**Perjantaita, MAALISMASUT**

Nyt on sitten kaupoilla käyty ja lapset unilla. Eli vähän omaa aikaa taas :)

Kävin niitä sokeri mittaus tuloksia viemässä neuvolaan, siellä oli sijainen joka sitten totesi noista vatsan poltteluista että nyt ei tarvii mennä vielä minnekkään, kun rauhoituivat. Mutta jos lisää alkaa tässä viikonlopun aikana poltella niin sitten tarkistuttamaan tilannetta. No, näin minäkin olin tämän asian ajatellut. Mutta nyt joka tapauksessa oikein hyvä olo ja viime yön nukuin kuin tukki!



Onneksi mies tänään muistutteli, että taitaa olla huomena loppiaisena kaupat kiinni... enpä olis meinaa itse tajunnut. Kävin siis auton kanssa hakemassa parin päivän sapuskat ja maidot. Olis voinu nälkä iskee tähän sakkiin jos ei olis iskä huolehtimassa ;)



Tosi kurja ilma taas ulkona... taitaa vettäkin tihutella ja oikeen pimee ja synkkä ilma :( Ei sitä lunta taideta saada ikinä! Eilen vähän sateli jotain valkosta ja eikös sekin sitten vedeksi muuttunut ja ne vähäiset sulaneet maasta pois. Esikoinen on ihan reppana, kun sai pukilta rattikelkan ja ei olla päästy vieläkään sitä kokeilemaan :( Luistimia kerran kokeiltiin... kun piteli ennen uutta vuotta sen pari päivää pakkasia.



Sairaslomista... itse kuulun siihen kaartiin joka noin normaalioloissa (siis ei raskaana ollessa) ei tajua pysyä kotona vasta kun on kunnolla kipeenä... siis kuumetta reilummin ja noin. Tosin, meidän sakki tosi harvoin sairastaakin, ehkä kerran pari vuodessa ja niistäkin toinen vaan nuhaa ja sellaista... PAITSI tänä syksynä!!! Ollaan oltu niiin monessa pöpössä ja lenssussa että oksat pois! Mies säästynyt kylläkin kaikelta, mutta minä ja lapset täällä ollaan sitten podettu.

Mutta asiaan... ei sitä kannata mieltä pahoittaa noista jutuista, meitä vaan on moneen lähtöön... ihan kaikissa asioissa. Jokainen toimii sillä omalla tavallaan ja jokaisella se kynnys siihen sairaslomaan on erilainen. Tottakai terve järki asioissa oltava ja eihän sitä pidä mennä ihan tietoisesti omaa tai vauvan terveyttä riskeeraamaan!



Mutta nyt päiväkahvista nauttimaan...



t. K@tju rv: 31+2

Soittelin eilen tippa linssissä neuvolaan, kun selkä jumitti töissä niin, ettei meinannut päästä tuolista ylös kun oikea jalka meni alta. Ton iskias-vaivan lisäksi on sellaisia ihan kuin jotain hermokipuja pitkin selkää, sukkapuikkomaisia teräviä kipupisteitä. Puhumattakaan nyt sit että on tullu turvotusta, kipeitä supistuksia jne jne...... vaivat on nyt iskeneet sit jollain tasolla tännekin :-)



Lääkäri oli oikein ihana, kirjoitti heti ensi viikon sairaslomaa ja totesi istumatyön olevan pahinta selkävaivoihin, kun jumittaa paikallaan koko päivän. Menen ensi perjantaina taas lääkärille ja tsekkaa tilanteen. Lisäksi kirjoitti lähetteen kokoarvioon äitiyspolille, kun sf-mittani hyppäsi viime kerralla yläkäyrän yläpuolelle ja menee siellä edelleen eli nyt 30+5 mitta oli 30cm! Meni alkumittaukset keskikäyrällä. Ihanaa että itse suositti kokoarviota, koska olisin mennyt varmasti yksityiselle jos en olisi päässyt muuten. Ahdistaa ajatella ettei tiedä puskeeko sieltä jonkun 5-kiloisen ulos ....



Esikoinen mulla oli iso, ja hänestä povattiin ihan alusta asti tosi jättivauvaa. Tosi tylsä juttu kun ei uskalla mitään herkkujakaan syödä kun pelkää kasvattavansa vauvaa sillä. Mutta mä näytän olevan joku geenimutaatio, joka ei kerää itseensä kiloja yhtään ja joka muru, jonka syön, menee vauvalle lihaksi :-) Viime raskaudessa kun tuli kokonaisuudessaan vain 8kg ja vauva painoi 3960g. Nyt lähtöpainoni oli sama, joku 57kg ja tähän mennessä tullut vain 5kg, ja silti vaan on taas varmaan iso vauva tulossa.



