2003 syntyneitä

On kyllä tosi että tän ikäiset on välillä niin isoja poikia/tyttöjä ja välillä niin äiskän/iskän pienokaisia!Niin herttaisia... Meillä on uhma oikeastaan loppunut aika hyvin, välillä tulee raivareita, mutta ne johtuu varmaan osaltaan pikkuveikasta joka "kiusaa"!



Poitsu on ollut kotona nyt joulukuusta saakka kun pikkuveikka syntyi ja sitä ennen oli puolikkaana pph:lla, pari vuotta. Selvästi kaipaa kaveria, mutta vaikka asutaan kaupungissa niin eipä juurikaan ole tässä lähellä oman ikäistä seuraa. Syksyllä menee päikkäriin puolikkaana, jospa sitten saisi tarpeeksi kavereiden kanssa leikkiä. Välillä äipällä on surupuserossa kun poika sanoo että "äiti, mä olen yksinäinen"=(



Mä en vielä edes laske poikaa keskenään kavereiden kanssa ulos, vaan on aina mun tai jonkun muun aikuisen valvovan silmän alla, sillä aika lähellä tässä on iso tie ja kaiken maailman työmaat, joten turvallisempaa minusta näin!



Poitsulla on "kamala" kyselyvaihe päällä, ja lauleskelee yms. Tykkää piirtää ja vähän on opetellut kirjaimia.

On tosi, tosi arka menemään veteen/kiipeilemään edes telineillä, onko muilla samanlaista, kun tuntuu että koko ajan saa olla rohkaisemassa, ja patistamassa.... mikähän auttaisi moiseen?Ei vielä aja ilman appareita, mutta syksyllä ajateltiin kokeilla josko onnistuisi...



Mitat ovat varmaan vähän reilu metrin ja paino noin 16kg, eli aika sintti on...



Olipas mukava lukea vähän vertaistukea, sillä välillä esikoisen kanssa miettii että mikähän on normaalia ja mikä ei...=D

Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia 2003 syntyneistä!

Meillä on 2003 vuonna syntynyt prinsessa. Hänellä on nyt menossa pahin uhma. Tyttö, kun ei esimerkiksi saa vesisateella laittaa sandaaleita, niin hän vetää siitä hirveät raivarit.



Voimakas prinsessa vaihe on menossa. Hän ei oikeestaan puhukkaan mistään muusta, kuin prinsessoista. Hänen huoneensakin on oikea prinsessa huone, jota hän rakastaa yli kaiken.



Tämä prinsessa on meidän ainoa prinsessa. Hänellä on kaksi nuorempaa pikkuveljeä, mutta jospa se toinen tyttö tulisi, vaikka joskus.



Hän rakastaa myös hameita, mekkoja, vaaleanpunaista ja violettia. Muun värisiä vaatteita hän ei mielellään laita pälle. Joka päivä on laittamassa, jonkun mekon tai hameen päälle, mutta sitten kun äiti käskee laittamaan housut, niin kiukuttelu alkaa jälleen.

uhmaa on täälläkin, hirveen vaihtelevasti. välillä ollaan niin ihania ja kaikkien kavereita. välillä oikee pikku piru. mä olen myös miettinyt tätä kukaan ei rakasta mua -juttua, tänäänkin kuulin kuinka hän on tarpeeton ja muuttaa mamman luokse, kun me ei häntä yhtään rakasteta. on tosi lohduttava lukea että se kuuluu tohon ikään. ja myös meillä kun on 2,5 vuotias pikkuveli on isosisko kans välillä vauvaa joka puhuu vauvakieltä. r-kirjain puuttuu täältäkin, eli mahtaakohan neuvolassa olla seuraavaksi jo puheterapiaan meno?! kovasti on ahkera piirtämään, myös numerot ja kirjaimet kiinnostaa.

Uhmaa ei ole. Joskus hermostuu helposti, mutta useimmiten selvitään jo puhumisella. "Mutkun mä haluan" lause on tänä kesänä kiristänyt sekä äidin ja iskän hermoja lähes päivittäin.

