Lue keskustelun säännöt.
Jäänyt traumat mieskätilöstä
30.09.2007 |
Synnytykseni venyi ja etukäteen luvattu naiskätilö vaihtuikin jossain vaiheessa mieskätilöksi. Tuo mies oli ihan asiallinen ja mukava ja hoiti hommansa, mutta en pääse ajatuksesta irti, että joku vieras mies on nähnyt minun pyhimpäni... Mieheni on myös asiasta äreissään, en tietenkään heti uskaltanut kertoa mieskätilöstä, ja niin mies on entistä kiukkuisempi, kun on ehtinyt kuvitella vaikka mitä.
kuinka oikein pääsen eroon tästä ahdistuksesta ja syyllisyyden ja likaisuuden tunteesta? Kuinka vakuutan ja rauhoitan mieheni, että kaikki on ok ja mitään ei tapahtunut?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi syy lisää olla olematta uskovainen...ihan viripäitä kaikki!
Mites lääkärit? Joutuvat tutkimaan kummankin sukupuolen kroppaa. Pitäiskö ne kaikki polttaa roviolla?
Eikös Jeesus juuri niin käskenyt toimia?
Vierailija:
Miksi ap ei vastaa siihen että mitä se mies sitten kuvittelee jos " on ehtinyt kuvitella vaikka mitä" , mutta ei mitään seksuaalista?
Miestäni vaan vaivaa yleisellä tasolla se, että joku on nähnyt minut niin alastomana (henkisesti ja fyysisesti). Ja se, että miksi joku mies haluaa kätilöksi - MIKSI.
Ja mieheni ei ollut synnytyksessä meidän keskinäisestä päätöksestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen syntymä on tapahtunut joten voit huoletta olla että se mieskätilö tietäisi sun pyhimmästä mitään! oikeesti! ja ymmärrän että jos asia on sua vaivannut niin et ole sitä heti halunnut miehellesi kertoa ja toivottavasti miehesi ymmärtää asian.
tsemppiä!
ja se puretaan nyt ihan viattomaan sivustaseuraajaan jonka syntisiä motiiveja pohditte siellä.
Miksi mies ei voisi haluta kätilöksi ihan samoista syistä kuin naisetkin?
Halu auttaa, olla mukana uuden elämän syntymässä, työllisyys suht varma, kutsumus, henkilökohtaiset taipumukset sopivat hoitoalalle jne jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, en osaa kuvitella... Rakastuit siihen kätilöön siinä kipuillessasi? Eikö miehellesi riitä, että sinä sanot ettei ole mitään syytä pähkäillä asiaa sen enempää. Sitä paitsi eihän se sun miehesi edes ollut sun tukena siellä salissa. Mitä se silloin siitä tietää, minkälaisena kätilö on sut nähnyt.
Oli miten oli, joku terapia olisi nyt tarpeen molemmille. Keskenänne pärjäätte varmasti, koska molemmat olette samalla lailla sinksahtaneita (sori nyt vaan). Mutta epäilyttääkin lasten takia, että minkälainen perverssi käsitys ihmiskehosta heille välittyy.
ymmärräthän, ettei ole normaalia/tervettä/oikein, että miehesi epäilee SYNNYTYSSALISSA tapahtuneen jotain sinun ja KÄTILÖN välillä. Vaikka olisit kertonut vasta vuoden kuluttua.