***LOKAKUISTEN SYNNYTYSTARINAT***

Täytyy kommentoida, että kyllä ne synnytykset on näköjään todella erilaisia! Eilen aloin kerätä kauheita pelkoja itselleni lukiessani esim pepsin tarinaa, mutta suhnin jutun jälkeen tunne taas helpotti. Mies kielsi mua lukemasta näitä juuri ennen synnytystä, mutta minkä ihminen uteliaisuudelleen mahtaa :) Onnea kaikille vauvansa saaneille, me vielä odotellaan (rv 39+4)

1.10. Maanantaina yhdeksän aikaan menin jälleen neuvolaan korkeiden verenpaineiden takia. Siellä todettiinkin, että verenpaineet on edelleen todella korkeat ja vauvan sydänäänet vähän laiskan puoleiset. Terkka pyysi minua lähtemään synnärille tarkistamaan onko kaikki kunnossa. Iski pienoinen paniikki siinä vaiheessa. Kävin äkkiä kotona pakkaamassa sairaalakassin ja lähdin ajelemaan laitokselle, jonne matkaa oli vähän vajaa 50km. En ollut valmistautunut millään tavalla moiseen lähtöön, ja aavistin, että kotia en vähään aikaan pääse.



Laitoksella otettiin taas käyrää ja verenpainetta. Supistuksia tuli, joita en kylläkään itse huomannut. Puoliltapäivin minulle tehtiin sisätutkimus, jonka seurauksena puhkesi kalvot. Olin 3-4cm auki. Siis mitäh! Olin aivan pökerryksissä. Näinkö tämä synnytys käynnistyisi. Mietin, että miksi en saanut kokea sitä, että supistukset olisivat ajaneet minut kotoa synnyttämään. No nyt olin ainakin turvallisissa käsissä. Olin jo valmiina laitoksella.



Siirryin osastolle. Iltapäivällä supistuksia alkoi tulemaan. Ne tuntuivat vain alaselässä ja takapuolessa ja eivät olleet mitenkään pahoja. Mies kävi välillä katsomassa minua. Iltaa kohden supistukset alkoivat pikku hiljaa kipeytyä, mutta synnytys ei edennyt. Yhdentoista aikaan illalla yritin laittaa nukkumaan särky-ja unilääkkeiden avulla. Supistuksia tuli 2-5 minuutin välein. Olo oli rauhaton, enkä saanut unta. Minulle annettiin lisää kipulääkettä ja nukahdin pariksi tunniksi. Kahden aikaan yöllä heräsin supistusten häirintään. Ajattelin, että synnytys on jo todella lähellä. Soitin miehelle, että haluan sinut tänne.



2.10. Tiistaina kolmen aikaan yöllä siirryin synnytyssaliin. Istuin ja kävelin ympyrää, mutta helpointa oli vain makoilla. Mies luki sarjakuvia ja nukkui=). Aamulla kahdeksan aikaan hoitajat ehdottivat epiduraalia ja mielellään otin sitä vastaan. Epiduraalin laitto sujui hyvin ja pahimmat kivut olivat poissa. Nukuin pari tuntia. Heräsin, kun epiduraali ei enää vaikuttanut. Puolen päivän aikaan aloin lohduttomana itkeä, että ei tästä tule mitään. Vuorokausi oli kulunut lapsivesien menosta, eikä synnytys edelleenkään ollut edennyt juuri yhtään. Olin aivan varma, että en pääse enää synnyttämään alakautta ja joudun leikkaukseen. Mies kutsui hoitajat paikalle. Minulle annettiin taas lisää epiduraalia, oksitosiinia, antibioottia ja reunoja pehmentävää lääkettä. Hoitaja sanoi, että rentoudu supistuksen ajaksi, että älä jännitä niitä vastaan. Ajattelin vain, että miksi et tuota voinut aiemmin sanoa.=) Olipa paljon helpompi olla. Nukahdin taas.