Mutta kokonaisuudessaan on jo tosi omatoiminen avulias ja muuten ihana tyttö. Paras kaveri on pikkusisko kolme vee jonka kanssa leikkii melkein koko päivän. Parhaat leikit keksii kuitenkin täti 11 vee ja se onkin vähän sellanen idoli. Pyöräily sujuu apupyörillä, uinti ei ihan vielä. Kirjaimet tunnistaa melkein kaikki ja laskeminen sujuu kahteentoista ja joskus pitemmällekin. Keväällä syntyneestä pikkuveljestä on kovin innoissaan ja auttaa äitiä vaipanvaihdossa ja muussa hoidossa. Päikkäreitä ei oo nukkunu enää kolmeen vuoteen. Illalla nukahtaa omatoimisesti, mutta yrittää usein sängystään huudella, vettä tai selän rapsutusta yms.

Minä myös vaihtaisin mielelläni ajatuksia 5 veesta useamminkin.

Kiva juttu, että ketju on saanut osallistujia.

Muutto omaan kotiin on takana ja poitsu nukkuu omassa sängyssään ainakin osan yöstä. Jossain vaiheessa herää vessaan ja sieltä sitten suuntaan meidän väliin.

Kylmää hikeä pukkas ekana yönä, poju meni yöllä ulos, kun ei hoksannut, missä oli. Isäntä heräs pojan huutoon ja löysi sen portailta. Kiitosta vaan nykyajan turvalukot, joista lapsikin pääsee ulos. No, nyt on portti makkareiden käytävän päässä.

Ensi viikolla alkaa päiväkoti ja innokkaasti poju sinne suuntaa. Aikaisemmin on ollut varahoidossa päiväkodissa ja tykännyt kovasti. Parasta on päivalepo, ei tarvi nukkua kunhan on hiljaa. Uni kyllä on joka kerran pojun yllättänyt.

Täällä myös ehkä pahin uhmailukausi ohitse (onneksi, koska 3-vuotias sisarensa on täysin uhman kourissa).



Oppi talvella ajamaan ilman apupyöriä ja nyt ajaa jo tosi kovaa 20" pyörällään. Opettelee kovasti "keulimaan" ja hyppii montuissa. Muutenkin kaikki liikunnallinen on pop, tykkää juosta, hyppiä ja pelata jalista.



Kovasti haluaa jo opetella olemaan yksin ja kavereiden kanssa pihalla. Ottaa pieniä irtiottoja pyörällä pyrähdellen, hieman eri kautta ajaen jne.



Rahat ja pikkulegot kiinnostavat kovasti. Tuntee kirjaimet ja numerot, osaa kirjoittaa joitain sanoja jo hyvin. Laskee yhteen- ja vähennyslaskuja.



Mitat ovat nyt 118 cm ja 23 kg.

Tyttö kotihoidossa ja käy 2krt/vk srk kerhoa joka oli tänään viimeistä kertaa, syksyllä sitten taas jatkuen. Päikkärit nukkuu lähes joka arkipäivä. Pyörälläajo onnistuu apupyörillä, mutta muutoin hiukan hankalaa. Askarrella tykkää ja kirjoitella sekä piirtää.

Omatoiminen on joten hyvä niin. Ulkoan tykkää olla ihan yksinkin, mutta kaverikin on kiva. Puhelias hiukan pikkuvanha 5v. Pituutta oli juuri neuvolassa 121cm ja painoa 27kg eli iso kokoinen, mutta sopusuhtainen.

eli meillä elokuussa 2003 syntynyt poika ja uhma alkaa hävitä. Välillä vielä pieniä "raivareita" mutta ei todellakaan mitään pahoja kuten aikaisemmin. Päinvastoin.. täällä 2,5v. pikkusisiko aloittelee..

Iso poika mieleltään, tekee "miesten hommia" koska meillä maatila, niin haluaa olla isän mukana paljonkin. Onneksi kuitenkin tykkää halimisesta ja pusuttelusta, ja kiepsahtaa helposti syliin. On siis kotihoidodssa koska minä kotona pienemmän hoitovapaalla vielä.

Muskarissa ollaan käyty 1,5v. asti joten se on mieluista hommaa ! Srk:n päiväkerhossa oli tämän vuoden, syksyllä taas uudestaan. Viimekesäinen uimakoulu ja Metsämörri-koulu olivat hyviä paikkoja opetteluun olla ilman vanhempia. Poika on hieman arka luonteeltaan, eli tykkää kyllä olla ihmisten seurassa mut tarvitsee aikaa tutustumiseen.

Laulaa ja musisoi mielellään, leikkii hirmuisen keskittyneesti, samoin piirtää ja värittää paljon. Pyörällä opetellaan juuri ajamaan ilman apurenkaita; talvella hiihdettiin ja luisteltiin.

