Lue keskustelun säännöt.
Kun ero on tuore ja ex käyttäytyy v*ttuilevasti lasten asioista sovittaessa
01.10.2007 |
Erosimme jokin aika sitten ja meillä on kaksi lasta (2v ja 5v). Mies ottaisi lapset luokseen joka toinen viikonloppu, mutta on yrittänyt siirtää järjestelyn aloittamista. Lapsilla on jo isäänsä ikävä, ei edes soita kuin ehkä joka kolmas ilta lyhyen puhelun heille.
Pienempää lasta mies on viimeisen 1,5 vuoden ajan nähnyt n. viikonloppuisin (kokeilimme tähän saakka asumuseroa) mutta lapsi ei ole tottunut olemaan hänen hoidossaan kuin pari tuntia kerrallaan. Nukutukset, pesut ym. olen aina hoitanut minä.
Mies haluaa nyt ottaa lapset yhdellä rysäyksellä koko viikonlopuksi luokseen, ilman totuttelua. Vaihtoehtona olisi ollut esim. antaa pienemmän lapsen totuttautua ilman äitiä olemiseen miehen vanhempien eli lasten isovanhempien kotona, jossa mies olisi vastannut lasten hoidosta tutussa ympäristössä. Ei kelvannut, mies ei suostunut ehdotusta edes kuuntelemaan loppuun. Mitään lasten tavaroita ei miehen kotona ole, ei sänkyjä, leluja, vaatteita, ei mitään. Mutta neuvotella ei voi. Ainoa kommentti: " Se nyt vain on niin, että lasten ollessa luonani minä päätän, mitä teemme." Hän ei halunnut edes kuunnella, mitä lapset itse asiasta tuumivat tai miten tällainen meidän tilanteeseemme tällä hetkellä sopii. Hän olettaa useimmiten, että hän voi siirtää asioita kuten tahtoo ja sitten kun lopulta ilmoittaa, mitä tahtoo, se kävisi toisille muitta mutkitta.
Kaiken päälle miehellä on adhd ja hän unohtelee asioita. Huolettaa lasten pärjääminen näin äkkiseltään, vaikka haluaisinkin luottaa miehen lastenhoitokykyyn riittävästi. En vain haluaisi pienemmän lapsen hätääntyvän joutuessaan uuteen paikkaan useaksi yöksi ja vielä ilman läheisintä ihmistään.
Olenko kohtuuton, kun olisin halunnut asiasta neuvotella niin, että kompromisseja olisi tehty pienimmän tarpeet huomioon ottaen? Ajatuksianne/ neuvojanne?
Kommentit (3)
Pienempi on temperamenttinen tapaus siinä mielessä, että jos murhe tulee, niin se sitten todella näkyy ja kuuluu. Noin pieni kun ei vielä ymmärrä, jos sanotaan että äiti nähdään taas niin ja niin monen yön päästä.
Ensimmäisen äidinjälkeisen hoitajan pitäisi kait olla todella huomioiva, sellainen joka osoittaa etteihän tässä näinkään hätää ole, hyvä on olla ilman äitiäkin. Pelkään kuitenkin, ettei mies osaa sellaista, vaikka ehkä haluaisi. Saattaa hermostua, jos ei pysty lasta rauhoittamaan ja hänen viestintäänsä lukemaan.
Voihan olla, että hermoilen turhaan, mutta... Minkäs teet :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä muulla erotilanteissa on oikeasti väliä? Vanhempien suhde on ohi, eikä siinä ole enää pelastettavaa. Tietysti pitää toimia niin, että lasten on mahd. Helppo luovia uuteen elämäntilanteeseen.
Jos mies ei ole ottanut hoitovastuuta aiemmin, on kyllä kohtuuttoman karua aloittaa noin. Siinä voi käydä niinkin, ettei 2-vuotias olekaan enää seuraavalla kerralla lähtemässä kuin kantamalla huudon ja hädän saattelemana. Muistijäljet huonoista kokemuksista voivat olla syviä.
onhan pienemmällä isompi sisarus mukana. Hän varmasti on " turvana" ja tukena eli hyvin jo osaa isälle sanoa miten pitää toimia. Lisäksi yhden viikonlopun jälkeen voi miehelläkin olla toiset käsitykset lastenhoidosta.