Kahdelta iltapäivällä heräsin. Menin vessaan ja minua kakatti hirveän paljon. Hoitaja sanoi, että tutkitaanpas ensin ennen kuin kakkaat. Yllättäen olinkin täysin auki ja valmis ponnistelemaan. Yhtäkkiä tunsin voimieni palaavan. Vielä viimeinen rutistus olisi edessä. Mieskin näytti jo selvästi helpottuneelta. Ponnistelin ensin rauhallisesti vauvaa alemmas ja kohta sain siirtyä jo synnytyssänkyyn. Ajattelin, että tuossa en viivy kauan, olihan tätä jo kärsitty niin kauan muutenkin. Hyvän asennon etsimisessä meni tovi ja vihdoin pääsin hommiin. Ponnistamisen tarve tuntui yllättävän selkeältä, vaikka puudutukset vaikuttivat yhä. Tilanteessa olivat mukana kaksi kätilöä, yksi harjoittelija ja oma mieheni. Ponnistin kuin henkeni edestä heti alusta alkaen. Parikin ponnistusta yhden supistuksen aikana. Se oli juuri kuin olisi paskaa työntänyt.=) Kun pää oli tiukimmassa kohdassa ponnistin vain yhtä soittoa, en tiiä oliko supistus edes päällä, mutta ponnistin silti. En halunnut kokea sitä repeämisen tunnetta kovinkaan pitkään. 20 minuuttia meni ja vihdoin poika oli rinnallani! Voi ihanuus sitä onnea! Jälkeiset syntyi muutaman minuutin päästä. Iskä meni kylvettämään poikaa ja minua ommeltiin toisen asteen repeämän takia.



Synnytyksen kesto: n.18 tuntia (vesien menosta kului n.27 h)

Paino 4070g

Pituus 51cm

Pipo 35,5cm

Pisteet 7,9,10 (napanuora oli yhdesti kiertynyt kaulan ympäri, jonka vuoksi aluksi piste 7)



Poika on niin kova imemään, että rinnanpäät menivät heti rikki. Aluksi jouduinkin pumppaamaan maidon ja antamaan sen pullosta. Nyt olen vasta muutaman päivän saanut imettää suoraan rinnasta. Imettäminen onkin mukavaa puuhaa! Ja voi että poika osaa olla suloinen. Olemmeko koskaan rakastaneetkaan toisiamme näin paljon.



Mi11Mi ja mies ja poju

nosto. Lokakuiset omalle paikalleen lokakuun synnyttäneiden kärkeen.



Laittakaahan leidit tarinoitanne.



AJL

Synnytys oli tosi nopea, joten tarinakin on lyhyt. Toinen poikamme syntyi siis tiistaina 16.10. Maanantaina minulla oli hirveä selkäkipu johon jouduin ottamaan särkylääkettä, mutta muuten ei ollut ennakoivia tuntemuksia.



Maanantai-iltana menin ihan normaalisti nukkumaan salaa toivoen mielessäni, että ehkäpä synnytys alkaisi ensi yönä. Olin melko levoton synnytyksen alkamisen suhteen, koska käynnistyspäiväksi oli määrätty torstai.. Siksi alkoi jo pelottaa, että käynnistykseen joudutaan.

Maanantain ja tiistain välinen yö meni kuitenkin nukkuessa, mitä nyt vessassa kävin muutaman kerran. Käydessäni noin viiden aikaan vessassa ajattelin, että eipä alkanut tänäkään yönä synnytys..



Esikoinen heräsi puoli seitsemän aikaan ja herätti samalla minutkin. Kävin jälleen vessassa. Pyyhkiessä paperiin jäi vaaleanpunaista verta. Olin ihmeissäni.. Samantien alkoi menkkamainen jomotus alamahassa ja selässä. Supistukset alkoivat kello 7. Ja tulivat heti alusta n.10 min välein. Kipu ei kuitenkaan ollut niin kovaa, että en olisi sitä kestänyt. Tunnin supistelun jälkeen soitin synnärille ja sieltä sanottiin, että voin tehdä aamutoimet ja syödä aamiaisen rauhassa, jos vaan kestän olla kotona. Ei siinä enää mitään voinut syödä.. Hampaat pesin ja pakkasin laukun.. Synnärille lähdettiin n. klo. 8.20. Matka kesti 13 min. ja supistuksia tuli siinä ajassa 7.. Kipukin alkoi olla jo sellaista, että itku pääsi..



