~Haahujen lokakuun alku~
Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~
Adette Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
bambiino 25 v. mies 27 v. Meillä on tyttö 04/05, ja keskenmeno 12/06 (rv 11+5).
Elisabeth72 Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
Essi78 Vauvalle annettiin lupa tulla 12/2006, plussa 01/2007, km 02/2007 Vauvakuume jatkuu edelleen!
fiiu77 Olemme siis mieheni kanssa molemmat kolmikymppisiä ja ensimmäistä lasta yritetään. Km tuli rv 11+3 noin kuukausi sitten.
hobe69 Olen 38v, mies 34v. Meillä on poika vm.-06, asumme Etelä-Pohjanmaalla. Tuulimuna 11/04 km. 05/07
-Idaliini- Kaksi km takana ensimmäinen 12/05 (rv 5) ja toinen 2/06 (rv 8 ja lääkkeellinen tyhjennys) Minä kohta 20 v ja mies pari vuotta vanhempi ja oulun seudulla asustellaan. Vauva ois todella tervetullut.
Jellonamami Ikää 40. Neljä km välillä tammikuu - marraskuu 2006 (viikoilla 2 - 8). Onneksi lohtunani on 2,5 vuotias pieni prinsessamme. Häntä ennen ei yhtään km, joten tämä on ihan uusi tilanne.
Jokejoke Olen 31-v., koettiin alkuraskauden km ensimmäisessä raskaudessamme. Kierukan poiston jälkeen tulin onnellisesti melkein heti raskaaksi, kunnes raskausviikolla 11 menin päivystykseen niukan vuodon takia ja ultrassa näkyi 8 viikon ikäinen sikiö ilman sykettä. Keskeytynyt km hoidettiin kaavinnalla.
kangasmaitikka Minä ja mieheni 38 vuotiaita, lapset 3- ja 5-vuotiaat. Keskenmenoja 2 kpl 2001 ja yksi 08/07. Hoito keskenmenosta edelleen kesken.
_kenguru_ Minä 20 ja mies 19 vuotta. Yritystä takana 9/06 lähtien, ensimmäisen kerran testi näytti plussaa 9/07 ja samassa keskenmeno. Tulevien kuukausien toiveet korkealla! :)
Leijonanhymy Olen 24-vuotta ja mies samoin, pohjoisemmassa Suomessa asutaan. Itselleni on tullut kaksi km tänä vuonna. Ensimmäinen riipaisi kesäkuussa, rv 12 uä:ssä todettiin alkio kuolleeksi rv8 eli keskeytynyt km ja kaavintaan siitä sitten.
Liliane Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
maipi Olen kolmekymppinen kahden lapsen (tyttö-99, poika-01) äiti Etelä-Suomesta. Km viime kesäkuussa rv8+, yritystä raskautumiseksi on riittänyt, muttei ole vain napannut...
Mariia83 Keskeytynyt km 03/2007 rv 6+4
marza79 Ikää on kertynyt 28 v ja täällä Itä-Suomen läänissä asustellaan miehen kans. Meillä on 9 kk ikäinen poika ja toista tässä nyt sitten yritetään puuhastella. Heti ekalla yk:lla tärppäs ja nyt tuli viime viikolla eka km rv 4+6.
Menier Esikoinen toiveissa, takana kaksi keskenmenoa (rv 6+, 19+)ja yksi tuulimunaraskaus(rv7+). Pohjoisessa Suomessa asutaan. Ikää meillä 24 ja 25.
miukkeli75 Olen 31-vuotias ja ensimmäistä lasta odottamassa yhdessä miehensä kanssa. Koin keskenmenon 12/2006.
Moila Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
Norkki2 Minä olen 27v. ja mies 29v. Yritystä takana 1/06 ja 11/06 ollaan aloitettu lapsettomuushoidot, hoidoissa yksityisellä puolella. Minulla todettu pco. Eka plussa 2/07 ja km rv 5+6.