PAINOARVIOISTA olette keskustelleet. Ihan normaali tuo Caiuksen vauvan koko on, miettikääs tätä, kun mä sain esikoisesta 34+1 viikolla painoarvion 2.7kg!!! Toiset on syntyessään ton kokosia, huh! En tajua miten ne vauvat niin hyvällä murkinalla mun mahassa oikeen onkin..... Ja sitten tosiaan syntyessään oli käynnistettynä 39+1 3960g. Et varmaan jos olisi saanut syntyä ittekseen joskus yliaikaisena niin ois ollut joku 4.5kg vähintään. Huh, onneksi lääkäri oli samaa mieltä kuin itse, että mitään järkeä ei ole vauvaa lihotella siellä mahassa enää päivääkään, kun ei tiedetty mahtuuko sitten enää ulos alakautta ja mulla oli tilanne niin otollinen ollut jo useita viikkoja. (2 sormelle auki, kanava hävinnyt jne) Helpostihan tuo sitten syntyikin muutamasa tunnissa :-)



No joo, ei sen enempää, jos tuon kuusen koittais viskata menemään tänään kun karisee niin hirveästi, ja heittäisi nuo koristeetkin laatikkoon odotteleen ensi vuotta. Sitten varmaan pitäis alkaa miettiä että koska aion tosiaankin laitella vauvan tavaroita , mitään en ole vielä tehnyt, paitsi varannut vaunut ja pakkaus on tuossa makkarin nurkassa odottamassa.....



Sandi ja 30+5

Kun en siis pääse poikaa katsomaan niin soittelen sitten osastolle. Nyt oli taas iloista kehitystä: Painoa oli tullut eilisestä 40g eli poika painaa nyt 1320g! Ja sitten eilen illalla oli saatu yksi kanyyli pois ja tänään vielä yksi, joten letkut vähenee hiukan :) Ja sitten: Että mä olen kateellinen, kun hoituritäti sanoi, että meidän isi saa tänään pojan syliin kun pikkumies muuttaa toiseen kaappiin, niin vaihdon ajaksi. On tuo isäntä sen kyllä ansainnutkin, pitää myöntää.



Kiitos muuten kaikille ihan hurjana kun annatte flunssavinkkejä :) Kävin tossa labrareissun yhteydessä apteekissa hakemassa kunnon flunssantainnutussatsin. Toivottavasti tehoaa. Mietin muuten itsekin tuota sipulimaitoa, että kohta ihan vapaaehtoisesti sitä teen ja juon. Ja se on paljon se kun hiukan on lapsuudesta jäänyt karmeat muistot siitä litkusta. Tehokasta on kyllä, mutta ei varsinainen makuelämys, mutta jos sen avulla paranen ja pääsen pikkumiehen luo edes vähän nopeammin niin se on varmasti sen arvoista :)



-Duppis ja sisupussi 13pv

Heipä hei kaikille



Ensin onnittelut dupaduulixille vauvan syntymästä. Yllätys oli kauhea kun uutisen luin mutta tseppiä sinne ja paranemisia jotta pääset pian sinne sairaalaan taas nauttimaan pienokaisen seurasta.



Joulun aika oli niin väsyttävää ettei ole jaksanut juuuri tehdä mitään. Ensin ennen joulua oli joulusiivous ja muut kiirrelliset menot hoidettava. Sit läksettiin koko konkkaronkka viettään joulua siskon luokse. Reissusta palattua oli hirveästi univelkaa ja selkä suunnattoman kipeä.



Sitten varasin aikaa neuvolalääkärille selkäkivun vuokse. Sinne pääsin vuoden alussa ja sainkin " kivoja" uutisia. Yllättäviä tosin. Kohtu oli pehmeenyt ja kohdun kaulakin ehkä lyhentynyt. Kyseli onko supistellut mutta minusta viimeisen kuukauden aikana ei ole ollut supistuksia. Sillon kaatumisen jälkeen oli pari päivää kipeitä supistuksia ja sit pari kertaa on tullut keskellä yötä. Nyt ei saa nostella maitopurkkia raskaampaa ja kotityöt kielletty ja sairaslomaa äitiyslomaan asti. Ja lääkärin tarkkailuun. Mutta minua askarruttaakin että näin ekakertalaisen synnyttäjänä en taida edes tietäää mitä ne oikeat supistukse on. Viimeksi kun niitä tuli meni maha jäykäksi ja kiristi ihan sairaasti ja tippa tuli linssiin. Nyt ei oo ollu sellasii tuntemuksii mutta silti kohtu on pehmentynyt. Sanokaa te viisaammat miltä ne supistukset tuntuu?????? Ja millasii niitä voi olla??? Selkään on välillä koskenu tietyissä asennoissa ja nostellessa mutta eikai ne voi olla supistuksia. Nyt sitten stressaan kun en tiiä millon niitä on ja mikä on haitallisata.



Muuten vatsaassa on kaikki ok. Hän potkii reippaasti mutta on päättänyt että vasemalla kyljellä ei nukuta. Sillon tulee vihasia potkuja. Heti kun vaihtaa toiselle kyljellä vaavi hiljenee. Päivisin hän on virkeä ja vasttaa aina jos sormella tökkää masuun.



Painoarvoista on hirveesti täällä puhuttu ja minäkään en ole sellaita saanut on ollut vain 2 ultraa viikoilla 12 ja 20 ja enään ei kai ole näin minä ymmärsin. En tiiä mitään minkäkokoinen hän on tai mitää että miten päin hän on. Välillä tuntuu et hän heittää viellä kuperkeikkaa tulla masussa ihan täysillä.



Vauvan vaatteet olen pessyt ja viikannut kaappiin. Pinniksen patja täytys käydä ostaan. Sekä vanna ja hoitopöydän pehmuste. Vanut odottelee liikkeessä noutoa. Muuten asiat on suunnillen reilassa. Paitti makuhuoneen järjestys täytyy muttaa sit kun sängyt ja pöydät kasataan. Pientä muutostyötä.