Päiväunet jäi pois viime joulun aikaan; on kuulema niin iso! Ihan hyvä niin.. kun vielä nukkui päikkärit, niin saattoi illalla klo 23.30 vielä sanoa ettei väsytä..!!

Ihanaa on elämä kohta 5-vuotiaan pojan äitinä; on mahtavaa myös nähdä miten erilaisia tytöt ja pojat saattaa olla! Ainakin meillä on oikea pieni prinsessa...

Meillä hyvin energinen 03/03 syntynyt poika, joka tarvittaessa osaa olla hyvinkin uhmaava tosin myös aivan ihana. Tosin uhmatilanne syksystä jo helpottunut. Kyselykausi valtava ja kun sen yhdistää tietoiseen vitkutteluun siirtymätilanteet koettelevat äidin hermoja (ja poika tietää tasan mitä tekee).



Oppi jo alle 3½ v ajamaan ilman apupyöriä (ajettiin koko kesä todella paljon apareiden kanssa). Laskee helppoja yhteen ja vähennyslaskuja sekä tuntee kirjaimet ja lukee lyhyet sanat. Kello ja kalenteri kiinnostaa kovasti ja perusteet osaa.



Leikkii mielellään autoilla, Puuha-Pete -leluilla sekä erityisesti dinoilla. Myös hama-helmet ja muu askartelu kiinnosta sekä erilaiset tehtäväkirjat., ei niinkään värityskirjat. Kaverit tärkeitä ja onkin osa-aikahoidossa kolmena päivänä viikossa sekä kerran viikossa käydään srk. kerhossa. Jumpassa käynnyt jo kolmena talvea ja syksyllä jatketaan. Ratsastamassa käydään harvakseltaan.



Päiväunet jätettiin pois jo toissatalvena, kun illat alkoi venymään liiaksi (äiti nukahti ensin). Tarhassa sovittu, että lepää jonkin aikaa, mutta nukkua ei tarvitse.



Eskaria odotellen!

Pahin uhmakausi takanapäin ja kun huomaan raivareiden lähestyvät keskustelu yleensä auttaa. Meidän poika on kova uhoaja mutta tosi paikan tullen ryntää äidin syliin ; ) Rakastaa kaikkia pelejä. Tykkää katsella jääkiekkoa ja rallia telkusta. Aikoo aloittaa jääkiekon peluun mutta ensin pitää käydä luistelukoulussa. Luistella siis osaa mutta ei hyvin. Ilman apupyöriä oppi ajamaan vuosi sitten 4 vuotiaana. Kotona myöskin ollut hoidettavana 2 vuotta kun olen kuopuksesta vielä hoitovapaalla. Syksyllä sitten koittaa päiväkotiarki ja ihan innolla poika sitä odottaa. Kaverit on jo tosi tärkeitä, mutta yksinkin viihtyy ja sisaruksien kanssa. Onneksi meilläpäin on puistoissa paljon suht samanikäistä leikkiseuraa päivittäin. 2 kertaa viikossa käynty kerhossa mutta nyt kerho jäi kesälomalle.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ; )

Uhma on ollut ja menny jo, tais tuossa 3v. täytettyään loppua:)

On kotihoidossa, päiväkerhossa on käynyt kerran viikossa,yöt nukkuu hyvin,päikkäreitä ei oo nukkunu n.2,5vuoden jälkeen ja samaan aikaan oppi kuivaksi. Ajaa apupyörien kanssa pyörällä, vuotta vanhempi sisko opettelee juuri apupyörittä ajoa. Juuri oppi laittamaan itse vetoketjun kiinni, ja on omatoiminen tyttö.. lihat ei vaan tahdo maistua, jonka takia hb hiukan matalalla...

Fyysisesti ei ole kovin iso (105cm ja 16 kg), mutta henkisesti kasvoi valtavasti kun vauva syntyi tammikuussa. Hänestä tuli yhdessä yössä "iso".



On kovin huolehtivainen pikkuveljestä, käskee auttamaan vauvaa jos se itkee tai tarvitsee jotakin. Paijaa ja pussailee pientä kovasti.



Poika on siis ollut kotihoidossa marraskuusta lähtien, sitä ennen oli päiväkodissa kolme vuotta. Kotona oleminen on ollut aika kurjaa hänelle, koska kaverit jäivät päiväkotiin ja uusia ei täältä kotikulmilta olla oikein löydetty. Hän käy srk kerhossa pari kertaa viikossa ja nyt aloitti yleisurheiluleikkikoulussa.