Pirpsu Olen 22v, mies 24v. Km.03/07, ensimmäistä kuumeillaan.
puhbear oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
Rilla-ma-rilla Minulla oli keskenmeno heinäkuun lopulla rv 18+ meillä on tyttö 6 vuotta ja poika 4 vuotta. Ja me vanhemmat olemme noin 30 vuotiaita. Viimeisin raskautuminen kesti reilusti kaksi vuotta ja senkin takia jo rankka juttu meille
Rouvavauva 2.11.2006 rv. 7+0 alkuraskauden ultrassa löytyi kaksi sikiöpussia, mahdollinen tuulimunaepäily. Uusi käynti 9.11.2006 rv. 8+0 oli selkeää kehitystä tapahtunut sikiöpusseissa ja sikiöissä ja kaksi viikkoa myöhäisempi hedelmöitymisaika nähtiin myös vahvaksi mahdollisuudeksi. Kolmas ultra määrättiin 23.11.2006 ja siellä tuli tuomio, sikiö(ide)n kehitys on pysähtynyt, lähete naistentautien poliklinikalle. 24.11.2006 rv 10+1 tehtiin kaavinta.
toivoilmari Olemme molemmat 38 ja yritämme neljättä. Minulla on 17,14 ja meillä 3v lapset. Sain km 04 vkolla 11 ja 05 viikolla 15 (Np ultrassa kaikki oli hyvin).
Twiggy77 Minä olen ihan kohta kolmekymmentä ja mies ihan kohta 32 (ollaan synnytty samassa kuussa). Kovasti ollaan kohta kaksi vuotta yritetty saada esikoistamme alulle. Tammikuussa tulin vihdoin vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi, mutta se päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, joka havaittiin raskausviikolla 9. Mulle tehtiin lääkkeellinen kohduntyhjennys, jonka jälkeen jouduin toimenpiteen onnistumisesta huolimatta odottamaan kolme kuukautta ensimmäisiä kuukautisia.
Vacsuli75 Olen 32v ja mieheni 29v. Koimme juuri kesken menon ja uutta yritellään heti kuin on lupa. Ennestään meillä ei ole lapsia ja " meidän poika" oli 10 kuukautis keirron yrittämisen tulos, mutta valitettavasti asia valkeni mielle 3 päivää sitten. Haikein mielin vielä täällä mutta tulevaisuuteen katsoen.
Viiputin Olen 32v 1,5 vuotiaan ihanan tytön äiti. Mies on 33v ja asumme Länsi-Suomessa. Alkuraskauden km 3/07.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~
ex-haahut eli jo plussanneet!!
Ultsi75 plussa 7.1.2007, la 13.9.2007
levinia plussa 9.1.2007, la 16.9.2007
Tuutupii plussa 12.1.2007, la 23.9.2007
lumipyry70 plussa 22.1.2007, la 27.9.2007
fairytales77 plussa 8.2.2007, la 18.10.2007
Tari plussa 19.2.2007, la ?
72oinas plussa 26.2.2007, la 4.11.2007
Pakkastaivas plussa 7.3.2007, la 15./16.11. 2007
Isotikru plussa 16.3.2007, la 22.11.07
Siru-Sofia plussa 3.5.2007
Jonttu plussa 28.5.2007, 5.2.2008
Villiina plussa ? la ?
Puddinghinu plussa 26.7.2007, la?
Trappa plussa ?, la ?
Passionate plussa 20.8.2007, la 27.4.2008
Kommentit (38)
Ihanaa kuulla sinustakin! Olenkin monesti miettinyt mitä sullekin nykyään kuuluu. =)
Haleja!
Menierille onnittelut, ihanaa! =)
Muillekin tsemppiä ja jaksamista.
katri72
ilokseni huomasin, että monta tuttua on siirtynyt jo plussanneisiin, tai jo vauvansa saaneisiin täältä!
varmaankaan teistä ei kukaan muista/tunne mua, meidän toinen poika syntyi 02/07, ja talvella-05 ja keväällä-kesällä -06 hengailin täällä.
raskausaikana kirjoittelin odotuspuolen haahuissa.
nyt äitiyslomalla en ole paljoa kirjoitellut missään, kun 3v ja kuopus pitää päivät vilkkaina, ja illalla ei vaan jaksa enää.
meillä aletaan lapsettomuushoidot kolmannen lapsen toivossa tammikuussa. varasin jo hoitojen suunnitteluajan joulukuun puolen välin jälkeen.