Sairaalaan päästyäni kätilö otti minut heti vastaan ja tarkisti kohdunsuun. Olin auki n. 7-8 cm. Siitä mentiin suoraan synnytyssaliin vetelemään ilokaasua. Spinaalin tai muun puudutuksen antaminen oli jo myöhäistä, joten ilokaasulla oli pärjättävä. Tuskat oli hirveät.. Jotenkin sitä vaan pärjäsi kuitenkin. Synnytyssalissa kerettiin olla tunti kunnes paikat olivat auki sen 10 cm ja piti alkaa ponnistaa.Siinä vaiheessa ilokaasukin otettiin pois. Kipu oli ponnistusvaiheessa niin järjetön, että jossain vaiheessa vajosi aina sellaiseen ihmeelliseen " transsitilaan" ettei tajunnut koko tilannetta tai sitä että oli synnyttämässä. Kaiken näki kyllä ympärillään, mutta välillä ei tuntenut kipua eikä tajunnut yhtään mitään mitä neuvoja ympärillä annettiin. Kuitenkin 15 min. tuskan ja hiusten repimisen ja sekoilun seurauksena oli se, että poika saatiin maailmaan. Poika ei inahtanutkaan heti syntymän jälkeen, joten lastenlääkäri hälytettiin paikalle ja poika vietiin virvoiteltavaksi. Napanuora oli pariin kertaan kaulan ympäri ja vauva ilmeisesti säikähti maailmaantuloa. Kuitenkin vauva tokeni ihan parissa minuutissa ja hänet tuotiin rinnalleni..



Synnytyssalissa ihmeteltiin asiaa muutama tunti. Söin ja kävin suihkussa. Naureskelin miehelle, että miten voi olla näin " helppoa" , että voin kävellä suihkuunkin omin jaloin.. Ja istua heti synnytyksen jälkeen. :O Ensimmäinen synnytys kun päätyi leikkuriin..



Vauvan strategiset mitat oli 4565g ja 53,5 cm. Pipo oli 37 cm. Eli varsin kookas kaveri. (Kuten äitinsä, olen 158 cm.. hehheh xDD)

Pisteitä tuli 5/9. Nyt voidaan hyvin ja opetellaan elämää kahden pienen pojan kanssa. Paino oli vielä laskussa ja maanantaina mennään punnitukseen.. Toivottavasti lähtee nousuun. Maitoa tosin tulee melkein suihkuamalla, että luulisi vauvan saavan tarpeeksi ruokaa..



Sellainen oli se synnytys. Kokonaiskesto oli 3h 15min. Nopea ja rankka, mutta sinällään oikein hyvä synnytys, että asia tuli hoidetuksi, mutta mitään ylimääräisiä ongelmia tms. ei ollut. Tosin kipu oli aivan kamalaa, kamalampaa kuin ensimmäisessä synnytyksessä. Mutta hyvä fiilis jäi kokonaisuudessaan... :))

Ja palkinto siitä kivusta on mitä ihanin... Taas on päässyt ihmettelemään sitä miten joku voi olla niin pieni ja täydellinen.. Elämä on kyllä ihmeellistä!

Eli perjantain aloittelin siivoamalla koko asunnon. Mieskin meni esikoisen kanssa silloin ulos. Siitä sitten pikkuhiljaa alkoi supistukset tulemaan iltaa kohden tiheämmin välillä loppuen kokonaan. Perjantain ja lauantain välisen yön valvoskelinkin supistusten takia. Kirjoittelin lokakuisten lauantaipinoon valvoneeni ja mietin jo siinä vaiheessa että aamulla taitaa tulla lähtö sairaalaan. Istuin yöllä suihkussa ja lämmitimpä saunankin klo: 05.00. Saunassa rentoutuneena olo alkoi tuntua hyvältä. Menin vielä nukkuvan mieheni kainaloon kuuden aikaan lauantai-aamuna ja se tuntui taivaalliselta " kivunlievitykseltä" . Sain nukuttua klo: 06.00-09.00.



