1v10kk satunnaiset yöhuudot... kuuluuko ikään?
Meidän kuopus on nukkunut alusta alkaen todella hyvin sen noin 12h yössä kuten esikoinenkin. Nyt on puolen vuoden aikana ollut noin joka toinen kuukausi useamman yön huutoöitä. Kaksi kertaa olemme jo vieneet tytön yksityiseen lääkäriin ja kaikki mahdolliset kokeet on otettu... ei mitään vikaa. Nyt tuli taas ensimmäisenä mieleen että pitäs viedä lääkäriin, mutta ei huvittaisi " tuhlata" 150e, jos taas otetaan kokeita.
Tyttö on päivällä myös sellainen herkkänahkainen kitisiä, mutta sen voisi tietysti laittaa myös huonosti nukuttujen öiden piikkiin.
Miten sitä on joskus jakasanut valvoa... nyt ei jaksa enää. Voi olla että esikoisella on ollut samanlaisia juttuja, en vaan enää jaksa muistaa asiaa. Ideoita? Lohtua? Mitä teen? Itku ei mielestäni ole kipuitkua, paremminkin kiukkuitkua.
Elämässä ei ole tapahtunut mitään uutta, eletään aika tasaista ja " tylsää" elämää eli vanhemmat käy töissä ja lapset ovat perhepäivähoidossa. Nukumme kaikki neljä samassa huoneessa lapset molemmat omassa sängyssä. Kuopus vielä pinnasängyssä... josta pitäisi kyllä luopua piakkoin.
Joskos olis samanlaisia kokemuksia jollain...?
Kommentit (8)
Meillä noin kuukauden vanhempi poika: Ehkä parina kolmena kuukautena on ollut joitakin öitä, jolloin on herännyt huutamaan. Olen ainakin kuvitellut, että on hereillä, mutta saattaa olla, että on kuitenkin jotenkin silloin huutaessaan jotenkin unenomaisessa maailmassa. Huuto on sellasta uhmahuutoa lähinnä, mutta siihen sisältyy vuoroin myös vaiheita, jolloin haluaa syliin ja säätelee millä tavalla pitää pitää sylissä. Yhtäkkiä sitten saattaa rimpuilla pois ja hakata päätä lattiaan tai purra (tälleen päivälläkin usein ilmaisee turhautumistaan tmv.). Saattaa sitten lähteä vaikkapa juoksemaan pimeässä huoneessa. Huutoa on kestänyt pahimmillaan noin tunnin kerrallaan, yleensä maks puoli tuntia. Meillä on esiintynyt selkeää uhmaoiretta lähikuukausina päivisinkin, jotenkin kai tää liittyy siihen. Hampaiden tuloon tai muuhun kipuun en oo huutoja yhdistänyt. Poika yleensä yölläkin osaa ilmaista kysyttäessä, että tarvitseeko lääkettä, onko pipi. Ja yleensä sitten pyörittää päätään, jos ei helua. Meillä puheen oppiminen on ollut normaalia hitaampaa, ja ihan viimeviikkoina on selvää kehitystä tapahtunut. Saattaahan nää huudot ehkä siihenkin liittyä; että turhauttaa kun ei osaa ihan ilmaista itseään, vaikka melkein kielen päällä jo onkin. Ehkä voi olla painajaisuniakin, mutta jotenkin sellasta ristiriitaista tahtojen taistelua se tuntuu olevan.
Meillä tosiaan on vain tämä yksi poika, joten laajempaa kokemusta ei mulla oo. Tuttavaperheen silloin 2,5 tytön yöhuutoa oon kerran kuullut: Hän huusi tunnin verran melkoisesti ja se kuulosti just sellaselta uhmahuudolta. Osasi jo puhua ja huudon lomassa huusi äidilelen kiukkuisesti " eikä" ja " ei saa" ja " mä en halua" jne. Siskon poika huusi kans lähes joka yö 3,5 vuotiaana, silloin kai syynä päivähoitopaikan muutos.
Juuri viime yönä tyttö 1v. 8 kk valvoi kello 1-4, ensin huusi, räyhäsi ja kitisi, sitten tunnin verran lauleskeli, höpisi, lopulta tilttasi isänsä syliin. Edellisenä yönä taas oli nukkunut heräämättä 9 tuntia, kunhan oli ensin 1,5 tunnin työllä saatu nukahtamaan kello 23.30. Meillä tyttö ainakin on ihan terve, äärimmäisen temperamenttinen vaan. Ei ole kyllä tullut mieleen käyttää lääkärissä, kun tyttö on koko elämänsä ajoittain kiljunut/valvonut öisin tuntejakin, ei myöskään ole koskaan nukkunut erityisen paljon. Uhmaikä alkoi suunnilleen päivälleen 1v. 4 kk (alkamisikähän on 1 v. 4 kk- 2 v.) ja uhmaa todella on, päivin öin! Nykyisin mielestäni suuttuu jos sattuu heräämään yöllä, juoksee meidän makkariin vihoissaan huutaen tai kiljuu meitä vihaisesti sängyssään huoneessaan ja siitä onkin vaikeaa saada takaisin uneen, yleensä suuttuu hysteerisesti (lakkaa hengittämästä, menee tajuttomaksi pahimmassa tapauksessa...) jos yritetäänkään laittaa takaisin sänkyyn, syli ei kelpaa, haluaa esim. olohuoneeseen sohvalle muttei sekään ole hyvä, aivan hirveää menoa :O. Tytön nukkuminen on aina ollut vaihtelevaa, sanoisin että välillä todella hankalaa ja outoa, mitä nyt on muilta lapsistaan kuullut, mutta me olemme aina laittaneet iän ja temperamentin syyksi, mikä todennäköisesti pitääkin paikkansa. Nyttemmin vaikuttanee varmaan sekin, että kokee turhautumista kun ei puhu vielä paljon, yksittäisiä sanoja, ja asiaa ja mielipiteitä tuntuisi kuitenkin olevan. Eli pinna palaa tytöllä tosi herkästi, saattaahan olla että joskus vain haluaisi yöllä vettä tms. mutta kun vanhemmat ei heti tajua, niin kiukku vie unet.