Ehdoton kiinnostuksen kohde ovat dinosaurukset. Hän höyrähti niihin ennen vauvan syntymää ja edelleenkään muusta ei edes puhu. Meillä on varmaan pari sataa dinoa ja niille rakennetaan dinomaailmoja. Lisäksi hän lukee ja pyytää lukemaan dinokirjoja, sekä satuja että tieteiskirjoja. On tässä itsekin tullut opittua, mitkä dinot elivät liitukaudella ja mitkä triaskaudella ;)



Päiväunet jätti pois noin vuosi sitten, pyörällä ajaa apupyörien kanssa, ja potkulautakin on kiva juttu.



Pukee reippaasti itse, hoitaa itse aamu- ja iltapesut, tykkää auttaa ruuanlaitossa, tiskikoneen tyhjentämisessä ja pyykkien ripustamisessa. Äidin pieni apulainen.



Voimakastahtoinen, raivarit kaupassa edelleen yleisiä, kotona mökötystä ja muuta normaalia. Mutta kuten sanottu, kasvoi pikkuveljen myötä valtavasti, joten ei enää niin paljon.



ipu ja pienet miehet

2003 maaliskuisten pinoa? Olen joskus sellaiseen kuulunutkin mutta en tiedä onko sitä enään olemassa kun lähinnä tulee kirjotettua tuonne maaliskuiset 06 pinoihin taaperopuolella.

Musta olis ihan kiva ainakin jotain turista joskus näistä 5 vuotiasitakin ; )



Juuri kun viimeviikolla tuohon ylemmäs kirjotin että pahin uhma takanapäin niin nyt ollut taas viikonloppu ja tää päivä yhtä huutoa ja kiukkuamista! Ihan joka asiasta pitää vääntää ja mikään ei suju hyvin eikä mitään poika tee pyydettäessä. Meillä aika hyvin tepsii kun sanon pojalle että lasken kolmeen ja jos ei ala tapahtua niin..eli uhkailu jonka myös toteutan silloin kun asia on sellainen että voin toteuttaa. En uhkaile huvikseni ilman toteutusta. Viimestään kakkosella poika alkaa esim pukemaan tms.



Yökastelu meillä vaivaa edelleen ja siihen ollut kokeilussa minirin lääkitys. Tuloksetta ja nyt lääkitys lopetetaan toistaseks. Kastelupatjaa suositeltiin käyttöön vasta noin vuoden päästä 6 vuotiaana.



Jos teitä kiinnostaa niin pidetään 03/03 pinoa yllä. Kyllä sitä näiden 5 vuotiaidenkin kasvattajina tarvitaan vertaistukea ; )

Meillä elellään varsin seesteistä aikaa tällä hetkellä. Pahin uhmailu on toistaiseksi takanapäin. Välillä poika hermostuu jostain pikkuasiasta, jos ei vaikka saa jotain, mutta yleensä homma kuitataan vaan, että "eihän nyt 5-vuotiaat enää noin käyttäydy" ja sitten poikaa jo naurattaa.



Meillä on myös selvää irtiottoa meistä vanhemmista tapahtumassa. Jos olemme kävelyllä, saattaa poika vedellä kymmeniä metrejä edessäpäin ja pihalla on alkanut hakeutumaan omalta pihalta naapurin lasten pariin.



Poika oppi kuukausi takaperin ajamaan ilman apupyöriä ja se on ollut tosi riemukas asia. Nyt poika - jota ei ennen pyöräileminen kiinnostanut - haluaisi koko ajan tehdä pyöräretkiä. Kyllä tätä onkin jo odotettu!



Pojan suurinpina intohimoina on tällä hetkellä pikkulegot, joita tykkäisi hirveästi rakennella, 50-100 palan palapelit ja kaikenlainen pelaaminen. Raha-asiat ovat alkaneet kiinnostamaan ja poika on koko ajan ruikuttamassa kolikoita (joita sitten kerää omaan kukkaroon tai säästöpossuun). Nyt poika on jostain saanut päähänsä, että haluaa alkaa säästämään jotain isoa legon sähköjunaa varten... Mistä lie on tuon säästämisvimmansa keksinyt.



