Lue keskustelun säännöt.
Masentaa: kaikki kaverit aloitti työt nyt syksyllä ja minä olen yksinäinen kotona.
26.09.2007 |
Odotan kolmatta ja lapset ovat räkäisiä ja kiukkuisia, koti kaaoksessa, enkä jaksa mitään. Masentaa, kun ei ole edes seuraa. Tiedän, että puolen vuoden kuluttua on jo ihan erilaista, kun tutustun taas uusiin äiteihin, mutta nyt olen niin yksinäinen ja onneton.
Kommentit (4)
Eli kuopus täytti juuri kolme vuotta ja töitä olen yrittänyt etsiä jo jonkin aikaa. Kieltämättä olo alkaa tuntua jo vähän ulkopuoliselta tuolla puistoissa yms. Minunhan " ei kuuluisi" enää olla kotona.
Mitään pakottavaa tarvetta töihin menolle ei ole ja yhteistuumin miehen kanssa ollaan päätetty, että olen kotona niin kauan kuin mieleistä työtä löytyy tai muuten hyvältä tuntuu.
Se kolmaskin on ollut enemmän ja vähemmän haaveissa, viime talvena koimmekin keskenmenon, jonka jälkeen haluttiin vähän hengähtää. Aika näyttää, mitä eteen tulee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kökin yksin taaperon kanssa pihalla/puistossa. Eikä edes tuolla puistossa pahemmin porukkaa käy ja niillä on selkeeti oma piirinsä. Huoh. Pitäisi itse vaan olla aktiivinen. Täällä ei oikein ole mitään kerhoakaan alle kolmevuotiaalle.
Esikoisen aikana meillä oli aktiivinen postituslista saman kuun lasketun ajan omanneille ja sain sieltä paljon tukea ja ystäviä.
Tulisko kukaan mukaan listalle? Mikä olis hyvä nimi sille?
Mulla oli sama tilanne viime syksynä, mutta kyllä se siitä sitten taas. Itse olin keväällä tosi kypsä kotona oloon, nyt kun on viimeinen vuosi menossa, nautin taas eri tavalla, kun tiedän, että tämä elämänvaihe oli nyt tässä.