Onko kokemuksia shetlannin lammaskoirasta lemmikkin

Hankittu alunperin meille aikuisille kavereiksi ja agilityyn, ovat sittemmin saaneet totutella lapsiperheen elämään. Sinänsä helppohoitoinen rotu; sopivan kokoinen eli ei liian iso mutta jaksaa lenkkeillä ja touhuta, vaikka turkki on pitkänpuoleinen, ei ole vaikeahoitoinen, riittää kun harjaa silloin tällöin (meillä ehkä 1-2 kk välein, korvahapsuja selvitellään useammin, toki karvanlähtöaikana pitää harjata enemmän ellei halua yskiä karvapalloja...). Luonteessa on suku- ja yksilökohtaisia eroja. On olemassa reippaita, uteliaita yksilöitä mutta toisaalta on aika paljon arkoja ja säikkyjä räksyttäjiä, jotka esim. lapsiperheessä voivat olla näykkimis-/puremisriski. Eli jos tällainen herkkäpäinen yksilö joutuu esim. lapsen ahdistamana nurkkaan eikä pääse pois, voi seurauksena olla näykkäys esim. kasvoihin. Tämä ei ole toki mikään vain shelteille ominainen juttu vaan useille muillekin roduille, monet paimenkoirat tuppaa vaan olemaan vähän herkemmän luonteisia.



Jos valitsee pennun hyvästä, terveestä suvusta ja kiinnittää huomiota etenkin pentujen emon käytökseen (emän luonne eli toivottavasti avoimuus, rohkeus, ystävällisyys periytyy ja ennenkaikkea siirtyy oppimisen kautta pennuille, emän luonteen ja käytöksen osuus pentujen tulevasta käytöksestä on jopa 80%), on parhaat edellytykset hyväpäiselle reippaalle perheenjäsenelle. Räksytys on yksi seikka, joka shelteissä helposti ärsyttää, niin meilläkin... paimentavat ja vartioivat äänellä. Eikä tunnu edes koulutus aina auttavan...



Perinnöllisiä sairauksia on jonkun verran, lähinnä silmät tarkastettava PEVISAn mukaan. Kaikenkaikkiaan aika terveitä koiria ja elävät yleensä 12-15-vuotiaiksi. Monipuolinen rotu, selviää seurakoirana mutta on innokas kumppani oikeastaan mihin harrastukseen tahansa: agilityssa ja tokossa pärjäävät hyvin, mutta fiksuina ja helposti opetettavina sopivat vaikka kanttarellikoiriksi tai koiratanssiin!