Lue keskustelun säännöt.
Pois työelämästä?
26.10.2008 |
Huomaan yhä enemmän miettiväni, että lopettaisin työnteon kokonaan. Olen lopen kyllästynyt hosumaan ja sumplimaan. Koko perheen elämänlaatu kärsii. Kaikki tuntuu juosten kustulta. Saan kyllä pidettyä langat käsissä, mutta en kyllä juuri nauti elämästä, vaan suoritan.
Mitä järkeä tässä on?? Mihin minä hosun? Siihen että lapset on täysikäisiä ja muuttavat pois kotoa?
Muita joita oravanpyörä tympii?
Kommentit (8)
En löytänyt heti osa-aikatöitä kuopuksen täytettyä 3v (kokopäivätöitä en terveydellisistä syistä jaksa), joten olin edelleen kotona. Ajan kuluessa totesimme että tämä on meille paras tapa elää tällä hetkellä, ei ole huolta siitä mitä lapset tekevät loma-aikoina, ei tarvitse miettiä viekö nuhanenän hoitoon.
Taloudellisesti on tiukkaa, mutta aikaa on paljon ja stressi täysin tuntematonta, se on meidän luksustamme. Kyllä joskus mietitään, pitäisikö minunkin yrittää taas löytää työtä, mutta plussia ja miinuksia paperille laittaessa tämä stressittömyys voittaa:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mies kuoli. Siitä kärsimme kaikki todella pitkään.
Ilmeisesti tämä pelko on jyskyttänyt takaraivossa ja pakottanut sinnittelemään.
Oma tilanteeni on vain ihan toinen, koska talous on turvattu ja olen jo ehtinyt olla pitkään töissä. En saa sieltä enää henkisestikään mitään.
Ap
Entä jos vaihdat työpaikkaa tai lähdet opiskelemaan. Saat taas uutta potkua elämään?
Toki jos on vara olla "vaan" kotona niin sekin on hieno ratkaisu!!
Nykyinen työ vain on erittäin hyvin palkattua ja helpompaa sompailla lasten sairastelujen yms. mukaan.
Tuntuu tosi typerältä vaihtaa kehnoon palkkaan ja vaikeampiin työaikoihin...
Mietin lähinnä sitä, että jos ottaisin muutaman vuoden aikalisän, saisin lapset kouluun asti ja sitten katsoisin, mitä tekisin.
Nyt roikun tässä vanhasta tottumuksesta...
Ap
stressi täysin tuntematonta, se on meidän luksustamme
Kammottava ajatuskin omalla kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkän rahan takia en ois töissä ja loppu ajan ku perseelle ammuttu karhu. Mutta mun työ onki osa-aikaista joten jää paljon muulleki aikaa.
Teet niinku itestä parhaalta tuntuu! Jos sulla on vara hoitaa lapset kotona siihen asti ku menevät kouluun niin se ois hienoa! Itelläki sielu lepää siinä vaiheessa ja saa taas mennä muutaman vuoden päästä uudella innolla takas töihin.
Vitonen
Olen kolmen alle kouluikäisen äiti. Olen miettinyt ainakin työajan lyhentämistä, elämä on yhtä suorittamista pienten lasten työssäkäyvänä äitinä (ja isällekin riittää tekemistä). En arvosta materiaalia ja rahaa kovin korkealle.