Mutta pointtini oli, että kuulunee ikään, uhmaikään :) Ja tämän ikäisellä kai päivän tapahtumat ja mielikuvitus saattavat aiheuttaa jo " painajaisiakin" tai vilkkaita unia. Toisaalta uusien taitojen opettelukin on vilkasta ja uni voi häiriintyä kun koko pieni ihminen työstää päivällä kokemaansa ja oppimaansa yöllä unessa.
yhdyn hömötintin kirjoitukseen, samalta kuulostaa, meillä ehkä aika äärimmäistä tytön tuittupäisyyden takia :)
Tulin pitkästä aikaa hakemaan vertaistukea ja kommentteja juuri tähän asiaan liittyen. Ilokseni huomasin, että kyseinen aihe oli jo otettu puheeksi :)
Meillä siis alkanut samanlainen yöhuuto muutama viikko sitten. Välillä yöt on rauhallisia ja yleensä ei. Pari kertaa yössä herätään ihmeelliseen huutoon, joka ei ole ollenkaan " kipu-itkua" ... Lähinnä just jotain raivarin tapaista. Masentavaa, meilläkin on kuitenkin aina nukuttu yöt todella hyvin.
Pulputusta ja puheen opettelua on hurjan paljon ja ajattelinkin sen liittyvän jotenkin siihen... siis uuden taidon opetteluun keskellä yötä. Illalla myös on muutaman viikon ollut tosi hankalaa toi nukkumaan meneminen. Ajattelin myös tota lääkäriin viemistä, mut ei poika kuitenkaan vaikuta lainkaan kipeältä.
Kaverin kanssa juttelin (hänellä vuotta vanhempi poika) ja hän sanoi, että heillä alkoi tämä sama rumba juurikin noin vuosi sitten. Ilta. ja yökiukuttelut.
Kummasti helpotti heti kun tietää, että sitä on muillakin. Te joiden lapsilla se on mennyt jo ohi... Kuinkakohan kauan tätä kestää??
-Jonsku ja poika 1v 11kk-
Uhmaa se varmasti on meilläkin, kun nyt rauhassa asiaa ajattelen. Surkea äiti olen, mutta annoin eilen illalla tytölle Ataraxia (tyttö nukkui pitkän pätkän kuin tukki), joten sain nukuttua 8 tuntia ja olen kuin uusi ihminen ;)
Esikoisella ei koskaan ole ollut todella voimakasta uhmaa... meidän neitokainen on taas aivan toista luokkaa. Varmaan sitä pitää taistella yölläkin omasta reviiristä ja oikeuksista. Eiköhän tämä mene kohta ohi.
Kiitokset siis!
ja ihanaa...jipii siis muitakin vastaavia tapauksia on. Mä oon ollu muutaman yön(tää siis jatkuu pidempäänkin...??) ihmeissäni pojan (1v 11kk) huutokohtauksien kanssa. Ihan hullua raivoamista ja hyppyyttämistä, syliin, mehua, vettä, syliin jne jne... Ja ei kelpaa kun äiti. Ja selvästi on sellaista kiukutteluitkua. Todella outoa, kun poika ei ikinä oo ollut mikään kiukuttelija ja nyt tulee tällaisia kohtauksia ja keskellä yötä. Hyvä hyvä, ensiyön jaksan paremmin, kun tiedän että tää on " normaalia" eikä mitään hammas/maha/tms kipua.
Meilläkin tyttö 2,3v. valvoo yöllä, ei tosin huuda. Nukkuu rauhallisesti puolille öin ja sitten herää joskus sen jälkeen valvomaan. Huomaan sen herkkäunisena siitä, että lutkuttaa tuttia ja mikä ikävintä - vetää sitä tukassaan, niin että hiuksia jää tutin ympärille. Nyt on jo toinen puoli päätä melkein kalju:((
Jotenkin ajattelen, että liittyy puheen opetteluun ja muuhun kasvamiseen.
Tutista pitäsi luopua, mutta en millään jaksaisi sitä rumbaa. Täytyy yrittää puhua pikkuoravista ym., josko auttaisi.
Mitenhän kauan tää vaihe kestää??
välillä itkee ja välillä vaan puhelee ja pyörii sängyssään ja hilputtaa meidän huoneeseen. Joskus otetaan väliin, ei nuku siinä vaan pyörii ja potkii ja puhelee. Eipä ole tullut mieleen lääkäriin viedä, oon vaan aatellu, että tää on joku vaihe taas (näitähän tulee ja menee). Kiva, kun just ollaan saatu vauva melkein nukkumaan yönsä läpi:-)