Minä olen saanut nukkuttua muuten ihan hyvin mutta nyt tää flunssa on muuttanut asiaa kun nenä on tukossa ja kurkku armottoman kipeä.



Tässä kuussa onkin paljon menoa on lääkärin aikoja ja neuvolan terveyden hoitajan aikoja. Sitten on valmennuksia ja synnäriin tutustumisia. Eli aika kuluu kuin siivillä vaikka onkin sairaslomalla. Lisäksi kauhea dvd vuori odottaa katsojaa jotta ei tule rehkittyä ainakaan liikaa. Rentoa oleskelua jotta aikaa kuluu ja vauva saa kasvaa rauhassa masussa.



Täytyy koittaa kirjoitela nyt useammin kuin ei tätä tekemistäkään hirveästi enää ole tai siis ei saa tehdä.



Nyt syömään ja kattoon elokuvaa.



Nemotus rv30+1

K@TJU;

Niistä poltoista..onkohan ne ollu mulla noita samoja sillon tapaninpvän tienoilla. Sillon ei tuntunu että vatsa kovettuis, mutta alamasua poltti (se on kyllä siihen ihan oikee sana!) tasaseen tahtiin. Luokittelin ne sillon supistuksiksi..mitä lie sitte olivatkaan.



Kun mä olen vielä vähän ulkona siitä että voiko olla supistuksia ilman vatsan tuntuvaa kovettumista?? Kaverilla kun oli kuulema vaan alaselän menkkamaisia jomotuksia - ja ne oli supistuksia, eikä hän maininnut mitään kovettumisesta...eli täh?



DUPPIS;

Täytyy nostaa sulle hattua jos sitä sipulimaitoa juot *kylmiä väreitä*! Sanovat nuo vanhat ja viisaat että kun tunkee raakoja sipulirenkaita villasukkiin ja sukat jalkaan yöksi niin helpottaa..tiedä sitten :) ihana kuulla noin hyviä uutisia!!! Pikkunenhan kasvaa ihan kohinalla..mahtavaa! Me täällä miehen kanssa ihan täpinöissä odotellaan aina kuulumisia..mieskin kysyy aina ekana iltasella että " mitä sille jo syntyneelle pikkuvauvalle kuuluu siellä palstalla.." :)



( . ) mä menetän hermoni noiden koirankarvojen kanssa..oikeesti! Ei tosta lyhytkarvasesta irtoa niinkään, mutta ton lappalaisen vois ajella vaikka koneella kaljuks. Harjasin eilen illalla ison muovipussillisen villaa siitä irti (ja kyllä, se ON koira, ei lammas), ja taas on lattioilla tuppo tupon vieressa!! *mutinaa*

Njäh, kävin taas kävelyllä, ja tänään ei tuntunu yhtään niin hyvälle :( huomenna jätän kyllä sitten väliin..jotenkin vaan kivisti vähän väliä ja muutenkin jumitti..mutta kun se koira niin surusilmin katsoi niin pakkohan se oli. Kaiken kaikkiaan vähän huonompi olo kun viime päivinä - tarttee varmaan levätä enempi.



Tappi

Tappi: No kovasti yritän kerätä rohkeutta siihen sipulimaitoon. Isomummi sitä mulle keitteli kun olin pieni. Auttoi kyllä silloin, maku vaan on liian tuoreena kuitenkin mielessä. Tota villasukkajuttua en ole kyllä kuullutkaan. Mitäköhän tuo ukko sanoisi jos kömpisin viereen jalat sipulilta haisten? :)

Ihana kun tuollalailla myötäelätte siellä. Ihan mieltä lämmittää! Olen mä kyllä hurjan ylpeä pienestä miehestäni, kuinka sitkeä sissi onkaan jo ollut. On se vaan kumma miten tuo lämmin ilma vaikuttaa jo koiriinkin. Niin ja mä muuten näin tänään ihan tuoreita voikukanlehtiä... Siis tossa tienvarressa kun sinne labraan menin. Ihan käsittämätöntä. *pudistelee päätään*



-Duppis

Täällähän on melkoinen meno nykyään! Viestejä jo aamupäivästä niin että ei meinaa ehtiä lukeen!



Onneks duppaduulix jaksaa laittaa kuulumisia joka päivä, niitä on niin ihana lukea. Mahtavaa että pikku prinssi kasvaa ja vahvistuu! Uskomatonta ajatella, että jos se oma vauvakin nyt syntyisi niin olis hyvät mahdolisuudet selviytyä...



Mulla on kans nykyään univaikeuksia, viime yönäkin olin vielä 3 aikaan hereillä ja sitten 8 soitti kello... haukotus. Ei mun olo mitenkään erityisen tukala ole, mitä nyt vauva ei useinkaan hyväksy että yritän nukkua vasemmalla kyljelläni ja vaikka yritän niin ei siitä nukkumisesta mitään tule kun toinen jyskyttää masua. Olen alkanut pitään tyynyä reisien välissä, kun tuntuu että sillain on asento vähän parempi ja tyyny tuntuu myös ehkäisevän sitä pistävää selkäkipua, jota alkoi öisin olemaan. Millaisiahan virityksiä sitä vielä saa keksiä kun masu vaan kasvaa!



