¤¤¤LOKALUTUSET¤¤¤
Huhuu, missäs ootte? käykäähänkertomassa kuulumisianne.
Meillä näyttäisi nytsiltä, ettäNutriSoija käy tytsälle ja juo sitä jo jonkun verran. Toista viikkoa kokeillaan nyt sitä. Aluksi pelkäsin ettei se käy kun kipristeli massua ja ripuloi. Meni ohitse ja nyt tyytyväinen ollut pari päivää. Tarkoitus olisi saada rinnasta pois. Mulla on maidoton ja tomaatiton dieetti. Paini kehitys on pysähtynyt, kun ei oo muuta kuin rintamaito ollut ruokana. Nyt sitten tytsälle aloitetaan ensi viikolla bataatin kokeilu.
Liikkuu pyörimällä ja kääntyilee kummaltakin kyljeltä maalleen, mutta vielä tahtoo toinen käsi jäädä alle. Kaksi hammasta on alhaalla. Iloinen tytsä.
Esikoinen kävi tutustumassa tulevaan kouluunsa eilen ja se oli mukava kokemus. Nyt odottaa malttamattomana kouluun pääsyä.
Aurinko paistaa. mutta melko viileä sää muuten. Loppuviikosta tivoliin kahden vanhemman lapsen kanssa.
Hyvää päivänjatkoa kaikille!!!
Miranneli ja tytöt
Kommentit (23)
Miehet, joo tuli riideltyä viikonloppuna asioista, mun aloitteesta. Ärsytti koko äijä ja siinä sitten huudettiin puolin ja toisin mutta nyt näyttäisi taas kohtuu selkeältä suhderintamalla. Suhnin kanssa samoin, meiläkin ukko valvoo yökaudet milloin minkäkin asian kanssa, yleensä telkan tai tietokoneen, ja aamulla nukkuu autuaasti kun muut herää. Lähtee töihin pikkuisen ennen puoltapäivää ja tulee illalla kotiin kun työpäivä on pulkassa ja väsyneenä tietty. Eipä siinä hirveästi aikaa perheen kanssa vietellä kun melkein iltatouhut alkaa kun mies kotiin tulee ja on syönyt. Oli meillä muitakin riidanaiheita, mutta tuo nyt tuli mieleeni Suhnin viestistä. Mies lupasi muuttaa aikatauluaan :D
Veikka ja minä vielä hieman räkäisiä mutta taitaa olla ohi menossa tämä räkätauti, uutta odotellessa...
Ihmisten auttamisesta, olen huomannut samaa kuin Sunshine ja AJL. Itse pitää joskus pyytää ja voi jäädä silloinkin apu saamatta. Ihmisillä on nykyisin niin kamala kiire joka paikkaan. Vanhuksia ja vammaisia yritän aina auttaa ja tietty muita vaunuilijoita.
Nyt täytyy lähteä hakemaan esikoinen tarhasta, mukavat päivänjatkot!
Yrjö ja Veikka (ensi viikolla 8 kk)
Tässähän sitä näjemmä ehtii kirjottelemaan kun pitää aina iltaa istua lastenhuoneessa... Olis aikas paljon muutakin tekemistä, kun huomenna pitäisi viedä ISO kasa kamaa itsepalvelukirppikselle ja kaikki on vielä hinnottelematta... Nooo, jos koko yön valvoo niin saattaa ehtiä valmiiksi... ;)
AUTTAMISESTA: Mulla on kyllä ihan hyviä kokemuksia vaunujen kanssa liikkumisesta, Helsingissä etenkin. Välillä on tietty vaikea saada apua (varsinkin keski-ikäiset naiset selittävät mielellään etteivät saa nostaa mitään - taitavat olla siinä harhaluulossa että vaunut painavat paljon), mutta yleensä minulle suorastaan tarjotaan apua. Etenkin tummaihoiset miehet auttavat hyvin mielellään, ja oma-aloitteisesti (koska heillä on suuret perheet, eikä _kukaan_ auta tummaihoisia naisia lapsilaumoineen). Silloin on kyllä vaikea saada apua kun juna-asemalla ei ole ketään muuta, mutta sitten vaan pitää päättäväisesti pyrkiä sisään - konnarin nyt ainakin pitää auttaa, se on sen työtä. Tärkein vinkkini: olkaa hyvin määrätietoisia. Aina ekana ovelle tukkimaan kulkureitti, varmasti saapi apua (ja pahoja silmiä... ;) .
Ovia Suomessa ei kyllä kukaan availe, se on ihan totta. Tai no, on siinäkn poikkeuksia. Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän "ei tartte auttaa"-mentaliteetilla on liikkeellä, sen enemmän apua saa. Tai mene ja tiedä...
Esikko oli tänään viimeistä päivää tarhassa. Loppuvuosi ollaankin sitten kolmisin kotona, vähän jänskättää. Pitää keksiä kovasti kaikkea puuhaa että tyttö pysyy tyytyväisenä, on se sen verta meneväistä sorttia... Ensimmäinen projekti on kuivaksi oppiminen, vähänkö helpottaisi elämää jos olisi vain yksi vaipatettava...
Nyt nuo nukahtivat, äkkiä muihin hommiin. Tsemppiä Sunshinelle ja muillekin tarvitseville!
Kävelin tänään reippaasti (teen joskus) kotoa keskustaan, siihen menee n 1,5 h. Sitten menin vauvujen kanssa Sanomatalon (Helsinki siis kaupunki) Waynesiin, siellähän on leppoisaa olla 20 muun vaunuilijan kanssa. Sitten kuluttelin muutenkin aikaa kaupungilla, kun olen todennut, että kun on "ohjelmaa" eikä vaan möllötetä kotona niin poju narisee ja marisee merkittävästi vähemmän eli siis mammalla ei ole hermo kitinästä kireänä. Mutta siitäpä aasinsilta...
SUNSHINE valitti, kun ihmiset eivät AUTA. Olen kyllä huomannut samaa. Stokkan ovissa kukaan ei auttanut tänäänkään vaikka pusken ovea, sitten vaunuja hieman väliin, uusi oven pusku jne. Tiedätte kuvion. Jos nyt hieman saa haikailla entiseen kotomaahan alppien juuressa, niin siellä ihmiset ei olisi kehdannut olla auttamatta lapsen kanssa liikkeellä olevaa mammaa. Miten voi olla, että ainakin täällä piäkaupungissa ihmiset ei kerta kaikkia katso liikennevälineissä saati ovissa, että tarvitsisikohan joku mummo/invalidi/kauppakassien kantaja/äiti takana apua??? Eikö se ole ihan kohteliasta pitää hieman ovea auki myös täysin vetreälle takanajolpottajalle, eikä läimäistä ovea tylysti naaman eteen? Krääk.
Mies lähtee täälläkin (taas) työreissuun ulkomaille viikoksi, joten minä pakenen "mummolaan" yksinäisyyttä pakoon. Muistan aina tilaisuuden tullen mainita miehelle, että "tähän palvelutasoon tulee sitten syksyllä muutos", kun en ole enää kotona korjaamassa aamupalasotkuja, siivoamassa jne ja meilläkin alkaa karu hoitopaikkaruljanssiarki, kun saa hiki otsalla töissä kytätä kelloa, että ehtii hakea lapsen hoidosta. Ei enää huolettomia ilmoituksia kuuden maissa, että "sori menee tänään hieman myöhempään..." Aiomme vuorotella viemisissä ja hakemisissa, joten ukkokin joutuu pitämään itselleen parempaa kuria työaikojen suhteen.
AJL