Olo heräämisen jälkeen oli loistava. Nyt synnyttämään-fiilis. Esikoinen oli hoidossa joten suuntasimme kohti kaupunkia autoilemaan. Shoppailu-fiilistä n. 10 min tulevien supistusten takia ei ollut, mutta jonnekin kotoa oli päästävä. Muuten mietti liikaa kipeitä supistuksia ja niiden kellottamista. Ajelimme ja kävimme ostamassa miehelle vähän eväitä synnytykseen ja kävimmepä anoppilassakin pannukakulla.



Minulla itsellä oli kauhea ikävä esikoista joka oli hoidossa mummilassa ja oli pakko päästä häntä vielä näkemään. Karkkipäivän kunniaksi suuntasimme mummilaan vielä äidin omaa rakasta esikoista katsomaan ja vietiin hänelle vielä suklaata. Sitten sairaalaan. Klo: 17.00 aikaan olimme sairaalassa. Mukava, rempseä kätilö otti meidät vastaan. Käyrää vauvasta otettiin puolisen tuntia johon piirtyi hyvät lukemat. Kohdunsuun tilanne oli 3.5 cm auki ja olin tietysti tyytyväinen etten ollut turhaa kärsinyt supistuksista.



Sain päälleni sairaalan vaatteet ja vilukissa kun olen kätilö toi minulle lämpökaapista ihanan ison pyyhkeen jonka sisällä värjöttelin. Ai että tuntui ihanalta. Menimme vielä synnyttäneiden osastolle syömään ja odottelemaan varsinaisen synnytyksen käynnistymistä. Kävimme kävelemässä sairaalan käytävillä ja kirjastossa. Kävelyreissun jälkeen tunsin että supistukset vain tiuhenevat ja kipeytyvät. Siis suihkuun. Suihkun jälkeen ihanainen kätilö tarkisti vielä tilanteen ja olin auennut 4 cm. Lähdimme suuntaamaan kohti synnytyssaleja.



Salissa otettiin taas käyrää puoli tuntia. Kiikkutuolissa, miehen halatessa otimme supistuksia vastaan. Ne olivat jo tosi kipeitä. Klo: 08.00 synnytyslääkäri tuli laittamaan kohdunkaulanpuudutteen jota olin toivonut ja sen jälkeen puhkaistiin kalvot. Supistukset tiuheni, mutta kohdunkaulanpuudutus ei auttanut ollenkaan. Odottelimme klo: 09.00 ja sitten pyysin saada jonkun toisen kipulääkkeen. Kätilö ehdotti epiduraalia jota sitten alettiin valmistelemaan. 21.15 oloni helpottui kun epiduraali alkoi vaikuttamaan. Sain syötyä vähän jotta jaksan kohta ponnistaa. 16 supistusta, vajaa 2 tuntia olin auennut 5 sentistä 10 senttiin. Vauvan sydänäänet laskivat alle 80 joten jouduin äkkiä nousta nelinkontin peppu kohti taivasta. Siinä ollessa sydänäänet korjaantui. Ilman ponnistuksen tarvetta jouduin alkaa ponnistelemaan. Oli vaikea ponnistaa koska ei tiennyt milloin supistaa. Epiduraali vei täysin kivut myös ponnistusvaiheesta. Täysin ilman ponnistuksen tarvetta, ja täysin ilman kipua työnsin 10 minuutissa pikkuisen pojan maailmaan.



Olo oli tietysti sanoinkuvaamaton kun pikkuinen vihdoinkin oli maailmassa. Poika söi salissa heti 2 tuntia rintaa ja kaikki meni muutenkin hyvin.



Pituutta pojalla oli 50.5 cm ja painoa 3200 g.



mimm.u rv 0+0

18.10 klo.11.20

Uudella kodilla touhutessa lapsivettä alkoi lorahdella.

Anoppi oli mukana ja tuumasin että nappaapa lapset, nyt lähdettiin.

Supistuksista ei vieläkään tietoa, onneksi.



Miehelle ilmoittelin töihin, että nyt vanhalle kodille, tuon lapset ja lapsenvahdin sinne ja sinä saat hypätä rattiin.