Kestovaipoista: ajattelin kokeilla, kavereilla on hyviä kokemuksia. Olen vielä ihan pihalla asiasta, kerran kävin joillain nettisivuilla enkä tullut yhtään viisaammaksi! Ens viikolla saan henk.koht. kestovaippaesittelyn yhdeltä tutulta ja toivon, että sen jälkeen olen valaistunut ja tiedän mitä hankkia.. :) No, yrittänyttä ei laiteta!



Meillä lähti joulukuusi tänään roskikseen, eipä siinä enää monta neulasta ollutkaan, kaikki oli lattialla, huh mikä sotku.



Hyvää viikonloppua kaikille, eipä tuo huominen taida muuten mitenkään erikoinen olla mutta kaupat on kiinni.



Despelote, 29+5

Ihanan vilkkaat pinot olleet lähipäivinä.Jatketaan samaan tahtiin,tytöt;)



L

Kylläpä me maalismasut olemme ahkeria kirjoittelijoita! Pinot ovat tässä vaiheessa päivää aina niin pitkiä, etten kerralla ehdi kaikkien kirjoituksia kunnolla lukea, silmäillä vain :)



EMMA69; En minä millään muotoa loukkaantunut ihmetellessäsi painoarviota. Anteeksi jos minun kirjoituksestani sai sen kuvan :) En suinkaan. En vaan yhtään muista minkä painoisia pojat olivat näillä viikoilla, joten minä puolestani säikähdin " odottavani jättiläistä" ..heh :)) Saman suuntaisia painoarvioitahan muutkin ovat näyttäneet näillä viikoilla saavan, joten passelin kokoinen tuo meidänkin masukki tuntuu olevan :) Anteeksi vielä, jos vaikutin tympeältä, sitä en ollut lainkaan :))



Me olemme äitini kanssa tällä viikolla (lue äiti laittanut ja minä sohvalta opastanut..) laittaneet vauvan vaatteet kaappiin esille ja pedanneet pinnasängyn meidän makkariin valmiiksi. Turvakaukalon päälliset pesty myös. Vaunuista pitäis vielä ottaa päälliset pois, samaten sitteristä ja pestä. Kantokoppa on ostettava, kun edellisen myimme tuplavaunujen mukana. Muuten vauvan tuloon ollaan valmiita :) Vaikka saisikin pysyä sisällä vielä viikkoja!



Himoista joku kyseli...raikas vesi on ihanaa ja suklaata ja salmiakkia kuluu. Muuten itseasiassa on vaihe, että saa pakottaa itseään syömään, kun oikein mikään ei maita. Ja syönkin säännöllisesti, mutta en hyvällä ruokahalulla.



DUPPIS; ihania uutisia, kun vauva kasvaa ja voi hyvin! Muistapa ottaa sen C-vitamiinin kanssa B:tä niin imeytyy tuo c-vitamiini paremmin. Hunajateetä, paljon hedelmiä ja marjoja, niin paranet kyllä!



Kivaa kun olitte kommentoineet niin paljon tuosta ulkokäännöksestä. Alan tulla siihen tulokseen, että jos vauva ei itse käänny, niin vaadimme sektiota. En taida uskaltautua tuohon käännökseen.



Mutta nyt taas sohvalle poikien kanssa pötkölleen.



Caius ja ilona/ilmari 31+4

Sehän meiltä puuttuu... tai siis puuttuuhan meiltä myös syöttötuoli, mutta sitä nyt ei ihan heti tarvita, paitsi vierasvarana. Olen tässä kaappiin viikkaillut vaatteita ja niitä on niin paljon, että hyvä ehdin jokaista käyttää, vai heitänkö roskiin aina yhden käytön jälkeen ? :/ Mekot pitänee viikata kaappiin " odottelemaan" ... mies oli kyllä jo jakamassa niitä poijes, mutta.... katellaan, eihän tämän viimeinen vauva tarvi olla ? ;)



Ja sitten... TAPPERT!!!

En todella osaa vieläkään sanoa millaisia on supistukset, vaikkakin minulla on jo yksi lapsi, juuri tuo alaselän jomotus oli ainut merkki synnytyksen käynnistymisestä viime kerralla. Muutkin on puhuneet tuosta mahan kovettumisesta, mutta vaikea sanoa suuntaan tai toiseen. Jos kävelen liian kovaa, alavatsaa nipistelee, mutta ei ne pahene, vaikka jatkan matkaa, joten onko ne supistuksia vai ei ? en osaa sanoa. Joskus kun nousen nopeasti ylös niin samanlainen tunne mahan tunuu sivuilla, mutta ehkä hieman eripaikoissa. Yöllä jos liikun, niin se onkin sitten ihan toinen juttu, ihan kuin jumittuisin nukkuessa ja yöllä veskissä käynti on aika kankeaa.



Tänään sain kuitenkin lääkäriltä luvan kevyesti " treenata" sivuttaisia vatsalihaksia, kylkiä sekä selkää, jotta se kestää tulevan rasituksen. Eli kaikkia muita paitsi " keskimmäisiä" vatsalihaksia voi kevyesti harjoittaa. Potkurilla on kätevä rasittaa jalkoja, ilman, että masu pahemmin siitä rasittuu. Nytkin on kahden päivän potkuroinnista nivuset kipeinä, mutta selkä on voinut loistavasti. Hartiat hieman eilen illalla jumitti, mutta se saattoi johtua myös hammaslääkärikäynnistä, ennenkin on ollut niskat jumissa jonkun tuollaisen " jännittämisen" vuoksi. Pitänee kaivaa ne vanhat " niskahartiapunttijumpan" ohjeet jostain kaapin kätköistä.



