustelut voisivat ehkä saada hänet ymmärtämään, että hän ei voi pyörittää koko ympäristöään aina kulloisenkin halunsa mukaan. Sinäkin olet tainnut olla liian kiltti! Opi ottamaan oma tilasi ja pitämään siitä kiinni!



Voimia sinulle.

Aika erikoiselta tuntuu tuo kiire. Mietin tässä naisenkin motiiveja kun kiinnostuu miehestä, joka ottaa miehen jolla ero noin kesken. Ei mies ole käsitellyt luotenne lähtemistä varmasti itsekään vielä, koska se tapahtuu vain ajan kanssa. Uuteen suhteeseen hyppääminen tuntuu tietysti helpolta ja mukavalta ratkaisulta, mutta tätä uutta kumppania hän tuskin vielä tuntee.



Sitä ajattelin, että nainenhan voi olla hyvin mukava ja empaattinen ja ottaa lasten tunteet huomioon. Toisaalta hän voi olla laskelmoiva ihminen, joka nauttii saadessaan rikkoa perheen & usuttaa isää käyttäytymään... vähemmän mukavasti perhettään kohtaan. Käyttää hyväkseen isän iloa uudesta suhteesta. Mistä näistä tietää? Sellaisiakin ihmisiä liikkeellä on. Totta kai toivoisi, että uusi ihminen olisi lapsille kiva, mutta ei häntä kyllä siltikään ole järkeä esitellä kuin vasta kuukausien päästä.

Eiväthän he vielä ole lähimainkaan tottuneita toisiinsa, kyllähän se on varmasti vielä puolin ja toisin vähän eri kierroksilla kuin suhteen vakiinnuttua. Sellaisen keskelle on lasten vähän huono tulla. Heidän pitäisi saada tottua olemaan ensin ihan isänsä kanssa niin, että isäkin on takuuvarmasti samanlainen kuin ennenkin eikä yliyritä tämän uuden naikkosen edessä.

Eipä tuossa oteta lasten tunteita huomioon, jos noin toimitaan. Eikä kyllä sinunkaan.

vai esitellä heitä. Jos kyse olisi lasten parhaasta, hän mitä luultavimmin toimisi toisin eikä tosiaan edes harkitsisi tuollaista. Paska juttu että niin monet äijät on sellaisia tampioita. Lyhytnäköistä toimintaa.