Mies sitten paniikissa, että onko jo kiire, pitääkö ambulanssi soittaa, ettei lapsi ole kohta kytkimen ja jarrun välissä vesien mukana=)

(Pikkasen sitä naurettiin jälkikäteen, mies panikoi, kun edellinen tuli samalla kun kalvot puhkesi sairaalassa 8cm olin tuolloin auki, kätilö ei uskonut minua ja vauva lensi sänkyyn vesien kera.Siitä siis miehen huoli=)

Anopilla kun ei ole edes ajokorttia, jouduin itse siis ajamaan vajaa 20min. matkan.

Hieman pelotti, että supistus tulee kesken ajon.



Saatiin kaikki ihmiset sitten oikeisiin asemiin ja miehen kanssa päästiin matkaan, vettä lorisi, ei muuta.



Sisään mentiin ja kohdunkaulaa oli vielä jäljellä, mitään ei vielä ollut tapahtunut, mikä jo tiedettiinkin, kun supistuksia ei tullut.



Jouduin sisään osastolle, siellä tuumattiin, että vuorokausi vesien menon jälkeen aloitellaan tabletin neljänneksellä käynnistely kohdunsuulle.

Päätettiin, että mies lähtee kotia muuttoa valmistelemaan ja minä ilmoittelen jos jotain tapahtuu itsekseen.



Päivän ja illan sain vietellä huonekaverin kanssa rauhassa, yöllä ei muuta kuin vessassa ravaamista kokoajan, kun tulvin vesissä.



19.10 Aamulla sitten ilmoittelivat, että puolenpäivän aikaan käynnistellään.

Sydänkäyrälle laittoivat ja ykskaks vauvan sydänäänet laski 83:n

Oli nopeasti huone täynnä ihmisiä, yksi työnsi happiviiksiä, yksi soitti lääkäriä, yksi etsi sydänääniä, jotka katosi kokonaan jo siinä rytäkässä ja minä ihan paniikissa kaiken keskellä huolissani vauvasta.

Sydänäänet löytyi ja oli normaalit, kätilö tuumasi, että perukaa lääkäri.

Ei ehtinyt kun sen sanoa, äänet laski taas alle sadan, mutta nousivat onneksi taas.

Suoraan siirsivät osastolle ja tippa käteen suolaliuoksen ja oksitosiinin kera.

Soittelin sitten miehelle 10.40, että kaikki ok, mutta näin oli käynyt, että kiireesti osastolle nyt, kun käynnistystippakin on jo suonessa.



Suht nopeasti tuo tuli, supistuksia ei vieläkään ollut.

Silloin lääkäri vaihtoi sydänääniä tutkivan vatsa-anturin vauvan päähän laitettavaan klipsiin.Kuultiin sitten kokoajan äänet varmasti.



Malttamattomina ja jännittyneinä, hiukan tylsistyneinäkin siinä miehen kanssa odoteltiin ja mies heitteli omia vitsejään tunnelman keventämiseksi.

Minä kun odotin innolla ekaa supistusta ja samalla pelkäsin sitä.



Yhden aikaan saatiin sitten ennakoivia supistuksia aikaan pariin otteeseen lisätyn annostuksen avuin.

Ne alkoivatki sitten säännöllisinä heti.

Katseltiin tv:stä jotain hömppä englantilaista sarjaa ja odoteltiin lisää.



Supistukset jatkui suht samanlaisina, kyllästytti jo todenteolla.

Ei siihen sitten lopulta hurjan kauan mennyt, n.15.00 kun sain sen toivomani kipeän supistuksen ja toisen ja kolmannen...



Kätilö vaihtui tässä samassa rytäkässä ja uusi esitteli itsensä.

Tuumasi, että tarvitsetko jotain ja onko kivunlievitystä mietitty.

Ei ehdi mulle laittaa sain sanottua.

klo.15.21 sanoin, että nyt on tullut 5 kunnon supistusta, nyt alkaa tapahtua, katsotaas tilanne.

Olin 5cm auki.

Itse vähän säikähdin, kun siitä ei minulla kauan mene kun on lapsi sylissä, tiedossa oli siis niitä tajunnan räjäyttäviä supistuksia.

Enpä ehtinyt kauan murehtia, kun ensimmäinen hurja supistus vavisutti jo, marisin miehelle supistuksen jälkeen, etten kestä niitä montaa.

