hätäsektion jälkeen alatiesynnytys
Minulla on takana yksi hätäsektio, joka tehtiin ponnistusvaiheessa imukuppiyritysten jälkeen. Nyt on tulossa uusi synnytys ja sen pitäisi tapahtua normaalisti alakautta. Ja sitä toivonkin! Mutta hätäsektioon päättyneestä synnytyksestä jäi kuitenkin " epäonnistunut" olo ja hyvin hämärät muistikuvat. Olin synnytyksen jälkeen todella huonossa kunnossa ja yli viikon sairaalassa. Vauva myös. Toiveena minulla on normaali alatiesynnytys, mutta pahin pelko että jälleen joutuisin hätäsektioon..
Toivoisin kokemuksia muilta, joilla ensimmäinen lapsi on syntynyt hätäsektiolla ja sen jälkeen normaalisynnytys. Miten olette henkisesti saanet itsenne tsempattua jne. Oletteko käyneet pelkopolilla, millä viikoilla ja auttoiko? Itselleni hätäsektio oli sekä henkisesti että fyysisesti rankka kokemus (niin varmaan monelle muullekin) ja tuntuu että jos taas joutuisin siihen, miten sen kestäisin ja jaksaisin taas toipua. Sanotaan, että synnytykset voivat olla hyvin erilaisia, mutta itestä vaan tuntuu että se on MUN TUURIA että taas tulee jotain ongelmia ja joutuu sektioon...
Rohkaisun sanoja odotellen...
Kommentit (4)
Minulla oli alla kolme hyvin sujunutta alatiesynnytystä. Neljännen kanssa jouduttiin hätäsectioon, kun lapsi oli tulossa käsi edellä ja oli ottanut napanuoran mukaansa =) Minulle ei tuosta mitään mielen päälle jäänyt, vaikka toipuminen oli huomattavasti hankalampaa verrattuna edellisiin. Säikähdys ja vauvan menettämisen pelko oli tietysti kova. Päällimmäisenä kuitenkin mielessä oli ja on edelleen vain se, että ONNEKSI tehtiin hätäsectio, että meillä nyt on ihana neljävuotias, sillä tilanne hyvinkin voisi olla toinen. Kannattaa ajatella asian onnellinen puoli, sillä synnytykset vaan eivät aina mene kuin on ennalta ajateltu ja äiti ei siihen voi vaikuttaa.
Ymmärrän kyllä ajatuksesi, sillä viidettä odottaessani ainut toiveeni oli alatiesynnytys. Tosin esitietoihin kirjoitin, että sen verran edellinen kokemus opetti realismia, että turhia toiveita en kirjoittele, vaan tilanteen mukaan mennään, oli se sitten mikä tahansa. Pääasia on että lapsella kaikki hyvin.
Nyt viides lapsemme on maailmassa ja syntyi käynnistettynä ja ihan normaalisti alakautta. Kaikki meni todella hyvin ja nopeasti. Toipumisajasta ei tarvi oikeastaan puhuakaan, kun ei oikein ollut mitään mistä olisi pitänyt toipua =)
Pidähän vain lippu korkealla ja nauti tulevasta kokemuksesta, oli se sitten millainen tahansa, sillä on se palkinto sen arvoinen. Muista se, että mitenkään ET ole epäonnistunut, vaan käynyt läpi todella kovan kokemuksen, josta kaikilla ei ole minkäänlaista käsitystä. Ja jos niin huonosti sattuisi, että toisenkin kerran sectioon joutuisit, niin tiedät nyt ainakin sen, että siitä pystyy selvitä ja elämä voittaa!
Peukkuja ja iloista mieltä!
terv. mammaxneljä tai siis nyt jo viisi =)
Mullakin esikoinen syntyi hätäsektiolla. Oli perätilassa ja sydänäänet laski, joten mentiin reipasta vauhtia leikkaukseen. Neljä viikkoa sitten synnytin kakkosen normaalisti alateitse eikä mitään ongelmia ollut. Tosin tämä kakkonen oli raivotarjonnassa, joten lähtökohdatkin oli kovin erilaiset.
Minulle ei hätäsektiosta jäänyt mitään kauhukuvia, sain terveen tyttölapsen ja olen oikeastaan ollut vain tyytyväinen, että tällainen hätäsektiomahdollisuus on olemassa, muutenhan lopputulos olisi voinut olla kovin toisenlainen. Kakkosta odottaessani en asiaa juurikaan edes pohtinut. Avautumisen loppuvaiheessa tämän toisenkin sydänäänet aina supistusten aikaan hiukan laskivat ja silloin mieleen vilahti, että näinköhän tässä taas käy. Mutta onneksi ei.
Toipuminen alatiesynnytyksestä on todella ollut huomattavasti nopeampaa kuin hätäsektiosta, vaikka olinkin alakautta verrattavissa ensisynnyttäjään. Synnytyksestä jäi hyvä mieli, oli mukava saada " normaali" synnytyskokemus.
Rohkeutta alatiesynnytykseen! Ja niin kuin mammaxneljä jo totesikin, niin kaikesta selviää, jopa siitä hätäsektiosta, jos sellainen on tullakseen!
ihan imukuppiulosauttoa myöten, tosin olin sairaalassa sektion jälkeen vain 2,5 päivää. Tule sitten kertomaan kuinka kaikki meni tokalla kerralla.
Itse olen kaikki mahdolliset riskit (kohdun repeäminen, uusi sektio yms) pohdittuani päätynyt siihen että lisää lapsia tulee vain adoptiolla. Haluan säästellä kohtuani, jos vaikka vauvakuume iskee 15 vuoden päästä :)
Mun esikoiseni on syntynyt hätäsectiolla, ja sen jälkeen olen kaksi synnyttänyt ihan normaalisti alateitse. Olihan se aikamoinen shokkitilanne kun lähdettiin leikkaamaan, ja vielä hätäisesti. Asia pyöri kakkosta odottaessani monasti mielessä, mutta olin silti sitä mieltä että koetan synnyttää alakautta ja se menikin loistavasti.
Kannattaa kokeilla alatiesynnytystä jos ei sille lääketieteellistä estettä ole.
S rv 30+3