Olemmeko ainoita,joiden vanhemmat eivät osta lapsenlapsilleen mitään?
haikein mielin tässä hirveän huonossa rahatilanteessa taas seuraan, kuinka ystävieni vanhemmat ostavat lapsenlapsille syksy-ja talvivaatteita, urheiluvälineitä jne. Olisi ihanaa jos meilläkin joku ostaisi jollekin lapsista josku jotakin. Rahastakaan ei ole kysymys. Jos olen joskus itse isovanhempi ja minulla ei ole silloin rahasta tiukkaa, en varmasti voi olla ostamatta joskus jotakin kaunista tai tarpeellista lapsenlapselle, varsinkin jos siitä vielä olisi apua.
Kommentit (9)
Ostais varmaan, jos pyydettäisiin, mutta ei ole tullut mieleenikään pyytää.
Muutenkin tykätään elää omilla tuloilla.
mutta olisihan se mukavaa, kun itsellä on niin heikko rahatilanne. Itse tykkäisin ilahduttaa sillä tavoin muita, niinkuin kerroin. ap
Appivanhuksilla on rahaa, ettei paskalle taivu, mutta silti ei tule mitään avustuksia. Tyttärelleen (vieläpä akateemisesti koulutettu sinkku) maksaavat jopa vuokrat (!) mutta meille ei tule yhtään mitään. Saattaisivat ostaa, jos pyydettäisiin, mutta mä en ole sen tyyppinen. Tai siis olen omillani pärjäävää sorttia. Silti kirpaisee, kun laittaa viimeisiä ropojaan lapsiin (meillä ei ole edes ketään keltä saataisiin vaatteita käytettynä) ja anoppi vaan ihmettelee, että " olisin jotain voinut ostaa, mutten sitten tiennyt mikä kelpaa..." PRKL, kun meille kelpais IHAN MIKÄ VAAN!
Että et ole ap ainut.
Ja vielä: Kuten sanottua, apu olisi tervetullutta, etenkin, kun rahat on tiukilla. MUTTA syy kitkeryyteen on kuitenkin epätasapuolisuus lapsia kohtaan, ei se, ettei minun lapseni saa uusia kauniita vaatteita... (Tämä vaan selvennykseksi, kun kohta taas joku ulisee, ettei ole isovanhempien tehtävä maksaa lastenlasten vaatteita:)
Viimeksi tuli sormikkaat ja suklaapatukka.
Ymmärrän appivanhepia, on paljon lapsenlapsia..
oma äitin lupaa (en siis pyydä että ostais)ostaa vaatteita mutta sitten " unohtaa" koko asian.. kurjaa sinänsä että rikkoo lupausensa aina ihan joka asiassa..
Mut ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Meillä on varakkaat vanhemmat joilla todella olisi varaa ostaa sillon tällön lapsenlapsille jotain tarpeellista. Vaan ei osta. Niillä on semmonen kumman vanhanaikanen ja ehkä vähän katkerakin ajattelutapa, et kun heitäkään ei autettu nuorena, niin hekään ei auta. Et silleen. En ole tätä koskaan ymmärtänyt! Ja tiedän et monet ostaa vaikkei niin olisi varaakaan.
Pitäkää huoli, että toiveet on hyvin selvillä:
Meidän mummo haluaa ostaa, mutta on tosi epävarma. Joten kerromme hänelle aika-ajoin mitä tarvitaan.
- koko
- värit (lapsen lempivärit)
- millainen vaate: esim. collegepaita, t-paita, ulkohousut....
- Joskus jopa merkkkikin kerrotaan
Hän ostaa, mutta tarttee aika tarkat ohjeet.
Vielä onnellisempi mummo on, jos poika sanoo, että mummon ostama paita on hänen lempipaita.
tottakai synttäri ja joululahjat ja tuliaisia matkoilta (joita kyllä onkin sitten useasti vuodessa...)
Mutta mitään oikeasti tarpeellista ei ostele.