ei oikein vielä lapsettomuuspuolella ole hoitopino-seuraa, joten tyrkytän itseäni takaisin tänne haahuihin. =)
vauvakuume jyllää, ja olis kiva välillä kirjoitella muiden samoissa tunnelmissa olevien kanssa, etenkin, kun me täällä valitettavasti kaikki tiedämme, että kaikki ei välttämättä sujukaan, ja pelko keskenmenosta on aina mukana yrityksessä.
mulla on ollut neljä alkuraskauden keskenmenoa, noin rv 6-9.
kaksi km oli keskeytynyttä, jotka kaavittiin, ja kaksi spontaania.
kolme ekaa raskautta meni kesken -02 - -03.
neljäs raskaus onnistui, esikoispoika syntyi 08/04.
nämä neljä ensimmäistä raskautta saatiin alkuun clomifen lääkityksellä.
sitten jouduttiinkin siitymään vahvempiin lääkkeisiin, ja muihin konsteihin kuin kotiromantiikka. kokeiltiin IUI muutaman kerran, tuloksetta, ja siirryttiin IVF-hoitoon.
tästä koeputkihedelmöityksen tuoresiirrosta alkoi 5. raskaus. sepä meni tietysti kesken kesäkuun alussa 06.
km alkaneeseen kiertoon tehtiin PAS, ja tästä pakastealkionsiirrosta syntyi tämä meidän toinen poika, 02/07.
nyt on tilanne se, että pakkasessa ei ole enää alkioita, joten IVF aloitetaan tammikuussa alusta.
niin, ja hoitojen syynä on mun PCO, eli monirakkulaiset munasarjat.
siitä johtuu ovuloimattomuus, ja kohonnut km-riski. (ja paljon muutakin..)
odotan kovasti hoitojen alkamista, mutta silti jo etukäteen jollain tavalla pelottaa mahdollinen km. tai se, että lääkärit eivät enää saakaan mua raskaaksi millään ilveellä..
mutta niin, huolittekos mut tänne joukkoonne?
-ennis-
...haahuihin Susuliinu, suuret osanotot.
Tervetuloa myös sinulle ennis, tottakai sinut tänne takaisin otetaan. Me ei ollakkaan ennen tavattu, olet haahuillut täällä ennen minua. Toimin epävirallisena haahu-emona (tosin huonona sellaisena, olen laiska päivittämään sekä kirjoittamaan.)
Voitteko silti kirjoittaa itsestänne pienet esittelyt? ;)
(.) Mulla on kp 26/28, joten piinaviikko on kovimmillaan. Eipä silti, ei ole kovin raskautunut olo juuri nyt. Toivon silti parasta... tottakai. Sunnuntai aamuna teen testin, siihen asti jännäilen.
-Viiputin-
Nyt sitten on ne km:n jälkeiset menkat alkaneet, kai. Torstaina oli kovia vatsakipuja ja sitten alkoi lievä vuoto, ja hyvin niukkana on jatkunutkin koko ajan. Pikkuhousunsuoja olisi riittänyt koko ajan ja välillä menee tunteja ettei vuoda yhtään. Outoa, luulin ekojen km:n jälkeisten menkkojen olevan runsaat?!
Fiilikset on nyt aika negat vaikka toisaalta ajattelen että nyt sitä ihan virallisesti saa yrittää! Kp on nyt siis 4/? kun ei ole hajuakaan nykyisestä kierronpituudesta kun ovat joskus olleet erittäin epäsäännölliset, n. 28-50 päivääkin!
Olipas IHANAA nähdä niin monta vanhaa tuttua täällä kerralla! VM, Katri, Ennis, Sofia!
Ajatuksissani olette usein ja yritän aina silloin tällöin teitä kaikkia bongailla. Kaikki olette minunkin tukenani olleet niin hyvinä kuin huonoina aikoina.
Sofia: Voimia teille pikkuista miettiessä. Muistoissanne pieni enkelivauva pysyy aina kauniina ja rakkaana.
Katri: Haleja kovasti!
VM: Tsemppiä loppuraskauteen, täällä ollaan hengessä mukana!
Ennis: Onnea teille hoitoihin! Pidän kovasti peukkuja!
Meillä pikkutyttö tummatukka täyttää 3 kk tällä viikolla. Kaikki on sujunut oikein hyvin ja nautin äitiydestä todella paljon. Tyttö juttelee ja hymyilee kovasti ja yrittää pikkukätösin tarttua esineisiin. Iskän ja äiskän sydämet on valloitettu!
