Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut sekä sektion että alatiesynnytyksen?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olisin synnyttänyt jos olisin saanut..
perätila ja lapsi yli 4kg.. :) ei annettu.. no, ollaanpa kummatkin hengissä!
Minulla on 2 sektiolla synnytettyä lasta ja yksi alakautta synnytetty. Kaikki ollaan onneksi hengissä ja lapset syntyi ilman vammoja.
ja olisin synnyttänyt jos olisin saanut..
perätila ja lapsi yli 4kg.. :) ei annettu.. no, ollaanpa kummatkin hengissä!
siis perätila huomattiin vasta kun tulin synnytyssaliin ja pikaisen tutkimuksen ja painoarvion jälkeen minut passitettiin kiireelliseen sektioon.. Joten siis ei annettu päättää saisinko sittenkin synnyttää alateitse.. suoraan saliin vaan. Itse en ole iso ihminen, siksi tuota henkiinjäämisasiaa olen miettinyt. Vauva oli kuitenkin melkoisen suuri.
Alatiesynnytyksessä toivoin kuolevani, ja ponnistin viimeisillä voimilla lapsen maailmaan ja kärsin ja kärsin monta kuukautta toipumista ja se oli hirveää sillä olin toivonut kuolevani enkä jääväni henkiin KÄRSIMÄÄN!
Sektioon meinasin kuolla ihan oikeasti, ja "palasin" sillä en halunnut kuolla.
Ei sattunut niinkään sillä lääkittiin ihan toisella tavalla kipuja. Alatiesynnytyksen jälkeen hyvä jos buranaa tai panadolia sai, "kun se vaikuttaa imetykseen" .. mut sektion jälkeen tuikattiin suoraan morfiinia ja ties mitä vahvoja kipulääkepillereitä sain syödä ihan vapaasti eikä ne mitään vaikuttaneet kuulemma imetettävään lapseen...
Kolmas tulisi alakautta jos saan lupauksen tarvittaessa riittävästä jälkikäteislääkityksestä. Ja jos se olisi siis terveellisintä minulle sekä syntyvälle lapselle. En tiedä, suosittelevat että en tulis enää raskaaksi, hengenvaarallistä joka tapauksessa koska kärsin mm. veren hyytymisongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektio oli kokemuksena ikävä. Puudutus loppui kesken leikkauksen ja kivut olivat sietämättömät. Myös ensimmäiset kaksi vuorokautta olivat kamalat. Kivut olivat todella pahat.
Alatiesynnytys meni ohjekirjan mukaan. Sairaalassa oltiin 8 tuntia ennen kuin lapsi syntyi. Kipu ehti olla kovaa noin 3 tuntia. Paljon mukavampi kokemus kuin sektio. Hetkeäkään en pelännyt kuolevani tai selviäväni synnytyksestä. Parantuminen oli lastenleikkiä verrattuna sektioon, vaikk atikkejä sainkin ja reppesin ihan mukavasti.
Jos kolmannen joskus saan, toivon todella, että saan synnyttää alakautta!
Ja alatiesynnytys oli sekä henkisesti että fyysisesti miellyttävämpi kokemus kuin sektio. Jo pelkkä tieto siitä, että lapsi oli perätilassa ja mahdollisesti joudutaan sektioon oli pettymys, puhumattakaan siitä miten luonnoton kokemus itse toimenpide oli saati sen jälkiseuraamukset. Nyt olen kolmatta kertaa raskaana ja tosiaan toivon, että edetään "normaalisti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hätäsektion ja alatiesynnytyksen
hätäsektio oli traumaattinen
sektio minulle helpompi, mies taas sektion kiireellisen sektion jälkeen ihasteli alatiesynnytyksen kauneutta... (!?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja alatiesynnytys oli sekä henkisesti että fyysisesti miellyttävämpi kokemus kuin sektio. Jo pelkkä tieto siitä, että lapsi oli perätilassa ja mahdollisesti joudutaan sektioon oli pettymys, puhumattakaan siitä miten luonnoton kokemus itse toimenpide oli saati sen jälkiseuraamukset. Nyt olen kolmatta kertaa raskaana ja tosiaan toivon, että edetään "normaalisti".
Noh, minä synnytin koko päivän ihan normaalisti siihen asti että olisi pitänyt ponnistaa ulos, jolloin se ei onnistunut eikä imukupin käyttökään ollut mahdollinen, joten sektioon jouduin. Sektio oli koko synnytysprosessin paras osa. Toivuin nopeasti enkä ollut juuri lainkaan kipeä. Eli jos nyt saisin valita, ottaisin ilman muuta sektion. Lapsen ulospuskeminen ja sitä seuraavat repeämät jne. tuskin olisivat kokemusta oleellisesti parantaneet :). Ihan riittävän ihanalta tuntui kun lasta näytettiin mulle leikkauksen jälkeen ja todella nopsasti pääsin salista ulos ja lasta ihmettelemään.