Ulkoliikunta jäänee edelleen vähille, jos tuo keli ei pysy potkurikelinä, istukka on kuitenkin edessä, eikä kaatuminen ole " suositeltavaa" .



Mutta nyt taas pyykkikone huutaa...



hei taas...



t. punkeli

Duppix: mä olen pari flunssaa saanut talttumaan tolla sipulimaidolla. Mies ei myöskään sitä pysty juomaan. Ihania uutisia, että poitsu vaan kasvaa.



Suppareista: sillon yks yö. kun mulla selkää kivisti sillee aaltomaisesti, Kättärillä kysyivät heti että onko ne supistuksia. Enpä osannut siihen vastata, koska aikaisemmissa raskauksissa ei supparit selässä tuntuneet. Sen jälkeen olen kyllä seurannut ja huomannut, että jos tulee sillee aatomaisesti kipua tonne selkään, ne taitaa olla niitä supistuksia. Joka raskaudessa siis jotain uutta.



Kestoilusta: mun käly ja Vekaravintin omistajakin kehoittivat ostamaan aluks muutaman sisävaipan ja kuoret ja kokeilemaan niillä. Ja kaikkihan ei aloita kestoilua heti ihan pienen kanssa, koska maitokakka on hieman haasteellisempaa saada pysymään vaipoissa.



Onneks kuopus antoi äsken nukkua pikkutirsat, muuten olis illalla ollut taas vihainen mamma täällä. Hippu jatkaa möyrintää. muttei hajuakaan miten päin masussa ollaan.



-m-

Meni aika sitä lukiessa, joten omat vain pikaisesti pinoon. Loma on selvästikin tehnyt tehtävänsä ja supistelut ovat jääneet vähemmälle.Mulla on kyllä kaikissa kolmessa aiemmassakin raskaudessa supistellut tarpeeksi, mutta tässä raskaudessa supistelut ovat aivan toista luokkaa.



Mitään uutta ei mahaan. Kovasti sain selkäni kipeäksi, kun sain siivousvimman ja siivosin koko huushollin.Nyt on puhtoisa koti.Joulua en vielä raaskinut purkaa, se tuo tähän lumettomuuteen kivasti valoa.



Plaah...taas sonnanhaju...täytynee hilputtaa pyllypesulle :(

Ikävin homma tietääkseni.



uupu rv 31+6

Täällä taas niiiiiiiin piiitkä pino kun ei heti aamusta ehtiny koneelle et huh,huijaa =)

Miusta on kanssa ihana kuulla duppikselta uutisia pikku prinssistä vaikka aika vähän teitä " tunnen" täällä kun niin vähän aikaa listoilla yrittäny teijän perässä keikkua =D Tosi hienoo kuulla miten hyvin pikkumies kasvaa ja vahvistuu!!Ja koita tosiaan tervehtyä pian,voin uskoa että ikävä on kova!!Ite ku ootan jo kuulumisia niin innolla.... =)



Caius:miekin kommentoin sitä painoasiaa ihan kyllä hyvällä mielellä,enkä kyllä aatellukkaa että siitä kukaa mieltä pahoittas =) Itellä ei kans vielä ees oo tehty painoarvioo.Ja tuosta kääntämisyrityksestä sen verran kun miulla esikoinen oli tosiaa perätilassa niin suostuin kyll siihen kääntämisyritykseen,joka meni niin että ensin ultrattiin ja katottiin ettei tosiaan oo mitään napanuoraa kaulan ympärillä tms. ja sitten muutaman kätilön voimin yritettiin vähän " tuupata" oikeaan suuntaan,hirmu mukavia kätilöitä oli koko ajan kysyttiin tuntuuko pahalta itestä yhtään jne. Mut poika oli päättänyt sinnikkäästi olla pylly alespäin,muutaman kerran yritettiin ja kun ei suostunut kääntymään ni kätilöt oli sitä mieltä tehdään sektio,ei väkisellä toista ruutata ;)



Ja meidän koirankamaluus vetäs sitten tänään 6 litran kattilallisen hernekeittoa,sitä vaivalla itse tehtyä,napaansa... :' ( Tein kunnon satsin ajattelin sitä pakkaseenki laittaa,mutta kuinkas kävikään...jätin sen hellan päälle jäähtymään kun lähettiin kaupoille ja kappas kun tultiin kotiin oli kattila lattialla kylellään eikä liruakaan keittoa edes pientä tippaa lattialla ollu jääny...Kyllä pääs muutama hassu ärräpää ja muuki siinä!!En osannu aavistaakkaa kun ei yleensä pöydiltä mitään ota...Ettäpä näinkin ihana päivä täällä...Nyt täytyy jatkaa touhuilua:

hyviä vointeja kaikille!!

Noista supistuksista piti tulla sanomaan...

Omakohaisesti esikoisesta sain suppareita vasta sairaalassa, viidentenä käynnistyspäivänä ja ne oli sellaisia VIILTÄVIÄ. Samoin sitten salissa... niitä voisi kuvailla todellakin alavatsaa viiltäväksi kivuksi. Kuin joku olisi puukkoa sinne työntänyt tms. (sori... raakee vertaus ) Mutta en sitten tiedä mikä osuus oli käynnistyksellä kivun laatuun...