Voimia teille kaikille haahuille ja uskoa siihen positiiviseen lopputulokseen!
DreamOne ja Enia-tyttö
Olen matkustellut välillä, ja pitkästä aikaa tulen kirjoittelemaan tänne. Keskenmenostani on nyt kulunut 9 viikkoa. Suurimmaksi osaksi mieli on jo hyvä ja tuntuu, että olen toipunut aika hyvin, mutta joissain tilanteissa suru tulee yllättävän suurena esiin taas. Raskaana oleva työkaveri kertoi minulle oloistaan ja tuntemuksistaan selvästi ajatellen, etten niistä mitään ymmärrä lapsettomana naisena... Teki mieli sanoa, että tiedän kyllä erittäin hyvin, miten ihmeelliseltä tuntuu saada plussa raskaustestiin, miten mies kohtelee uudella ihanalla tavalla uutisen jälkeen, miten rinnat ovat arat (ja saa ostaa 1 kuppikokoa isompia rintaliivejä kaupasta...), miten koko ajan pitää syödä jotain pientä... ym. ym. Näistä asioista siis työkaveri juuri minulle kertoi. Tuli jotenkin niin vihainen ja katkera olo, vaikka en asiasta työkaveria syytäkään järjellisesti, niin tunnetasolla häntäkin vihasin tuona päivänä! Eikö ole ihmeellinen tämä ihmisen psyyke?
Samoin tulin kauhean vihaiseksi, kun törmäsin sattumalta gynekologiin, joka totesi ultrassa sikiömme kuolleeksi. Vaikka minulla on ihana muisto siitä, miten kauniisti ja lohduttavasti hän minut kohtasi, tulikin minulle yllättävästi nyt vihainen olo häntäkin kohtaan. Taas - vaikka järjellä ajattelinkin, ettei hänellä ole mitään tekemistä km:n syyn kanssa- niin tunnetasolla ajattelin, että " kamala kuoleman gynekologi" ja jopa mietin jo, etten halua häntä enää ikinä nähdä mahdollisissa seuraavissa raskauksissani!
Onko teillä tällaisia kokemuksia siitä, miten onnelliset äidit herättävät vihaa ja katkeruutta mielessänne?
Muita ns. kummallisuuksia, joita olen itsestäni löytänyt tämän km-kokemuksen jälkeen: Minulle on tullut entistä kovempi tarve korostaa naisellisuuttani ja ulkonäköäni, saada hyväksyntää naisena, tuntea oloni viehättäväksi. Päätin laihduttaa mieltäni vaivanneet 2 kg (en ole ylipainoinen), ostelen uusia vaatteita enemmän kuin ennen, uusia meikkejä... Huomaan myös, että nautin siitä, jos huomaan että minulle flirttaillaan ja flirttailen takaisin aivan eri tavalla kuin ennen!!! Luin äskettäin keskenmenoa käsittelevästä kirjasta, kuinka on tavallista, että vainen km:n jälkeen ihastuu/rakastuu, tekee jopa syrjähypyn (itseni kohdalla tästä ei ole huolta - olen äärimmäisen rakastunut mieheeni!), haluaa saada hyväksyntää naisena ja kokee tarvetta tuntea itsensä kauniiksi ja seksikkääksi, naiselliseksi. Keskenmeno on kova kolaus myös naisellisuudelle ja seksikkyydelle, kun nainen voi tuntea olevansa jotenkin viallinen tai kykenemätön suoriutumaan naisen sekä äidin roolista.
Joku teistä ihmetteli niukkoja kuukautisia. Minullakin kaavinnan jälkeen on tullut kahdet hyvin niukat kuukuatiset, ja lähes kivuttomat. Varauduin runsaisiin, kivuliaisiin menkkoihin. Kierto on jo säännöllinen, mutta olemme mieheni kanssa halunneet käyttää sen verran " ehkäisyä" , että olemme pysytelleet housuissamme ovulaation lähipäivät. Meistä molemmista tuntuu, että haluaisimme muutaman kuukauden hengähtää kokemamme jälkeen.
Suurensuuret onnittelut teille plussanneille! Ja kaikille parempaa oloa ja lisää aurinkoa mieliin, vaikka syksy jo pimentää päivätkin!