(Tämä oli uutta minulle, kun supistuksen jälkeen olikin tauko ennen toista)

Mies lohdutteli, ettei mene enää kauan, ei niitä montaa tarvitse kestää, pussasi ja pyysi höllentämään otetta, sormet oli vieläkin mun hurjassa otteessani.



Pyysin kätilöä katsomaan tilanteen, kun alakerrassa painoi:7cm auki.

Toinen supistus pyyhkäisi samointein ylitse kunnon aaltona.

Huusin että nyt se tulee ota nyt kiinni, kätilö veisteli, että minä kyllä uskon, täällä ollaan ja kurkki jalkojen välistä=)

Samaan aikaan alkoi uusi supistus ilman taukoa.

15.26 Yhdellä työnnöllä tuli vauva maailmaan ja kaikki kipu oli heti tiessään.

Isä fiilisteli vauvan nähdessään aivan haltioissaan kyyneleet valuen ja minä fiilistelin tunteella miten kaikki kipu oli jo ohi.

Vauva oli 50cm (vitsailin kätilölle, ettei tainnut venyttää riittävästi, kun meillä kaikki olleet 52cm tai 54cm)

Ja painoi 3680g, pipo 36cm jalkaterät sinersi, joten siitä pisteet 9.



Synnytyksestä jäi hyvä tunne, vaikka vauva meitä säikyttelikin, kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin.

Synnytyksen kestosta on käyrä 5min. jota ennen ne 5 supistusta avasivat kohdunsuuta 5 cm:n.

Eli koko synnytyksen kestosta ei kukaan tarkasti tiedä.

Nopea ja helppohan tuo oli, joskin ne supistukset joita tuli, oli aivan tajuttomia, mutta muuta en osannut odottaakaan, niin mulla aina.





Nyt opettelemme uudessa kodissa elämään 8 henkisenä perheenä.

Pikkuveikka on mitä suloisin ja tyytyväisin tapaus, jota meidän kaikkien on helppo ihastella kilpaa=)



Tuttiina ja pikkumies 6 vrk perheineen

20.10.07 rv 39+0 Lauantai:

Herättyä alkoi koskemaan todella kovaa oikealle puolelle kohtua,voi ei ja pitäisi mennä ristiäisiin klo 14.00 ja vielä kummin roolissa. Noustessa seisomaan kivut olivat todella hirveitä ja meni jonkin aikaa ,ennen kuin hokasin niiden olevan suppareita. Nappasin noin parituntia ennen ristiäisiä kaksi panadolia ja sanoin miehelle ,että jos nyt ei asetu ,niin mennään Kysille eikä minnekkään ristiäisiin.

Noin 1.5h ennen ristiäisiä sitten supparit loppuivat ja jäljelle jäi vain poltteet selässä ja mahalla. No me siis päästiin hoitamaan kummin hommat suosiolla ja hienosti jaksoin seistakkin koko toimituksen ajan ,vaikka ajatukset olivat valovuosien päässä koko hommasta.

21.10.07 rv 39+1 sunnuntai

Taas samat jumalattomat poltot ,heti kun nousen sängystä ylös. Sattuu ihan tosissaan,mutta voi pettymystä, kestivät vain ainoastaan vajaan tunnin ja loppuivat. Muistoksi jää vain kamala polte selkään ja vatsalla jälleen kerran.No päätänkin sitten ottaa siivoamisesta sitten vauhtia hommaan. Imuroin,pesin lattiat,pyyhin pölyt,tein ruuan tässä välissä,pesin saunan ja vessat ja kaiken kruunasi pitkä kävelylenkki tuolla hautausmaalla lasten ja äidin kanssa. Ja jipii lenkiltä tullessa menen pissalle ja verensekaista limaa tulee pyyhkiessä,eli uurastaminen saanut edes jotain aikaiseksi. Illalla menen vielä koiran kanssa lenkille ja saunaan ,joka saa jonkin asteisia supistuksia aikaan,mutta hullu kun päätin että nyt kokeillaan se kivoinkin ässä ,niin paskat supparit loppuivat kuin seinään ja nukuinkin parhaiten monen valvotun yön jälkeen.