Tiedollisesti poika on hirveästi edellä ikätovereitaan. Hän lukee, laskee (aika vaikeitakin yhteen, vähennys ja kertolaskuja) ja kirjoittaa. Muuten (fyysisesti, sosiaalisesti) menee varmaan suurin piirtein ikäryhmänsä kehityksen mukaisesti.

että jääkiekko meilläkin kiinnostaa. Poika kävi talvella luistelukoulussa (ja oppikin tosi taitavaksi luistelijaksi) ja on siitä lähtien puhunut, että haluaa jääkiekkojoukkueeseen. Saa nähdä, kiinnostaako asia enää ensi syksynä. Viime kesänä alkanut futisinnostus ainakin lopahti parin kuukauden treenien jälkeen.....

Meillä on 03/03 vauhtiveikko, joka pitää nuoremman painoksen (01/06) kera äidin niin kiireisenä, että hyvä, jos parin päivän välein ehdin Iltalehden otsikot lukea. Nyt meillä podetaan jo seitsemättä päivää vatsatautia, joten ehdin tulla pitkästä aikaa tutuille sivuille.



Meidän hepun lempipuuhaa on pyöräily. Hän oppi ajamaan ilman appareita juuri täytettyään 4 v ja nyt hän ajelee innoissaan maastossa ja kilpaa kavereiden kanssa. Myös puukolla vuoleminen ja pikku-Legojen rakentaminen kiinnostaa kovasti. Sen sijaan piirtämään häntä on vaikea houkutella ja siksi kynäotekin on vielä hakusessa. Vebaalisesti hän on lahjakas ja haastaa minut monenlaisiin keskusteluihin ja käyttää rikasta kieltä. Perään en enää ennätä juoksemaan eli poika on otettava muutoin haltuun (kiristäminen, uhkailu, you know...), lisäksi pituushyppynä leiskahtaa jo pari metriä.



Uhma meillä alkaa jo helpottaa. Onko teillä muilla kokemusta sen tyyppisistä lausahduksista kuin "Kukaan ei tykkää musta!", jollaisia meidän poika ulvahtaa silloin, kun häntä on toruttu ja joskus ihan muuten vain? Ensin jo ajattelin, että olen itse epäonnistunut jotenkin esikoisen hoidossa enkä osaa näyttää miten paljon häntä rakastan. Mietin miten ei riitä, jos vähintään pari kertaa päivässä kerron rakastavani häntä ja osoitan hänelle myös hellyyttä. Onneksi kuulin muiden ikätovereiden äideiltä, että myös heidän jälkikasvullaan oli samanlaisia elkeitä.



Ja mittaa pojullani on 116cm ja 19,6 kg, joka nyt oksennustaudin vuoksi on kutistunut 18,4 kg:aan.

jos suunnittelette 03 ketjua niin laajentakaapa haarukkaa, jotta meidän 11/03 poju mahtuu mukaan.



Tässä kuvausta 4,5-vuotiaasta pikku-ukosta: 101 cm tuhtia tavaraa. Isoveljen (1,5 v ikäero) perässä ulkoilee nykyään päivät pitkät itsenäisesti. Kova luonne ja periksiantamaton, pienistä ei ruikuta vaikka usein jää leikeissä vähän altavastaajaksi kun on pihan pienin. Myös raukka tottunut aina häviämään isoveljelleen kaikissa taidoissa. Nyt suuri ilonaihe on se, että "mulla on isompi pää kuin sulla", eli löytyy jotain isompaa:-)



Taidot: luistellut 3-vuotiaasta. Ajaa ilman apupyöriä ja kovaa. Uida ei osaa ja ehkei vielä opi tänä kesänäkään, sen verran arastelee vettä.

Kirjaimet ja numerot tuntee, opettelee lukemisen alkeita isoveikan jalanjäljissä. Laskee helppoja yhteen ja vähennyslaskuja, pelaa erilaisia lauta- ja tietokonepelejä varsin näppärästi. Piirtämisestä ei kovin tykkää, mutta ihan ikätasoisesti riipustelee. harrastuksena pianonsoitto, oppinut nyt kevään aikana lukemaan n. 7-8 nuottia viivastolta ja osaa soittaa helppoja alkeiskappaleita. Palapeleistä ei niin välitä, tekee 50-100 palaisen jos joskus innostuu. Suurin osa edellä kuvatuista taidoista on tullut opittua isoveljen peesissä, joka on aina läsnä kun pojat ovat 24 h vrk yhdessä.



Yksinään on vähän orpo, tulee pelkoja eikä oikein osaa tehdä mitään. Onneksi pk-ryhmässä on erillään isoveikasta niin on saanut omiakin kamuja ja omanikäistä/tasoista seuraa.