Jokejoke: mulla tuntui että naiseus ja viehkeus verrattuna raskaus aikaan rapisi km:n jälkeen pois. Olen aina ollut ns. poikatyttö ja " reilujätkä" , raskaana tunsin itseni Naiseksi (isolla ännällä). Eikä oikein oman kehon huolto ja painonpudotus kiinnosta.
Tänän/huomenna pitäis pupuilla. Vauvakuuem vähän hukassa, ehkä tämä flunssa vaikuttaa.
T:Vacsuli
Muutaman teistä olenkin jo tavannut tuolla keskenmenopalstalla. Olen 34 v, mies 37, meillä on kaksi poikaa 2/1999 ja 11/2002, km 9/2007 rv:lla 7+jotain. Asumme Pohjanmaalla. Uusi yritys alkaa pian, ensimmäiset menkat menossa, kuitenkin huolestuttaa nyt jo miten osaa sitten suhtautua mahdolliseen tulevaan raskauteen.
Tervetuloa Annika mukaan haahuilemaan.
Jokejoke: Mulle tuli paljon vauva uutisia HETI keskenmenon jälkeen. Nielin itkua, kun katselin muiden ultrakuvia (samalla viikolla) kun oma tyhjä kohtu ultrattiin keskenmenon jälkeen. En voinut heti kertoa miten meille oli käynyt. Toiselle kerroin, ja ihmettelin, miksi sain osakseni kummastelua (vaivautunutta) että onkos vauvakuume¿ Noh, siellä oli vauva masussa aluillaan, eivät olleet vielä kertoneet kellekkään. Oli varmaan aika kamalaa sitten myöhemmin kertoa meille vauvasta.
(.) kp3/28, ei siis onnistunut vieläkään¿Huokaus¿murr¿
-Viiputin-
Eppuliini siis olen, 28v, mies 35v. Esikoinen syntyi 2004, keskenmeno 02/07, keskenmeno 09/07
Huomasin eilen olevani raskaana!!!! Edellisestä keskenmenosta ei ole kuin 6 vko AIKAA!!! En tiedä yhtään millä rv olen, jotain 4-6 väliltä kai...
Meen ultraan parin viikon päästä.
Eka keskenmeno todettiin rv9, kasvupysähtynyt rv 8.
Kaavinta jouduttiin tekemään.
Toka keskenmeno rv 6, spontaanisti keskeytynyt raskaus. Ei kaavintaa.
Nyt olin aivan ällikällä lyöty kun eilen tein testin. Ajattelin että rinnat on kipeät vain siksi että menkat alkaa kohta.... Mutta ajattelin että suljen
raskauden pois.
Vielä en uskalla hihkua kovin. Pelottaa ihan vietävästi, tiedän ettei keskenmenolle itse voi mitään. Luoja antaa jos yksilö on selviytyäkseen maailmassamme, ulkopuolella kohtua.
Tervetuloa uusille ja uusvanhoille!
Eppuliinille onnea matkaan, aika uskomatona!
Meillä vain odotellaan, mielentila on heitellyt aika rajusti, ei ole helppoa ei!
Tänään sain soitettua neuvolaan ja sain lääkäriajan noin kuukauden päähän neuvolalääkärille, jospa se tästä helpottaisi, vaikka tuntuuhan tuo kuukausikin pitkältä. Mutta jos sieltä saisi apua tuohon onnettoman heittelevään kiertoon, kun eihän ne miksikään muutu.Niin pääsisi vihdoin oikeasti yrittämään. Ja oikeasti voisi jotain toivoa.
Eipä muuta täällä, aina vaan tuota hiljaista odotusta.
Joululahjoja olen jo ryhtynyt pohtimaan kummipojille ja muille läheisille, ettei aivan älytön kiire tule.
Rilla-ma-rilla *apeana*
Mä olen pyöriskellyt myös erilaisten ajatusten parissa ja välillä on surullinen olo kun ei ole raskaana ja välillä suututtaa vimmatusti kun tuntuu että ympärillä muut raskautuu helposti! Työkaverini ilmoitti saaneensa tyttövauvan ja mulle tuli siitä tosi paljon ristiriitaisia tunteita, alkoi itkettämään ja kaikkea. Sain silti onniteltua.