22.10.07 rv 39+2 Maanantai

Mikä pettymys herätä jälleen omasta sängystä,ja joka paikkaan koskee kuin jyrän alle olis jäänyt.

Siivoilen loput mitä en jaksanut edellisenä päivänä ja pesin akvaarion. Mitään muita tuntemuksia ei ole, kuin kivuttomat supparit ja polte selässä ja masulla. Alkaa jännittämään jo valmiiksi huominen äitipolikäynti,alkavatkohan käynnistelemään ,kun verenpaineet kipuavat aina vain korkeammalle ja unettomia öitä takana monta,kauheiden liitoskipujen ja suppareiden takia. Olen ihan hepakassa koko illan, kun jännittää niin kovin.

23.10.07 rv 39+3 Tiistai

Jipii tänään pääsee edes kuulemaan alakerran tilanteen ja ihastelemaan vauvaa ultrassa,jos ei muuta. Klo 11.00 pitäisi olla kuopiossa äitipolilla,mies ja lapset lähtevät mukaan, kun viimeinen tilaisuus nähdä ultran kautta vauva.

klo 9.30 lähdemme ajelemaan kuopiota kohden ,kun onhan matkaakin yli 60 kilsaa.

Voi kökkö ,ajat ovat ainakin tunnin myöhässä,niin minun tuuria aina joutua odottelemaan. Vihdoin pääsen kätilön juttusille ja verenpaineet taas tähtitieteelliset. Sanon kätilölle että olen ihan valmis käynnistykseen, jos sellaisen saan. Tämän jälkeen mennään ultraan ja voi sitä onnellisuutta, kun näki taas pienen ihmeen siellä heiluttelevan meille.Kohta sinä pieni rakas olet minun sylissä ajattelin.

Vihdoin pääsin lääkärille, kohdunsuun tilanne oli melko kypsä. Sormelle auki,kanavaa enään pieni nyppylä jäljellä ja kohdunsuu ihan pehmeää hyytelöä.

Lääkäri kyselee tarkkaan voinnin ja kerron sen mitään unohtamati. Lääkäri miettii tovin ja telkee päätöksensä.Kysyy ensin että olenko valmis jäämään osastolle ,sanon että voi KYLLä) SEn jälkeen pistää minut kaiken maailman verikokeisiin ja kuulemma käynnistys aloitetaan vielä samana päivänä.

Klo 16.00 otetaan käyrää ,jossa näkyy jo suppareita kokoajan, ilman mitään käynnistyksiä,oli jo tehnyt kova kourainen sisätutkimus jotain. Vertakin tuli kokoajan. Klo 16.30 annettiin kuitenkin puolitoista tablettia kohdunsuulle, voi kökkö jälleen, liikkumati täytyy olla kaksi kokonaista tuntia,voi mitä tuskaa tälläiselle elohiirelle ,joka on tottunut olemaan liikkeessä kokoajan.Ja pissa hätäkin vaivasi siinä sivussa. Käyrää ruvettiin ottaan puoltuntia tablettien annon jälkeen ja siihen piirtyi tasaisesti n.minuutin välein supistuksia,joitya en itse tuntenut kuin jatkuvana pissahätänä.Tähän väliin mieskin tuli takaisin ,kun kävi lapset viemässä kotiin välillä. Tarkistettiin tilanne 2.5cm auki ja edelleen pikkuinen nyppylä kanavaa jäljellä. Ihanaa ei tartte yksin odotella kun mies on vieressä. Sitten taas n.tunnin päästä otettiin jälleen käyrää ja taas supparit piirtyivät käyrille mutta itse en niitä tuntenut. Tuolloin olin ollut sen kaksi tuntia makuulteen ja pääsin ylös ihanaa!! Käskivät rappuja kävelemään ja mehän mentiin,kävelin varmaan 10 kertaa ylös ja alas rappuja mutta ei edelleenkään mitään tuntemuksia. Kolmannen kerran laitettiin käyrille ,kun tultiin rappujen kävelystä ja taas suppareita piirtyi sinne ,mut itse en niitä edelleenkään tunne.Kohdunsuun tsekkaus ja edelleen 2.5cm auki ja nyt pehmennyt kohdunsuu entisestään, sekä vauva laskeutunut huomattavasti alemmaksi. Pistän miehen kotio nukkumaan, kun ajattelin ettei käynnisty vielä yöllä kuiteskaan. Lupaan tosin soittaa heti kun siltä tuntuu ,kun edellinen synnytys kesti vain 1h50min.