Itseä huolestuttaa kuopuksen kohdalla se,että mitä tekee pojan itsetunnolle olla aina se kakkonen kaikissa taidoissa? Kaverisuhteissa jäädä aina vähän varjoon? Omaa aikaa pitäisi pojalle antaa, mutta k äytännössä se on vähän vaikeaa ja vaatii järjestelyjä.

Joku kyseli lausahduksista "kukaan ei tykkää musta". Tutulta kuulostaa. Meillä poika jopa joskus puhuu järkyttävästi että "kukaan ei rakasta mua ja mä aion kuolla auton alle jne" Huolestuinkin näistä puheista ja otin asian puheeksi 5 v neuvolassa mutta tämä kuulemma varsin yleistä 5 vuotiaan suusta. Joka kerta kun poika alkoi tälläisiä puhumaan kerroin hänelle kuinka paljon rakastamme häntä ja emme todellakaan toivo hänen kuolevan vaan kuinka surunmurtamina olisimme jos pieni poikamme kuolisi. Usein nämä kuolema puheet alkoi jos olin suuttunut tai komentanut poikaa. Nyt ne on onneksi jääneet.



Meidän poikaa ei numerot tai kirjaimet kiinnosta. Sen sijaan palapeleissä on taitava ja liikunnallisesti aktiivinen. Pyöräily on varmaan paras kesäpuuha ; )

Järvessä uimista poika arastelee ja käy korkeintaan vyötäröä myöten kastamassa mutta esim kylpylässä laskee vesiliukumäkiä. Pään kastelu tai sukeltelu ei ole pojan mieleen. Hän aloittaa nyt ens viikolla uimakoulun jospa siellä saisi rohkeutta sukeltamiseen jne.

sekään ei kauheesti innosta ja ihminen on vielä pääjalkainen mutta kynä ote on oikea. Pituutta miehen alulla on noin 107 cm ja painoa liki 18 kg.

Tänään juuri oltiin 5v. lääkärissä ja tyttö käyttäytyi kuin joku älytön apina. Istui pöydän alla, huuteli rumia ja kamalia, uhkauksia ja sitä iänikuista "tyhmää" ja lopulta teki kaikkensa jotta lääkärin olisi mahdollisimman hankala tutkia hänet.



Olin aika ihmeissäni sillä kerta oli ensimmäinen kun hän käyttäytyi näin, ja kun siitä myöhemmin virittelin keskustelua iskän tultua kotiin niin arvatkaapa mitä hän sanoi? "Mä iskä jännitin sitä lääkäriinmenoa niiiiiiiiiiiiiiiiin paljon että mä ihan halvaannuin! Ja se takia mä tein ne kaikki jutut." Vai että ihan halvaantui... ;o). Käynti neuvolatädillä viikko sitten sujui mitä mallikkaammin, niin käytös kuin tehtävät. Että kyllä mä uskon tähän jännityshalvausteoriaansakin.



Yleisesti tyttö on tällä hetkellä seesteinen, yhtäkkiä niin kovin iso, mutta saattaa pikkuveljen saadessa huomiota kuitenkin taantua joksikin konttaavaksi ja huonosti puhuvaksi pikkuvauvaksi. Roolileikki kai sekin, niitä nimittäin piisaa. Meillä herää aamuisin mikä milloinkin, Peppi tai Prinsessa tai keiju tai suurin ja vahvoin Tarzan tai joku paha noita...mielikuvitus on valtaisaa. Piirtely ja askastelu on mieluisaa puuhaa. Ulkona ajaa pyörää apupyörillä, haluaisi kovin esittää että osaa jo ajaa ilman niitä, mutta tuskin kyvyt vielä tänäkään kesänä riittävät siihen. Puheet menee muutenkin usein ihan eri sfääreissä kuin kyvyt, itseriittoisuus ja itsevarmuus on mahtavaa, kunnes totuus iskee ja tulee romahdus kun ei osaakaan jaksakaan tai ymmärräkään.



Sosiaalinen on, ja kahdenkesken leikit sujuvat tosi hyvin, mutta ikäistensä ryhmässä saattaa joskus villiintyä liikaa. Tottelevaisuuden kanssa on vähän niin ja näin, toisena päivänä on kuin herran enkeli ja toisena sitten tarvitaan niitä järeimpiä aseita että säilyisi edes jonkinlainen tolkku. Mutta noin summa summarum tosi kiva sydämmellinen tyttö on kenen kanssa arki ja juhla sujuu.



Mukava ketju!