Kuopuksesta taas viikko (tasan) poltti mahaa miltei jatkuvasti... yötä päivää ennen synnytystä. Maha oli jo ihan arka ja pinkee, mutta sitähän se loppupuolella on muutenkin :)

Ja sitten yks kaks heräsin yöllä sellaiseen viiltävään kipuun ala vatsassa, paniikki tuli, että kaikki ei nyt ole kunnossa... ennen kuin tajusin että hittolainen... SUPISTAA :) Miulla siis ekana vissiin nuo polttelevat kivut on niitä " alku supistukisa" ja sitten kun alkaa ihan kunnolla synnytys käynnistyä ne muuttuu niiksi " viiltäviksi" . Kuopuksesta lähdettiin sitten n. 3,5 tuntia ekasta kunnon supparista sairaalaan ja reilut 5 senttiä olin silloin auki... että hyvin oli käynnissä synnytys. Paitsi et silti kesti vielä sen 8 tuntia....



Mutta vissiin nuo supparit on erilaisia eri ihmisillä... kun olen monesti kuullut että toisilla se supistus heijastaa jotenkin selkä säryksi... itselläni taas kaikki tuntuu tuolla todella alhaalla vatsassa. Sekin on hassua kun kuulin, että kannattaa " heilutella pyllyä" eteenpäin nojeten supistuksien aikana, pitäisi kuulemma helpottaa. Itselläni ei auttanut ollenkaan, ainoo mikä auttoi oli kyykky asento ja ihan kippurassa. Kummasti sitä siinä taipui sellaseen sykkyrään että :)



Että vielä vedoten siihen MTV3 Dokumenttiin... SELLAINEN SYNNYTYS MULLEKKIN KIITOS :) Näytti koko homma niin lepposalta puuhalta :)



Mutta. Nyt vissiin pitää mennä pistää viel pyykit kuivumaan. Arvatkaapa minkä näkösiä mein lapsoset oli ulkoa tullessa. Isoveikka 3v5kk näytti vähän mallia pikkuveikka 1v2kk kuinka uidaan lätäkössä :( MUTALÄTÄKÖSSÄ :( Ja eikös toinen vielä juonutkin vettä siitä. No, vaatteet ihan tuhannen kurassa ja pesuun meni... sekä lapsilla, että äidillä!!! LUNTA TAI AINAKIN PAKKASTA TÄNNE KIITOS!



t. K@tju

Täällä taas vaihteeksi kukonlaulun aikaan, aamupalat syöty ja lehdet luettu, ja nyt koneella keikkumassa.



Huomaa että moni meistä on jo jäänyt kotiin, niin pitkiä on päivän ketjut, ja onhan se kyllä niinkin ett tässä vaiheessa kun ei maaliskuuhun enää kovin pitkästi ole, vauva ja synnytys alkaa vallata ajatuksia, ainakin mulla, ja sittenhän sitä haluaa jakaa ajatuksensa muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa, nii että onneks olette täällä:) Kahtena yönä on vauva ollut jo unissakin, ei kylläkään vielä synnytys- tai sukupuoliunia ole ollut.



Ihanilta kuulosti Leannan(?olikohan oikea nikki?) babykutsut, oispa aika kiva jos joku tuollaiset järjestäisi. Itsellä ei aiemmin kokemusta, en ole ikinä ollut.



Eilen sain kuin sainkin järjesteltyä vähän kaappeja uudelleen, ja sen verran tilaa, että vauvanvaatteille on paikka mihin niitä laittaa kun saan kaivettua ne säilöstä ja pestyä. Jos tänään vaikka yrittäis.



Ihanaa kaveri kutsui meidät illalla syömään, on vielä kokki-ihminen joten oikein hemmottelua tiedossa, nam...



( . ) Masussa kaikki hyvin, nyt tuntuu ett ihan kuin liikkeet ois napakampia kylkiluiden suuntaan, oisko vauveli sit päättänyt kääntyä oikein päin, no ens viikolla äitipoli, sittenhän sen näkee.



Pitiköhän vielä jotain eiliseen pinoon vielä kommentoida!? No palailen asiaan jos tulee mieleen. Mukavaa päivää kaikille...



T Petriina rv 30+4

Ajattelin pitkän tauon jälkeen taas jotain kirjoitella kuulumisia. Kotona olemme lasten kanssa ja itseasiassa sairaloma on äitiysloman alkuun saakka joten se vähän helpottaa tätä olemista.Vaikka en tiedä onko olo sen parempi kun on sairaslomalla, ehkä levättyä saa paremmin.



Tuosta sairaslomasta minun on pitänyt jo aikaisemminkin jo kirjoitella, mutta en ole oikein jaksanut jupista. Ehkä tämäkin ärsyttää nyt jotain, mutta tässä taannoin joku arvosteli toisten sairaslomalla oloa ja kehui kuinka itse on tehnyt töitä aina odotusten aikana. Mua sitten ärsyttää tuollainen, tämä on kolmas raskaus ja totisesti olisin ollut mielummin ollut töissä kuin kotona jos vain olisin vointini puolesta voinut. Ja ensinnäkin ei me naiset niin montaa kertaa elämän aikana raskaana olla, että jos siitä joku haluaa joku nauttia sairaloman merkeissä ehkä hiukan hepposin perustein , entä sitten.