Muuten ei täällä kummoisempia. 8/?? kierrossa menossa ja mietin että voisko olla jo ovis tulossa kun rinnoissa tuntuu kummalta ja valkkaria tulee enemmän? Alavatsa on myös turvoksissa. No, täytyy varmaan pitää mies tyytyväisenä ja heilutella peittoja vaikka vaan varmuuden vuoksi!
Neljäs kerta... Vuoto alkoi maanantaina. Hcg-verikokeessa ennätin käymään ma-aamuna ja se jo paljasti että kyseessä ilmeisesti kemiallinen raskaus. Hcg 11. Gyne kuitenkin oli sitä mieltä, että meidän taustoilla tämä lasketaan " ihan oikeaksi" raskaudeksi. Enää ongelma ei siis ole raskautuminen, vaan raskaana pysyminen... Nyt pääsen verikokeeseen missä katotaan ne hyytymistekijät. Melkein toivon että löytyisi jotain sellasta mitä voi hoitaa. Toisaalta, en enää tiedä kumpaa pelkään: Sitä etten saa ikinä lapsia, vai sitä että olisin raskaana, milloin vuoto alkaa, mitä ultrassa näkyy... Nytkin ennätin jo miettiä vaihtoehtoja, kaavintaa tai lääkkeellistä. Voivoi ja huoh. Ehkä se taas tästä..
Menier
Sofia, vm69, oli kiva kuulla teistäkin!
Näin viestisi jo km-puolella, mutta en osannut kirjoittaa mitään... enkä osaa nytkään, niin paha mieli on puolestasi. Lähetän sinulle suuren suuren virtuaali-halauksen ja sydämestäni toivon, että tämä oli viimeinen keskenmenosi.
Voimia ja uskoa tulevaan!!
wemppa
Voi ei, suuren suuret pahoitteluni. Kyllä teitä nyt koetellaan ihan raskaimmalla kädellä. Oikein paljon voimia tuleviin päiviin. Itsellä muuten pyörii vähän samanlaiset ajatukset, että kumpi lie hirvittää enempi.. eli sekö ettei saisi koskaan lapsia vai sekö, että milloin raskautuu ja kuinka kauan se taas kestää ennenkuin menee kesken. =´(
Voimia ja haleja rutkasti!!
katri72
Tuntuu niin pahalta puolestasi!
Minä pohdiskelen nyt ovis-juttuja, kun en ole aiemmissa kierroissa koskaan bongannut sitä! Viime viikolla tuli runsaammin valkovuotoa, mutta kierron pituus oli silloin vasta n.8 eli aika ajoissa oli jos oli jo. Vauva-ajatukset piinaa mieltä noin tuhat kertaa päivässä ja jokaisen nippaisun kohdalla mietin, josko se olisi vaikka sitä... Huoh, ei kannattaisi mutta minkäs teet!
Rinnat on arat, voiko se olla ovis-oire? Eivät siis ole turvoksissa tai mitään. Olen laskeskellut että jos kiertoni on noin 30 (arvauksella mennään kun historiaan mahtuu kaikkea mahdollista puuttuvista kuukautisista epäsäännöllisiin ja sitten joskus kuitenkin säännöllisiin..) niin täkypäivä olisi tällä viikolla ja mies on just sillon töissä.. Mälsää!
Toivotaan nyt kuitenkin että kaikilla tärppäisi pian!
Taas yhdestä viikonlopustaselvitty, toivottavasti ukot saa pian kaikki hirvilupansa käytettyä, että saisi pitää miehen viikonloppuisin kotona =)
Itse sain soitettua vihdoinkin sinne neuvolaan ja sain neuvolalääkärille ajan, se on vajaan kuukauden päästä. Kumma miten jo pelkkä tieto siitä, että kohta on apua saatavissa kierto-ongelmiin auttaa suhtautumaan asiaan paljon rennommin ja se ei kokoajan palaudu mieleen ahdistavana solmuna. Tai siis niinhän se vaan on! Siis paljon keveämmällä mielellä täällä vaihteeksi.
Ja Menier, on ollut sydäntäsärkevää lukea viestisi, koetathan jaksaa, olen niin pahoillani puolestanne *halaa kovasti*
No, se on viikko pyöräytettävä kunnolla käyntiin!
Rilla-ma-rilla
Sä olet niin ihana. Olisi mahtavaa tuntea oikeasti!
wemppa