Lue keskustelun säännöt.
Nyt se mun lapsi on siellä leikkaussalissa
21.05.2008 |
Ja mulla on takki ja taksiraha mukana. Häviän maasta jos soittavat, että mun lapsi ei ole selvinnyt hengissä nukutuksesta. Ehdotelkaa matkakohdetta, jossa voi olla kadoksissa pari kuukautta, mulla on kuustonnia käteistä mukana.
Kommentit (11)
joka yritti vaatia lapselleen allergiatestiä nukutusaineesta ihan vain varmuuden vuoksi...
Ap MENE HOITOON!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakeneminen ei ole oikea ratkaisu. Kohtaat kuitenkin sitten pain kuukauden kuluttua sen mitä on tullakseen. :'(
voimia!
Itse ryntäisin sairaalaan pitämään lasta sylissäni.
Mutta, hyvin kuitenkin kaikki menee ja tsemppiä!
ostamaan niin paljon kossua, että pääsen täältä pois lapseni luo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukutusko nyt on siinä leikkauksessa se vaarallisin vaihe? Jos sun mielestä, niin hyvää päivää ja matkaa vaan vaikka Afganistaniin.
Silloin saisi olla rauhassa, keskittyä omaan itseen eikä olisi velvollinen tekemään mitään normaaleja rutiineja.
Mutta. Uskon ja toivon, että lapsesi leikkaus menee hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan täällä voi käsittää omaisen surua tai huolta ellei se tule omalle kohdalle. Olen nähnyt tässä työssä paljon surevia omaisia ja jokaisella on oma tapansa selvitä asioista. En ihan täysin ymmärrä kaikkia tapoja mutta en tiedä mitä itsekään tekisin niin isoissa tilanteissa...
Miksi sun lapsesi on leikkauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin kuvitella miltä susta vanhempana tuntuu, kun lapsi makaa leikkauspöydällä, ja itse joudut toisaalla odottelemaan miten leikkaus sujuu.
Omaa kokemusta on, kun meidän pieni poikamme leikattiin n.2,5 v sitten, elämäni kamalin päivä :(
Itkin ja ravasin ympäri kotia, en voinut keskittyä mihinkään järkevään.
Koko ajan huoli ja pelko siitä, ettei leikkaus onnistu, ja että kamalat komplikaatiot, ja että lapsemme menehtyy :´(.
8 h kesti vaikea ja haastava leikkaus, ja ihana helpotus tuli, kun kuulin (puhelimitse), että leikkaus on onnellisesti ohi, ja onnistunut odotetusti :)
Leikkauksen "jälkimainingit" olivat kamalat, menin tolaltani lapsemme nähtyä (teholla oli), mutta tietoisuus siitä, ettei hengenhätää ollut, oli helpottava.
Pian toipui, ja nykyään on aivan kuin ei mitään, mittavat leikkaushaavat muistuttavat enää tuosta karmivasta kokemuksesta.
Näin toivon teidänkin lapsellenne onnistunutta operaatiota sekä nopeaa toipumista!
Voimia se vie, mutta jos se tuo avun lapselle, niin hyvä niin :)
Olen itse ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ajatellut et jos lapseni kuolisi leikkaukseen, minä kuolisin varmaan perässä. Ymmärrän tunteesi, mut kuitenkin vanhemman pitää yrittää olla se vahva joka kannattelee vaikean paikan tullen lasta ja tsemppaa jaksamaan.
Ja vaikeat ja kauheatkin asiat on elämässä kohdattava. Pakeneminen ei auta sinua selviytymään.
Saako kysyä et miksi lapsesi on leikkauksessa?