Mulla oli kämppiksenä nainen jolla oli alapää _todella_ kipeä ja istuminen hankalaa, pierua tuli miten sattuu. Joten en olisi totta puhuen vaihtanut omia vähäisiä kipujani hänen vaivoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-imukuppisynnytys
-normaali alatiesynnytys
-hätäsektio
-sovittu sektio
Takana useita normaalisynnytyksiä, yksi elektiivinen sektio, yksi kiireellinen sektio ja yksi hätäsektio. Kiireellinen sektio oli ehdottomasti pahin kokemus, suunniteltu siedettävä. Hätäsektio oli helpoin noin fyysisesti, käytin vain silmät kiinni ja kun avasin ne, kaikki oli ohi. Kivut jälkikäteen ovat olleet jokaisen sektion jälkeen melkein sietämättömät, hengissä olen kuitenkin edelleen. Hätäsektio on kokemuksena karmaisevin kokonaisuutenaan. En nähnyt vauvaa, en pystynyt seuraamaan, mitä minulle tapahtui, saatika nyt itse vaikuttamaan tapahtumien kulkuun millään tavalla.
Alatiesynnytykseni ovat olleet todella kipeitä ja vaikeita, mutta silti helppoa kamaa sektioihin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme synnytystä ja
1. kiireellinen sektio
2. alateitse
3. alateitse
Ja kullä mulla on alatiesynnytykset olleet paljon mukavempia kokemuksia ja toipuminen niistä on ollu nopeeta.
Sektio-synnytykseni kesti kaikkein kauiten ja oli kivuliain ja vaikein jne.
olisi helppoa kamaa sektioon verrattuna. Mulla oli mielestäni kipeä ja vaikea alatiesynnytyksen yritys, johon verrattuna sektion "kivut" ei olleet yhtikäs mitään. Kun ekan kerran nousi sängystä ylös, tuntui aika ikävältä, mutta sen jälkeen en juuri edes rekisteröinyt koko juttua. Särkylääkkeitä söin sairaalassoloajan, eli viisi päivää. Että missä kohtaa sulla oli ne sietämättömät kivut? Saitko jotain kamalia komplikaatioita, vai onko sulla jotenkin oudot sisäelimet tms?
Takana useita normaalisynnytyksiä, yksi elektiivinen sektio, yksi kiireellinen sektio ja yksi hätäsektio. Kiireellinen sektio oli ehdottomasti pahin kokemus, suunniteltu siedettävä. Hätäsektio oli helpoin noin fyysisesti, käytin vain silmät kiinni ja kun avasin ne, kaikki oli ohi. Kivut jälkikäteen ovat olleet jokaisen sektion jälkeen melkein sietämättömät, hengissä olen kuitenkin edelleen. Hätäsektio on kokemuksena karmaisevin kokonaisuutenaan. En nähnyt vauvaa, en pystynyt seuraamaan, mitä minulle tapahtui, saatika nyt itse vaikuttamaan tapahtumien kulkuun millään tavalla.
Alatiesynnytykseni ovat olleet todella kipeitä ja vaikeita, mutta silti helppoa kamaa sektioihin verrattuna.
molemmat synnytykset kovin erilaiset ja molemmissa omat hyvät ja huonot puolet.
sektiota ennen aika kovia kipuja kun epiduraali loppu, oksitosiini virtasi suoneen ja oli yhtä supistusta, mutta lapsi ei laskeutunut. itse synnytys helppo ja seuraava vuorokausi kipulääkeiden avulla suht kivuton ja loppu toipuminen sujui ongelmitta ihan buranan avulla.
alatiesynnytys oli niin nopea, että kivuliaita supistuksia ei ehtinyt tulla kuin n. puoli tuntia ja ponnistusvaihe oli nopeasti ohi. tuskat alkoi kun synnytyksen jälkeen sai maata jalat levällään toista tuntia ennen kuin oltiin kursittu kokoon, vaikka ei ihan kauhean pahat repaemät tullut. toipuminen synnytyksestä verrattavissa sektioon ja buranalla mentiin.
Takana imukuppisynnytys alakautta sekä kiireellinen sektio.
Kaksosista eka tuli alateitse, toinen hätäsektiolla. Ei ollut kovin helppo olo sen jälkeen. Toipumiseen meni puolisen vuotta.
Molemmat positiivisia kokemuksia, toivuin nopeasti.
mutta kertokaahan kumpi oli kamalampi.