Onko aina varmasti tosi rankkaa jos lapsilla on ikäeroa n. kaksi vuotta?

Jäin yh:ksi kuopuksen ollessa parikuinen. Ei ole ollut rankkaa, vaikkei isäkään sitten osallistunut hoitamiseen.

Meidän lapsilla ikäeroa 1v8kk, ei ole ollut rankkaa! Riippuu niin monesta tekijästä, lapsista ja vanhemmista, ihan kaikesta :D

Meille tämä oli paras ikäero!

1v10kk ikäeroa.

- kakkosella koliikki, allergiaa, ei huolinut tuttipulloa eikä korvikkeita, ei nukkunut ekaan puoleentoista vuoteen kunnolla, atooppinen ihottuma, matkapahoinvointi, temperamenttinen villi luonne, ja kova uhma ja esikoinen takertuva

ja toinen raja oli aikoinaan 3v. eteenpäin. Meillä oli vain14 kk, ja todella hyvin on mennyt.

Tuo on tosi leppoisaa. Nykyäidit on vaan tottumattomia organisoimaan ja epäitsekkääseen elämään.



Meillä lapset 4kk, 1v10kk, 3v1kk, 4v5kk, 6v eikä ole rankkaa.

Lapset alkoivat leikkiä yhdessä jo kun pienempi oli n. 9kk ja leikkivät vieläkin:-) (nyt ikää 5v5kk ja 3v4kk).

En kokenut ikäeroa rankkana, koska isompi kuitenkin oli jo niin iso, että ymmärsi odottaa, pystyi auttamaan jne mutta oli kuitenkin niin pieni, että nukkui vielä päiväunia (joskus samaan aikaankin molemmat...) jolloin minä saatoin huilata.



Itselläni ja veljelläni on 1v8kk ikäeroa ja suht samanlaista meidän lapsuudessa kuulemma oli, mitä äidiltäni olen kuullut.

Menee vauva-aika samaan syssyyn, muttei veny liikaa. Neljän vuoden poissaololla hoitaa kuopuksenkin jo kaksivuotiaaksi.

ja musta ihan ok. Ainut mikä on rankkaa niin ulos lähteminen kun toi isompi, nyt 2v6kk tarvitsee myös apua pukemisessa ja yleensä siinä vaiheessa kun ollaan lähdössä niin vauvakin huutaa jo kurkku suorana. Mutta muuten ei ole mun mielestä, ainakaan vielä toistaiseksi ollut kovin rankkaa. Vauva on siis nyt sen 4kk. että so far so good.

Keskimmäisellä ja kuopuksella ikäeroa 1v8kk ja on musta toiminut joka vaiheessa hyvin. Tottakai se on " rankkaa" siinä mielessä että alussa molemmat on hyvin pieniä, mutta ei ole meillekään vielä se paljon puhuttu kamala rankka vaihe tullut. Nyt pienet siis 4v2kk ja 2v6kk. (poika ja tyttö, tuossa järjestyksessä).

Meillä lapset n. 2 vuoden ikäeroilla (3kk, 3v., 5v. ja 7v.), ihan on sopivat ikäerot - nuorimmalle ja toiseksi nuorimmalle tuli liian pitkä väli, mutta ei ollut oma valinta.

Liian iso ikäero. Esikoinen on saanut olla kauan se ainoa ja hemmoteltu (jakamattoman huomion saanut) lapsi, ja harva suostuu luopumaan siitä asemasta taisteluitta. Noin isolla ikäerolla olevat lapset eivät myöskään tule kamalasti leikkimään keskenään, kun kiinnostuksen kohteet on aivan erilaiset.

Ja kun siihen vielä lisää 4-vuotiaan rasittavan uhman, niin voivoi.

Sinänsä on toki helpompaa, että esikoista ei tarvitse enää pukea, riisua tai syöttää. Mutta ei meillä ole tarvinnut kaksivuotiastakaan enää syöttää, pukea, riisua tai vaipattaa.

Meillä toiminut hyvin.



Lapset 6,5 v, kohta 5 v ja kohta 3 v ja vauva 10 kk.

Vanhemmalla uhmaikä ja vauvasta kuitenkin tulee valvomista. Riippuu tietysti lapsista ja vanhemmista ja vaikka mistä, mutta huono ikäero ainakin meillä ollut, ehkä sitten kun lapset kasvaa niin helpottaa. Suosittelen vain superäideille.

kun ilmeisesti allergian takia (todettiin vasta myöhemmin) nukkui ekan puoltoista vuotta 1-2 h pätkissä, oli aina itkuinen ja kiukkuinen. Esikoinen kaipas seuraa ja virikettä, mitä puoli kuollut ja masentunut äiti ei jaksanut antaa > jatkuvaa käninää. Meillä lapset villejä, ei mitään seinäruusuja, vaan toimintaa riittää koko ajan, eivät istu paikoillaan. Meillä ei ole ulkopuolista hoitoapua ollut tarjolla. Mutta kun kuopus lähenee jo kahta vuotta, niin alkaa helpottamaan... vaikkei vieläkään mitään lepäilyä tämä elämä ole.

Minusta tällä hetkellä on tosi rankkaa, kun esikoinen on 3 ja toinen 1,5v. Toisaalta on helpottanut, mutta toisaalta ei.

Ekan puolen vuoden aikana oli pari rankkaa jaksoa - molemmat heräili öisin ja isompi mustasukkaisuuttaan läpsi vauvaa - mutta kestivät vaan pari-kolme viikkoa.



Nyt lapset on 4 ja 2, ja noita paria jaksoa lukuunottamatta on ollut helppoa. Kuopus oli ehkä harvinaisen helppo vauva ja toisaalta sisarusten kemiat sopii yhteen, eivät juuri riitele.

Tuntuu vain, että joidenkin on sitä vaikea uskoa :-) Tiedän myös muita, joilla lapset alle 2 v. ikäerolla, ja ihan hienosti on mennyt. Tiedän kyllä sellaisiakin, joilla on ollut allergioiden tms. vuoksi rankkaa, mutta ei se isompi ikäerokaan mitään takaa.

Vaikka olenkin työtä pelkäämätön ja ahkera ihminen yleisesti ottaen. Vanhemmalla lapsella oli kova uhma ja hän on allerginen ja temperamenttinen muutenkin. Pienempi taas korvatulehduskierteessä ollut viimeiset kolme kk, odotellaan leikkausta. Ikäero 2v. Meillä oli raskasta, mutta en allekirjoita sitä että kaikilla olisi. Jos näitä sairasteluja ei olisi ollut, niin tässähän tämä olisi mennyt siinä missä muutenkin. Riippuvainen siis hyvin monesta asioista. Meillä oli myös aikamoinen parisuhdekriisi lapsen synnyttyä. Kaikesta selviää ehjänä. Ei voi tietää etukäteen.

aivan kuten yhden lapsen kanssakin oli. Nyt on rankempi vaihe kun kuopus valvottaa paljon, mutta tämäkin vaihe menee aikanaan ohi ja sitten helpottaa, ainakin vähäksi aikaa. Tosi hyviä hetkiä on paljon ja olen tyytyväinen lasteni ikäeroon.

Tekemistä tietysti riittää.



Meillä rankkuus johtuu kuopuksen allergioista ja huonosti nukutuista öistä. Ekan vuoden lähinnä torkkui öisin, heräili tunnin välein ja valvoi pari tuntia aamuyöstä. Järki meinas mennä äidiltä.