Itse en missään nimessä halua riskeerata raskautta jonkun työn takia, meillä kun lapset on kaikki tehty lapsettomuushoidoilla, on ne minulle niin kallis arvoisia asioita , etten niitä viitsi tuhota millään tavoin.



Ehkä tuosta nyt jonkun karvat nousi pystyy ja ärsytin jotain, mutta minusta vaan tuntuu niin pahalta kun joku kehtaa arvioida toisten sairaslomalle jääntiä.



No sitten toisiin asioihin, minäkin olin ajatellut, että laitan vasta myöhemmin noita vauvan tavaroita kaappiin, mutta oli minun kuitenkin laitettava jo niitä aikaisemmin.Tai se homma on vähän vaiheessa,kun vaatteita pitäisi vielä pestä ja järjestellä , no pikku hiljaa..



Toivon , etten ketään nyt suututtanut tekstilläni. No se saattaa olla vähän sekavaa. On noita huonosti nukuttuja öitä sen verran jo takana.



kaksosmamma rv 30+1

En olekaan varmaan sitten loka-marraskuun kirjoittanut mitään tänne. Kiirettä pitää töissä, gradun parissa ja iltaisin tuon taaperon kanssa. Töitä siis painan edelleen, vasta 17. helmikuuta alkaisi ä-loma. Huh, ainakin eilinen poäivä oli töissä niin kiireinne, että sellaisella tahdilla en jaksaisi loppuun. Mutta kun työvuoroja on 2-3 viikossa, niin aika pitkään varmaan roikun siellä taas, niin kuin viime kerrallakin. Kaksi viimeistä työvuoroa jäi vain tekemättä.



Liikkeet on nyt oikein kunnon möyrintää. Vaikka tämä onkin toinen raskaus, en kyllä yhtään osaa sanoa miten se vauva siellä kellii. Välillä olen aivan varma, että pää on alaspäin ja sitten taas...



Eilen sain äitiyspakkauksen, ja olen kyllä tyytyväinen siihen. Vaatteet vaikuttivat laadukkailta, vaikka niitä olikin melko vähän. Värit olisivat saaneet olla pikkasen neutraalempeja, varsinkin ulkovaatteissa, mutta jos tyttö tulisi niin sittenhän niitä voisi " maustaa" vaaleanpunaisilla asusteilla.



Tällaista mielessä minulla.



Linda 28+6

Heissuli kaikille. Löytyihän se ketju täältä tällekin päivälle jo.



Petriina: Hienoahan se olisi jos vaava olisi päättänyt ihan oma-aloitteisesti kääntyä :)



Kaksosmamma: Tuskin tuosta kukaan nyt suuttuu. Liekö se joka siitä sairasloma-asiasta kirjoitteli, yrittikin ihan vaan pahottaa muiden mieliä. Ihan kiva joo jos menee niin kivasti, mut ihan tosissaan sais miettiä, että kaikki ei ole ihan niin onnekkaita.



Ja sitten meiti. En varmaan pääse ikuna sinne pojan luokse, kun joka kerta kun tuntuu illalla siltä, että huomenna voisi mennä, on aamulla sitten pää entistä pahemmin täynnä räkää. Tuli kyllä itku tänä aamuna ihan silkasta ikävästä :(

Tokihan sen järki sanoo, että pojan (ja muidenkin vauvojen) parhaaksi olen sieltä pois, mutku mä haluuuuuun! Oonko nyt tarpeeksi säälittävä? ;)



Tuleepahan ainakin laitettua höyrypäissään kotia kuntoon kun ei malta olla paikallaan. Onneksi on nuo tytöt pitämässä kiinni arjessa.

Aamuja kaikille :)



-Duppaduulix ja pieni mies 13 pv

Taas takana yksi huonosti nukuttu yö, sen siitä saa, kun eilen kehuskelin miten hyvin olin nukkunut. Plaah-jos jotakin inhoan niin yövalvomisia, kun ei edes vielä ole sitä vauvaakaan, jota voisi katsella, tai rauhoitella, turhanpäiten valveilla olo on ikävää :-(( Ja mulla ei todellakaan ollut minkäänlaista vaivaa miksi olisin valvonut, en vain saanut unenpäästä kiinni, ja hauskinta oli, että olin niiiiiin väsynnyt siinä klo.22 että oli pakko päästä sänkyyn, mutta mihin se väsymys sitten yhtäkkiä katosi.



Caius: Heti ekana haluan sinulle kirjoittaa(jos minua tarkoitit arvostelulla) että en todellakaan arvostellut sinun vauvan painoarviota, olen pahoillani, jos sait sen kuvan kirjoituksestani. Sanoin vain, että mahtavaa, koska mahtavaahan se on. Minulla ei ole lapsia entuudestaan, joten nuo paino-arviot suun muut arviot on aika hepreaa, mutta ihan vain mielessäni olen miettinyt, että jos lapsukainen vaikka syntyisi ennen LA:aa ja näillä viikoilla niin mikäköhän olisi se paino-arvio jnejne .. Mutta nöyrästi pyydän anteeksi, jos olen loukannut sinua tai jota kuta muuta kirjoituksillani, koska se ei ole ollut tarkoitukseni !!!