Klo 22 mies lähtee kotio ja minä menen aulaan katsomaan telkkaa kiikkustuoliin.Siinä tunnen muutaman napakan supparin,mutta kun käyn veskissä niin loppuvat taas. klo 23.00 rupean nukkumaan ,kun ajattelin että tarvitsen lepoa, jos seuraavana päivänä menee kovaksi käynnistys hommat.

N.klo 00.00 herään siihen ,kun minulle tulee huone kaveri.Tuolloin lähden veskiin pissalle, huomaan että verta tulee kovemmin.Ja silloin antoi ekan kovan supparin,joka pisti huohottamaan. Yritän nukkua, mutta ei siitä mitään tule supistuksia tulee ja pistää huohottamaan jo kunnolla.Lähden aulaan ja siellä heti toinen äiti huikkasee ,että ihanaa kärvistelee täällä joku muukin kuin minä) Juttelemme sitten aikaisemmista synnytyksistä ja niiden nopeuksista, kun tämä äiti sanoo ,että sun kannattais varmaan mennä jo äkkiä näyttään tilanne, kun supistuskia alkoi tulemaan todella tiheästi ja teki aika häijyä jo.

Tarkistetaan tilanne ja 3cm auki ja kanava hävinnyt,JIpii päästään viimein saliin,kyyneleet valuu silmistä,kohta viimein nään pienen rakkaan.

Tuolloin soitan miehen paikalle. klo 1.15 ollaan salissa, täytyy pysähtyä kun suppari tulee ,alkaa huudatuttamaan SaTTUU . Otetaan käyrää hetki ja miunä sanoin kätilölle että tahdon ja äkkiä puudutusta. klo 1.30 alan vetelemään ilokaasua ja kätilö lähtee etsimään anestesia lääkäriä,tässä välissä huudan ettei minua näy täällä enään ikinään. Johon kätilö että niin ne kaikki sanoo:))

Klo 1.40 tarkistetaan kohdunsuun tilanne 5cm auki ja ohut reuna jäljellä. Olen kyljeltäni sängyllä itken ja huudan ja vedän ilokaasua, kuin hukkuva sekä puristan sängynreunoja rystyset valkeana.Supistusket tulevat yhteen putkeen ja koskee ja kovasti.klo 1.45 tulee anestesia lääkäri ja pistää tipan käteen,käskevät kääntyä selälleen jotta saavat tarkistettua tilanteen taas. Kun käännyin niin kerkeän vain huutamaan että nyt se tulee, silloin tuli vipinää kätilöön. Vedet menevät räjähtäen ja samalla vauvan pää jo näkyy, kötilö huutaa älä ponnista ,enhän ponnistanut päätäkään ,vaan mun vartalo tekee töitä ihan itsekseen. No ei kerennyt kätilö itselleen kaveria hälyttämään ,eikä käsineitä laittaan käteen kunnolla ,kun tyttö oli samoin tein ulkona kun pää syntyi. Mies sitten myöhästyi ihan muutamalla minuutilla, tämän ihmeen maailmaan tulosta. Mutta pääsi onneksi sitten pesu ja punnitushommiin sitten heti. Minulle ommeltiin kolme tikkiä välilihaan ,kun tyttö kuulemma olkapäillään repäisi syöksyllä tullessaan.

Oli meillä onneksi enkeleitä mukana, kun napanuora oli kerran kaulan ympärillä.Onneksi ei ollut tiukalla. Isä oli onnessaan pienestä tytöstä ja hoivaili ja piti sylissään sitten kokoajan melkein.

Eli tyttö syntyi 24.10.07 klo 1.53

3185g ja 49cm

I Vaihe 1h52min

IIVaihe 0min

IIIVaihe 10min.

Ja voin kertoa että synnytystä on jo ikävä ja salaa toivon vielä kerran sen kokevani.