Kaksosmamma1: Älä huoli, kyllä täällä on ilmaisunvapaus olemassa, eli vaikka vastaukset suututtaisivat niin kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä. Mua ei yhtään rasita, jos ihmiset ovat raskaana ollessaan sairaslomalla, olenkin miettinyt, että miten ihmeessä jotkut jaksavat vetää herneen nenuun, muiden sairaslomien takia ?? Eikö omassa elämässä ole riittävästi haastetta, että muiden ihmisten lomiin sun muihin pitää sotkeentua, MUTTA tämä asiahan ei vain koske raskaana olevia, kyllä suomalaisilla (ikävä kyllä) on sellaiset tavat olemassa, että muita syynätään, tarkkaillaan, sairaslomia lasketaan jne monillakin työpaikoilla varsinkin naisvaltaisilla aloilla. Tämä on yksi syy miksi itse olen vaihtanut vakityön freelancerin työhön, ei tarvitse kuunnella/katsella kenenkään vttuilua, kunhan vain tekee oman työnsä mahd. hyvin. Itse olen muuten ollut kohtalaisen hyvässä kunnossa koko r-ajan, ja olen ihmetellyt sitä, koska työkin on henk/fyys. raskasta, mutta en olekaan tehnyt 5 päivän viikkoa sitten lokakuun jälkeen vaan sellaista 3-4 iltaa/vko ja nyt jäljellä muutama hassu päivä :-))



Baby showerista puhuitte: Olen ollut kerran, kun asuin jenkeissä, mutta Suomessa en koskaan.



(.) mitataan, punnitaan ja muutenkin tarkastetaan tänään, joten myöhemmin ilmottaudun uudetsaan linjoille. Kaikille oikein mukavaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua. t. emmi rv-28+5

Vähän on tokkurassa tämä mamma täällä taas. :( Yöllä tuli uni siinä puoli 3 VASTA ja sit heräsinkin viideltä jo odottamaan, että miehen kello soi. Joka kerta, kun silmänsä avasi niin oli sellai superpirteä olo. Join litran omppumehua illalla, en litraa kofeiinia, kuten mun elimistöni näemmä ymmärsi asian!



Täällä ei myöskään se pesänrakennusvietti ota laantuakseen. Uutena vuotena laitettiin olkkariin uutta järjestystä ja lopulta se levis makkareihinkin, kun piti siirrellä kaappeja ja hyllyjä ja sen sellasta. Nyt sitten eilen keksin, että minäpä haluankin eskarilaiselle oman huoneen! Niinpä tein vähän suunnitelmia ja mittauksia ja kun mies tuli kauppareissulta kotiin esitin innoissani kaikki ajatukset ja piirrokset. Hän hyväksyi kaiken (ihme kyllä!) ja niinpä me sitten illalla pari tuntia tässä järjesteltiin ja saatiin neidille oma huone. Eka yö pois omasta huoneesta teki siis mulle varmaan hallaa ja miehelle illalla ja sanoin, että nyt jo on ikävä sinne. Mies sanoi, että ei hänellä vaan ja hän on niin onnellinen, kun neidillä on nyt oma huone. Tot meidän makkaria on himoinnut pitkään, kun maalattiin se syksyllä vissiin liian nätiksi kahdella vaaleanvioletilla sävyllä ja vähän boordia mukaan. ;) Lapsi on myös pitkään toivonut oikeaa ovea. Tuolla lastenhuoneen puolella kun on liukuovi. Liekö tuota sitten helpompi paiskoa vai miksi.. :D



Nyt sitten on koti suht kunnossa. Toki siis jäi vielä jotain laiteltavaa ja neiti nukkuu vielä vanhassa huoneessa kerrossängyssä, mutta saa ens viikolla sitten ihan oman matalan sängyn. :) Että mitähän mä sit teen, kun tulee taas uudestaan toi hurja fiilis kaikista muutoksista? Muutanko mä kaikki takaisin? Kohta keksin, että pitää saada uus koti, että saa muuttaa oikein kunnolla..



Masussa kävi eilen sitten illalla aivan älytön jumppa ja kuinkas ollakaan niin aamulla sitten tuntui sydämensyke tossa ylhäällä eli jätkä päätti sitten kääntyä ympäri ja istuskelemaan. Ois taas vaan pitänyt olla ihan hiljaa siitä pää tissien välissä -asiasta.. Toivotaan nyt sitten, että kääntyy vielä oikeinpäin ja sitä samaa toivon kaikille muillekin! Häpyluuliitokset särkee kovastikin. Hyvä, kun kävelemään pääsee aina ylös noustessa. Toi on jotain niin sietämätöntä, mut hyvinhän mä näemmä sitä yli kuukauden oon jo jaksanut.. Ei oo enää paljoa jäljellä. :)



Mutta taas on mentävä, eskari alkaa kohta ja neiti sinne. Sen jälkeen minä lähden aamuteelle ystävän luo. Siis minä! Joka en ole kotikulmilta poistunut yli viikkoon! Saati tavannut muita ihmisiä kuin oman perheeni ja päiväkodin väen ja neuvolatädin. Mahtaakohan sitä uskaltaakaan enää.. Tosin mies oli sitä mieltä, että hyvä vaan, jos menen. Haluaa kuulemma tulla töistä siihen kotiin, joka se oli vielä aamulla.. :D



Papu ja Hermanni 30 *pokspoks* :):)